En varmasti ikinä kyllästy ihmettelemään kuinka ihana luonto onkaan. Ja varsinkin aika kevättalvesta syksyyn on mahtavaa aikaa liikkua luonnossa helposti ja vaivattomasti. Tämä vuosi on ollut upea myös siksi, että lapsi on oppinut viimeisen vuoden aikana niin paljon luonnossa liikkumisesta, kasveista ja eläimistä ja kiinnostus on onneksi vain kasvavaa laatua.

Muistan kun kevättalvella metsässä liikkuessamme mukanamme olivat luontoretkikortit ja bongailimme sulavan lumen alta mustikan ja puolukan varpuja. Nyt marja-aikaan metsässä liikkuessa Kaamos pystyy jo tunnistamaan mustikka- ja puolukanvarvut toisistaan ja miten mukavaa oli eilen, kun löysimme ensimmäiset kypsät puolukatkin maisteltaviksi. Mukavaa ja samalla melko haikeaakin, puolukat kun kertovat syksyn olevan ihan nurkan takana.

Poimimme eilen merenrannan läheltä metsästä vadelmia ja mustikoita ja puolukoita pieneen kippoon ja söimme niitä riippumatossa katsellen merta. Rannassa näkyi pikkusorsia ja kauempana purjeveneitä ja olisimme halunneet ottaa päiväunet riippumatossa. Sitten tuli vilu ja jouduimme luovuttamaan unien suhteen. Ehkä sitten ensi kesänä, jos vielä mahdumme samaan mattoon.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.