Tänään oli pitkään odottamamme leijafestivaalit ja samalla yksi kesän kauneimmista päivistä. Harvinaisen tyyni päivä muuten. Kokeilimme aamulla leijan lennätystä kesäpaikkamme pihatiellä, emmekä saaneet leijaa lentoon. Valitettavasti myös Kaivopuistossa oli niin tyyntä, että vain harvat saivat tuulta leijojensa siipien alle ja suurin osa leijoista taisikin olla maassa taivaan sijaan. Onneksi mukana oli myös niitä, joiden lennätystaito ei ollut tuulen puutteesta kiinni ja taivaalla näkyi röykkiö niin isoja kuin pienempiäkin leijoja.

Kaivarissa riitti kuitenkin jengiä tuhatpäittäin ja meillä ja Camillan perheellä kului aika hyvin, vaikka lennättämisen sijaan touhu meni istuskeluksi. Ilmaiselle leijanrakennuspajalle oli pitkät jonot, emmekä jaksaneet jonotella. Sen sijaan istuskelimme sekä puistossa että rannassa ihmetellen miten jotkut onnistuivatkin niin hyvin lennätyksessä. Odotan jo malttamattomana syystuulia, sillä kyllä mekin - hemmetti vieköön - vielä leijaillaan!

Vaikka itse lennätys ei meiltä onnistunutkaan, tapahtumaidea oli ihana ja varmasti vuosien saatossa kehittyy entisestään. Helsinki on siinä mielessä kiva kaupunki, että täällä järjestetään tosi paljon hauskoja koko perheen tapahtumia. On vain itsestä kiinni minne peffansa hinaa vai hinaako minnekään. Tällekin päivälle olisi ollut monta kivaa tapahtumaa: Kivinokassa elokuvajuhlat ja Kontulassa lähiöfestareilla Asan keikka. Me kävimme nyt vain Kaivarissa ja palasimme takaisin mökkiintymään vielä yhdeksi yöksi. Huomenna palataan takaisin kotiin ja aletaan opettelemaan arkirytmiä. Ja sitä leijan lennätystä.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.