Kävin tänään kolmessa museossa. Aloitin museokierroksen Designmuseosta ja jatkoin Ateneumin kautta Kiasmaan. Kolme museota vei aikaa noin viisi tuntia, samassa ajassa ei lukisi edes kokonaista kirjaa, kun taas museoissa pääsee tutustumaan moniin kiinnostaviin maailmoihin samassa ajassa.

Mietinkin Kiasmassa käyskennellessäni, että taidemuseot ovat parhaimmillaan elokuvan ja kirjan kaltaisia elämyksiä, jotka tempaavat mukanaan ja vievät ajantajun täysin. Kiasman näyttelyistä etenkin Face to face - muotokuvanäyttely sekä Robert Mapplethorpen näyttely veivät mut ihan eri maailmaan ja tilaan. Face to facen muotokuvat olivat kiinnostavia ja nykytaidetta oli yhdistelty hyvin Kiasman kokoelmateosten kanssa. Mukana oli lempitaiteilijoitani kuten Stiina Saaristo ja Kalervo Palsa. Mapplethorpen näyttely kiinnosti mua tietenkin kuvien takia, mutta myös siksi, että olen kova Patti Smith fani sekä lukenut juuri Andy Warholin elämänkertaa ja tuon aikakauden New Yorkiin sijoittuvat taiteilijatarinat ja aikalaiskuvaukset kiehtovat kovasti. Smith ja Warholhan kuuluivat Mapplethorpen lähipiiriin ja seurustellessa Mapplethorpen kanssa Patti Smith oli myös hänen ensimmäinen mallinsa.

Samaa fiilistä en valitettavasti saanut Designmuseossa ja Ateneumissa. Designmuseon Suomimuoti-antologia oli sinällään ihan kiinnostava, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Olisi kiinnostavaa kuulla tarinoita vaatteiden takaa ja päästä ehkä hypistelemäänkin niitä itse. Välillä mietin olisiko Daniel Palillon ja Plastic Ponyn monen asun sijaan voitu esitellä suomalaisia merkkejä hieman laajemmin. Monet entiset suosikit kuitenkin putkahtelivat näyttelyssä mieleen, esimerkiksi Lustwearin ja Panikin muistin pitkästä aikaa. Ja onhan lähes joka suomalaisen vaatekaapista löytyvissä jutuissa taikaa, siksi pidin myös unisex-teemoista näyttelyssä paljon.

Ateneumia olen ihmetellyt jo kauan pönkeästä meiningistä. Kun muut kansainväliset ja suomalaisetkin museot ovat vain iloisia kuvaavista ja instaavista museovieraista, kieltää Ateneum vieläkin kuvauksen vierailtaan. Sen lisäksi myös esimerkiksi reput ovat kielletty, mitä en täysin ymmärrä paikassa, jossa teokset riippuvat seinillä ja kerranhan mut ohjattiin pihalle Ateneumin auditorion yleisöluennolta, jossa käsiteltiin Carl Larssonin lapsiaiheista taidetta. Syy oli, että 9kk ikäinen vauva kantoliinassani jokelteli silloin tällöin. Esimerkiksi Kiasmassa ja Taidehallissa ei koskaan tule samanlaista ei toivotun vieraan fiilistä (lapsen kanssa tai ilman), mikä mulle Ateneumissa tulee melko usein. Koska mulla ei ollut kolikkoa lukittuun kaappiin, roikotin reppuani kädessäni ja kun erehdyin nostamaan sen toiselle olalleni, tuli museo-opas kertomaan ettei se saa olla olalla. Luultavasti toisella olalla roikkuva reppu tekee kuitenkin paljon enemmän harmia taiteelle, mitä esimerkiksi sallitut olkalaukut.. Valitettavasti myös Tarujen kansat näyttely kuulosti huomattavasti kiinnostavammalta mitä todellisuudessa oli. Kun Ismo Höltön näyttely oli jo purettu, ei Ateneum nyt oikein iskenyt.

Harmittaa, etten enää jaksanut käydä Taidehallissa, jossa on 9.8. saakka Julian Opien näyttely. Sinne on ehdottomasti mentävä viikon sisällä. Ynnättynä tämänpäiväinen museovaellus oli kuitenkin ihan jees ja Kiasma tosi hyvä jälleen kerran!

Kuvituksena tällä kertaa neiti taiteenharrastajan kulttuurilookki. Valkomustat printtivaatteet (saatu) ovat muuten juuri myymälöihin saapunutta Katri Niskasen suunnittelemaa Nansoa. Aika päheät?! Mietittiin pitkään museokaverini kanssa kenen taiteilijan duunit noista printin kuvioista tulee mieleen ja siis ihan kuin Keith Haringin jälkeä!

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.