"Onko tuo sun kamera varmasti vedenpitävä" kysyttiin melomiskurssilla, kun kannoin sateessa kaulassani Nikon1 AW1 minijärkkäriä. Ja tottakai se oli, sillä tavallista kameraa en olisi uskaltanut ottaa kajakkiin, vaikka ei olisi satanutkaan. Vuoden mittaisen yhteiselomme aikana vettä ja pieniä pudotuksiakin kestävä laina-Nikonini on muuttunut todella tiiviiksi osaksi arkeamme, sitä käytän niin minä kuin lapsenikin.

On oikeastaan ihme, ettei vedenpitävyyttä, pakkasen kestävyyttä ja pienten kolhujen kestoa ole ajateltu kameroissa enempää. Digikuvauksen myötä valokuvien ottaminen on kuitenkin lisääntynyt huimasti ja ei tarvitse olla suurikaan huimapää kohdatakseen tilanteita, missä perusjärkkäriä ei huvita kantaa mukana. Nikon1 AW1 on ollut mulla mukana niin lumilautailemassa, suppaamassa, melomassa, Nuuksiossa luolassa kuin ihan perus perhereissuillakin, viimeksi sekä mökillä että Berliinissä Nikon D5500:n parina. Tällä kameralla on siis kuvannut itseni lisäksi myös Kaamos, sillä viime kesänä ostamani Nikonin vedenkestävä pikkupokkari osottautui ihan sudeksi, enkä ole jaksanut sitä kanniskella mukana. AW1:llä kun lapsikin saa otettua hyviä selkeitä kuvia ja se on turvallinen myös käytössä. (jos mietitte lapselle veden- ja iskunkestävää pokkaria, melkein sanoisin että Nikon aw110 on vähintä mitä kannattaa harkita, niillä lasten peleillä ei tee oikeasti yhtään mitään.)

Se, missä AW1 eroaa muista kameroistani (Nikon d5500 ja Olympus E-PL 7) on suurimmaksi osaksi käyttöerot. Kun kuvaan arkisin kuvia esimerkiksi blogiini, käytän useimmiten muuta kameraa, jossa on valovoimaisempi objektiivi ja käytän kameraa silloin manuaalisesti. AW1:ssä taas luotan enimmäkseen hyviin automaattiasetuksiin ja annan kameran hoitaa homman kotiin, sillä esimerkiksi sateessa kiikkerässä kajakissa meloessa tai pakkasessa lumilautaillessa käsin asetusten säätämisestä olisi vain turhaa vaivaa. Vaivaa säästää myös linssin päällä oleva lasisuojus, jota voi pyyhkiä huoletta puhtaaksi vaikkapa paidanhelmalla ennen kuvaamista, tavanomaista objektiivia en ikinä putsaisi näin.

Oikeastaan ainoita harmittavia puolia kamerassa on, että linssiä suojaava lasi huurustuu helposti kosteassa säässä (siis merellä tai kaatosateessa, pieni kosteus ei haittaa mitään) ja että linssinsuojus irtoaa turhan helposti paikaltaan esimerkiksi laukussa. Nytkin alkuperäinen linssinsuojus lienee jossain rinkkani pohjalla, mutta onneksi ebay myy edullisia vaihtoehtoja, tosin yhtä huonosti linssissä kiinni pysyviä. Olen myös tottunut liian hyvään Nikon D5500:n ja Olympus E-PL7:n kanssa ja kaipaan kameraan wifiä, jolla voisin siirtää kuvat nopeasti puhelimen kautta esimerkiksi Instagramiin. Nyt kuvat pitää siirtää ensin koneelle, mutta tästä asiasta valittaminen on jo hieman saivartelua, pari vuotta sitten kukaan ei siirtänyt kuvia kamerasta kännykkään ja Instagramkin odottaa.

Kun positiivisten puolien listaan lisää, että kameran runkoon käy mitkä tahansa Nikon1 sarjan objektiivit (huom! vain vedenpitävät linssit pitävät vettä!) on runko todella monikäyttöinen, niin maalla, merellä kuin no, kaupungissakin. Ja vaikka tämä kamera ei mikään perhekamera virallisesti olekaan, niin onhan se ihan huippu ominaisuus, että lapsenkin uskaltaa antaa kuvata samalla kameralla. Hyvällä tsägällä itsestäkin löytyy muutama reissukuva :)

Jos siis kameran hankinta siintää mielessä, kannattaa pitää tämä malli mielessä. Kit-paketin AW 11-27,5 mm objektiivillakin kuvaa hyvälaatuisia kuvia ja jos en omistaisi Olympuksen vastaavaa linssiä, hankkisin "seikkailukameraan" vielä 1 Nikkor 18.5mm f/1.8 -objektiivin arkikuvausta varten. Nyt mennään kuitenkin vain kit-linssillä ja seuraavana kuvauskohteena haaveilen Repoveden kansallispuistosta jo elokuun aikana.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.