Olen tunnettu matkustajana, joka ihastuu kohteeseen kuin kohteeseen. Ei ole väliä olenko Imatralla vai Tenerfiffalla, takaisin on yleensä päästävä. Siksi viikon takainen Kööpenhaminan reissu olikin vähän outo. Uskallan sanoa, että koko seurueellamme oli ihan hirveän hauskaa matkassa, mutta itseeni kaupunki ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta. Köpis oli ihana, kaunis, viehättävä ja osaltaan rosoinenkin, mutta oikeastaan mitään uutta se ei tällä ensimmäisellä matkustuskerralla tarjonnut.

Uskon syyn olleen minussa itsessäni: matkan suunnittelu ja kaupunkiin tutustuminen jäi ihan viime tippaan kotoa käsin. Viimeisenä iltana googlailin Köpiksestä vinkkejä ja ainoa paikka, mihin ehdottomasti halusin mennä oli Christianian vapaakaupunki. Toisaalta liian suuria suunnitelmia neljän naisen reissulle on turha tehdäkään, kun yksi haluaa shoppailemaan, on toinen sitä vastaan ja kun toiselle kelpaa ketjuruuat, toinen haluaa jotain paikallista. Sulassa sovussa päädyimme vain vaeltelemaan kaupungilla pienessä viinihiprakassa löytäen mm. Disney storen sekä Christianian. Puurobaarit, smørrebrødit ja tanskalaiset oluet jäivät toiseen kertaan. Jos siis aion palata maisemiin, mitä en vielä tiedä.

Pari juttua Köpiksestä jäi kuitenkin mieleen, joista yksi itsestäänselvyyksistä on tietenkin pyöräilijöiden määrä. Se on valtava ja kaupungin pyörätelineet ovat tämän vuoksi kaksikerroksisisa, suuressa osassa katuja löytyy pyöräilykaista ja oikeastaan minkä tahansa kadun talojen seinustat ovat täynnä pyöriä. Pyöriä oli jopa niin paljon, että kaupunkia esitellyt Ture kertoi monien ihmisten olevan kypsiä pyöräilijöihin. Itseäni pyöräilijät lähinnä ilahduttivat, tosin pyöräilykypärien määrä oli ihan onneton! Suurin osa ei yksinkertaisesti käyttänyt kypärää, mikä on tosi outoa.

Toinen juttu, jonka tulen varmasti muistamaan Köpiksestä on miesten Tinderinnokkuus. Olen notkunut Tinderissä melko epäaktiivisesti yli 1.5 vuotta ja matchien määrä varmasti kymmenkertaistui Köpiksen matkan aikana. Siis oikeasti, istuin Karoliinan vieressä näpyttämässä ja vaan kiljuin riemusta, kun mies toisensa perään klikkasi yes. Eikä siinä vielä mitään, heiltä alkoi tulla viestejä ja tapaamisehdotuksia todella paljon, mikä ihmetyttää tällaista suomalaista tinderöitsijää. Suomessahan miehillä on tapana panikoitua heti ja poistaa match sekunnin sadasosassa. Jos matchia ei ehdi poistaa, ei sille mitään paljon kirjoitetakaan ja jos kirjoitetaankin, niin tindermatch on tapana poistaa silti mahdollisimman huomaamattomasti ja nopeasti. Poikkeuksen tekevät jyväskyläläiset matchit, jotka roikkuvat listoilla päälle vuoden eivätkä päivittäisenkään vihjailun jälkeen osaa haalata luitaan Helsinkiin. Pitempiä traumoja purkamatta totean vain, että sinkkunaisten kannattaa avata Tinder Kööpenhaminassa.

Olisiko teillä ollut vinkkejä Köpiksen nähtävyyksiin, jotka mä nyt jätin väliin? Kannattaako Köpikseen suunnata muunkin kuin Tinderin perässä?