Eilen juhlittiin uuden Safkaa-kirjaperheen uusinta jäsentä, Safkaa skideille-kirjaa. Koska päivä oli kiireinen, emme enää illalla lähteneet kemuihin, vaan juhlimme Hannan uutta kirjaa käytännöllisesti yhtä kirjan reseptiä kokeillen.

Kokeiluumme pääsi Hannan, tai siis Julian banaanikakku. Kuka tahansa se reseptin alkuperäinen Julia sitten onkaan. Syy reseptivalintaan oli helppo: en pidä leipomisesta yhtään ja ainoa juttu, mitä mielellään leivon on leipä ja pitsapohjat. Banaanikakku oli reseptiltään helpoista helpoin, ainekset löytyivät oikeasti kaapista ja mitään kikkailuja ei ollut. Sähkövispilää ei tarvittu ja sulatetun voin sijaan käytettiin öljyä. Kun oikaisin vielä leipävuoan voitelun ja korppujauhotuksen Lekuen silikonisella leipävuoalla, oli banaanikakku sekä helppo että nopea toteuttaa. Jääkaapista löytyi tilkka kuohukermaa ja turkkilaista jogurttia, joten tein ruokosokerilla maustettua jogurttivaahtoa kakun kylkeen ja hyvää oli!

Parasta oli Kaamoksen reaktio, että meillä oikeasti leivotaan jotain muuta kuin pannukakkua. Ainoa makea leipomus, jota teen kohtuullisen säännöllisesti on siis pannari. Maailman paras pannari. Banaanikakku on aivan yhtä helppo ja kerran onnistuttuani luulen tästä tulevan pannukakun kaltainen bravuuri.

Kirjana Safkaa skideille on mukavalla tavalla retro: lähes kaikki ruuat osaisin laittaa vaikka unissani, mutta eipä tule usein laitettua. Kaisun herkulliset kuvat ja Hannan yksinkertaiset reseptit ovat hyvä kombo, joka enemmänkin innoistaa kokkaamaan kuin opettaa uutta. Mukana on myös muutamia vanhojen Safkaa-kirjojen suosikkeja, mm. pecorinosta ja lehtipersilijasta riisuttu versio avokadopastasta. Huomasin myös, että kirjaa on kiva katsella yhdessä miettien mitä seuraavaksi tehtäisiin. Tällä hetkellä toivelistalla on ainakin seesaminsiemenissä pyöritetyt kanavartaat sekä itsetehdyt kalapuikot.

Kirjan lähetti minulle Hanna, kiitos siis inspiksistä!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.