Berliini on miljoonakaupunki, jolla on monet kasvot. Juuri ennen saapumistamme Berliinissä järjestettiin Berlin Fashion Week ja jota seurasin Instagramin kautta kiinnostuneena, sillä jos jostain löytää mielenkiintoisia ja tyylikkäitä ihmisiä, se on Berliini. Toisaalta taas Itä-Berliini, missä mekin jälleen kerran asumme, ei todellakaan ole mikään katumuodin mekka, vaan koko paikka on rento ja ihmiset näyttävät useimmiten juuri sängystä nousseilta. Parvekkeilla roikkuvat värikkäät pyykit ja parvekkeen kaiteet ovat täynnä erilaisia kukkia, monilla parvekkeelta roikkuu vielä joku kuantaaottava banderolli ja meininki on enemmän hippi kuin tiedostavan hipsteri. Se miksi nautin itse Berliinistä ei ole trendikkyys vaan aitous ja inspiroivuus. Tuntuu, että berliiniläiset eivät ajattele mitä muut ovat heistä mieltä ja ainakin Itä-Berliinissä näkee jos jonkinlaista rönsyilyä, jota Suomessa pidettäisiin hulluna, homssuisena tai jotenkin muuten vain kiellettynä.

Yksi hyvä esimerkki berliiniläisten luovasta ajattelusta sekä aktivismista on Itä-Berliinissä, Neuköllnissä sijaitseva Tempelhofin vanha lentokenttä, joka lakkautettiin 2008. Se ehti olla piikkilanka-aidattuna alle vuoden, kun kaupunkilaiset alkoivat suunnitella sen valtaamista ja aktivoituivat muutenkin vaatimaan satojen hehtaarien aluetta omaan virkistyskäyttöön. "Maailman suurin piknik-alue" avattiin keväällä 2010 ja kaupunki on vahvasti mukana virkistymisalueen viihtyvyyden suunnittelussa. Suomessahan tuollaiselle alueelle olisi varmaankin tehty Osuuskaupan hotelli-marketti-ravintolakeskittymä. Onneksi lähes neljän miljoonan asukkaan Berliinissä asukkaat saivat mitä halusivat, avaran puiston, grillausalueen, rannan ilman merta.

Kävimme Kaamoksen Neuköllnissä asuvan sedän, Sampsan, kanssa viettämässä aikaa Tempelfofissa eilen ja tutustuimme samalla sen laidalla olevaan kaupunkipuutarhaan. Tempelfofin puutarha ei alueen kokoon nähden ollut suuri, mutta mielenkiintoiseksi sen teki jokaisen pikkupalstan yhteydessä oleva istumapaikkakyhäelmä. Kyhäelmä ei todellakaan ole liioitteleva nimi, sillä kaupunkilaisten hoidossa olevien kukkaistutuksien vieressä oli jos jonkinlaista viritelmää, jonne sai siis mennä istuskelemaan, oli viljelijä tai ei. Mun silmään nuo puutarharakennelmat ja erilaiset roskista tehdyt purkkiviritelmät olivat tietenkin aivan ihania!

Suunnittelimme, että ensi kesänä voisimme viimein vuokrata oikean asunnon Berliinistä ja laitoimmekin jo Sampsan kautta verkkoja vesille. Tutun Friedrichshainin kaupunginosan sijaan aloin vakavasti harkitsemaan seuraavan kesän kohteeksi Neuköllniä, eikä vähiten tuon Tempelhofin puiston takia. Sinne olisi ihan mahtava päästä lennättämään leijaa ja haluaisin todellakin kokeilla tuota kuvassakin näkyvää purjeen ja skeittilaudan yhdistelmää! Mikähän tuon lajin nimi virallisesti on?

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.