Olen aina ihmetellyt tätä kellonaikojen siirtelyä, mutta vasta tänä vuonna se oikeasti aiheutti mulle harmia. Muuten kaikki meni hyvin tavallisesti, mutta vähän ennen neljää alkoi tapahtumaan. Tämä päivä oli työharjoittelijamme viimeinen harjoittelupäivä ja puhuimme jo aamulla juovamme yhdessä pullakahvit iltapäivällä. Kello läheni jo neljää ja työkaverit puhuivat, että tasalta olisi kahvit valmiina. Ihmettelin hieman aikaa, mutta päättelin ettei kenelläkään muulla ole mikään kiire kotiin. Kun kahvittelu jatkui vielä klo 16.20 totesin, että nyt mun kyllä pitää lähteä, kiitin harjoittelijaa kaikesta tärkeästä työstä ja juoksin bussille. Itiksessä huomasin olevani jo aivan myöhässä ja juoksin portaat metrolle, joka tulikin sopivasti suoraa raiteille. Vilkuilin samalla puhelintani ja mietin pitäisikö soittaa päiväkotiin mahdollisesta myöhästymisestä ja hyppäsin metroon. Väärään metroon!

Yhtäkkiä olin täysin väärässä lähiössä ja kello tuntui käyvän aina vain nopeampaa. Soitin päiväkotiin ja pahoittelin vuolaasti, että hyppäsin väärään metroon ja että tulen niin pian kuin mahdollista. Kiroilin tuuriani ja tuijotin metroaseman valotaulua, joka kertoi seuraavan metron tulevan kuuden minuutin päästä. Olin niin myöhässä, joka ei ole ollenkaan tapaistani. Kunnes siirsin katseeni metroaseman kelloon ja ymmärsin sen olevan varttia vaille NELJÄ. Meni vielä tovi, että aloin ymmärtämään, että myös puhelimeni kello on saman verran ja että ne kellot ovat oikeassa ja mä olen lähtenyt töistä tuntia liian aikaisin :D

Kaikki tämä johtui vain siitä, että työpöytääni vastapäätä on seinäkello, eikä sitä kelloa oltu siirretty vielä talviaikaan. Olin siis tuijotellut väärää kellonaikaa koko päivän, eikä mieleeni tullut edes myöhäisten päiväkahvien aikaan, että saattaisin itse elää väärää aikaa.

No, Kaamos pääsi kerrankin ensimmäisten joukossa pois päiväkodista ja sain hyvät naurut kaupan päälle. Pitää vaan muistaa aamulla kääntää se kello oikeaan aikaan!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.