Viime viikoissa on ollut yksi erikoisuus, olemme nimittäin käyneet sekä viime että tällä viikolla kirkossa. Monet tietävätkin, ettemme itse kuulu mihinkään kirkkoon, mutta mulla on paljon kavereita erilaisissa kirkoissa ja kun kutsu käy, lähden mielelläni tutustumaan erilaisiin seurakuntiin. Viime viikolla helluntailainen kaverini kutsui mut syömään ja joulukonserttiin lähimpään helluntaikirkkoon. Se oli muuten ensimmäinen kertani helluntaiseurakunnassa koskaan. Tänään taas kävimme Alppilan kirkon kahvilassa syömässä lounasta Riikan kanssa.

Vaikka kirkon virallinen kokki olikin saanut juuri vauvan ja sen takia pois töistä, oli ruoka tuttuun tapaan tosi hyvää. Ja joululoman kunniaksi otettiin vielä jälkkäritkin, tuhtia brownieta sekä muutama Chjokon konvehti, joita oli myös kirkolla myynnissä.

Yksi syy, miksi Alppilan kirkolle menimme oli Kaamoksen bObles-maja, jonka halusimme lahjoittaa kahvilan leikkinurkkaan. Kirkolle ihan siksi, että siellä käy päivittäin paljon pikkulapsia ja koska käymme itsekin siellä säännöllisesti lounaalla, Kaamos voi vielä leikkiä majassa, vaikka se ei enää kotona olisikaan. Meillä ei siis ole mitään kirkon toimintaa vastaan, päin vastoin tykkään yhteisöllisestä toiminnasta kautta linjan, kuului se uskontoon tai ei. Raja on mennyt siinä, ettemme käytä esimerkiksi seurakunnan päiväkerhoja tai muita, mutta lahjoitan kyllä esimerkiksi Kirkon ulkomaanavulle kun kerääjä vastaan tulee. Miksi en lahjoittaisi, sehän ei ole keneltäkään muulta pois.

Ja tällä kertaa myös me saimme osamme yhteisöllisyydestä, sillä yllätyksemme kirkolla oli myös joulupukki lahjoineen! Yllätykseksi myös me saimme paketit ja mukaan lähti mm. Koiramäen Martta ja Tiernapojat-kirja! KIITOS!

Näin joulun aikana olen miettinyt paljon kristillisyyttä ja joulua monelta kantilta. Jos tapakristityksi kutsutaan ihmistä, joka kuuluu kirkkoon, mutta ei aktiivisesti harrasta uskontoa, me olemme jotain muuta. Emme kuulu kirkkoon, mutta käymme välillä kirkon tilaisuuksissa. Miellän kuitenkin monet kristilliset perinteet myös kulttuurisiksi perinteiksi ja haluan viedä niitä eteenpäin Kaamokselle. Koska emme maksa kirkollisveroa, pyrin siihen, että osallistun kuitenkin jotenkin seurakunnan tukemiseen. Onkohan tämä nyt laskettavissa tekopyhyydeksi vai miksi?

Tälle illalle olemme sitten jo lukeneet tuon tiernapoikakulttuuriin liittyvän kirjan ja katsoneet myös vuosituhanen vaihteessa tehdyn raskaamman musiikin version näytelmästä. Laitanpa sen tähän loppuun teillekin katseltavaksi.
Mukavaa viikonloppua!