Osallistuin muutama viikko sitten vuosaarelaisen Natura Vivan melontaretkelle, joka oli tarkoitettu meille ihan ensi kertaa kajakilla meloville (postaus täällä!). Retki oli tosi mukava ja tykästyin niin paljon melontaan, että aloin miettimään viralliselle alkeiskurssille osallistumista. Kävi niin hyvin, että Kaamos pystyi jäämään mökille vielä muutamaksi yöksi ja mulle järjestyi vapaita iltoja juuri Natura Vivan alkeiskurssin ajaksi, joten otin itseäni niskasta kiinni ja ilmottauduin melonnan alkeiskurssille. Ja nyt olen ollut kolmena iltana yhteensä 10 tuntia kajakissa ja suorittanut EPP (european paddle pass) 1 taitotason, eli nyt olen valmista kamaa liittymään melontaseuraankin!

Näin kolmannen melontapäivän iltana tekisi mieli vähän paukutella henkseleitä, sillä tuntuu kuin olisi ylittänyt itsensä niin monella tasolla. Ensinnäkin jo siksi, että mä en ole aikoihin opiskellut mitään uutta taitoa, ihan vain huvin vuoksi. Tai osallistunut ylipäätään yksin millekään kurssille. Tai, sanotaan nyt suoraan, urheillut vapaaehtoisesti 10 tuntia kolmen päivän sisällä. No nyt olen! Ja onneksi viimeisenä kurssipäivänä muistin ottaa kamerankin mukaan, jotta on edes jotain todisteaineistoa jälkipolville...

Melontaryhmämme oli pieni, vain kuusi oppilasta ja yksi opettaja. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän alotteilijoita, muutama oli melonut useamman kerran ennen, mutta monilla kertoja oli yksi, jos sitäkään. Sovin siis joukkoon enemmän kuin hyvin.

Ensimmäisenä päivänä pysyimme kilometrin säteellä melontakeskuksesta ja opettelimme tekniikkaa. Hassua, miten erilaiselta melominen oikeasti tuntui tekniikkaharjoittelun jälkeen verrattuna siihen parin viikon takaiseen kertaan. Silloin kajakki liikkui lähinnä käsivoimalla, nyt töitä alkoi tehdä keskivartalo ja kun mukaan otti vielä jalkojen polkemisen, lähti kajakki paljon nopeammin ja hallitummin eteenpäin. Tuntuu edelleenkin oudolta, että näennäisesti kädet hoitaa homman, mutta kropassa työ tuntuu vain kipeytyneinä vatsalihaksina.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös erilaisten kääntymismenetelmien opettelu, kajakin keinuttelu kropan avulla sekä (inhokkini) sivuttain siirtyminen. Toisena päivänä kertailtiin jo opeteltua ja harjoiteltiin pelkäämääni pelastautumista eli siis kaaduttiin kajakilla ylösalaisin ja pelastettiin toinen toisiamme. Pelastautuminen oli asia, joka pelotti mua todella paljon ja melkein jätin menemättä koko kurssille kun ajatuskin kajakin kääntämisestä ylösalaisin tuntui niin hurjalle. Olin myös ihan varma, etten yksinkertaisesti mahdu ulos kajakista vaan jään pylly jumiin veden alle, mutta toisin kävi! Kajakista pääsi tosi helposti pois veden alla, mutta pakko myöntää ettei itku ollut kaukana, kun sinne veden alle piti ensimmöistä kertaa mennä. Toisen päivän jälkeen olo oli siis melko kingi.

Kolmas ja viimeinen päivä piti sisällään pidemmän melomisretken, merimerkkien opettelua sekä tutustumista erilaisiin kajakkeihin. Kolmantena päivänä otin myös vedenkestävän Nikon1 AW1 kameran mukaan messiin, joten nämä kuvat ovat siis retkipäivältä. Retkipäiväksi saimme hyvän harjoituskelin, kun tuuli oli kovaa ja vettäkin tuli kuuroittain. Oli mukava kokeilla kiikkerämpää merikajakkia, mutta säästä johtuen tykkäsin kyllä enemmän harjoituspaatistani, joka tuntui vakaammalta.

Meloimme siis viimeisenä päivänä Kalliosaareen, jossa evästimme samalla merimerkkejä opetellen. Mulla oli jäänyt Gore-Tex takistani toinen hihansuu kiristämättä kunnolla ja aaltojen myötä sain oikean hihani kuorikankaasta huolimatta märäksi. Onneksi opettajallamme Petterillä oli mukana tuollaisia oransseja storm cag-takkeja, jotka pystyi vetämään pelastusliivien päälle ja jotka vedenkestävinä ja hengittämättöminä alkoivat lämmittämään, märästä hihasta huolimatta. Kalliosaaresta meloin takaisin storm cagissa, ja palasin lämpimänä rantaan vastaanottamaan todistuksen kurssin suorittamisesta. Poks ja skumppa auki - melkein. Oikeasti keitin kotona kuumaa teetä vilustumisen ehkäisemiseksi.

Alkeiskurssiin kuului myös 2 tunnin kajakkivuokra kurssin jälkeen, joten homma jatkuu Ramsinniemessä ainakin vielä kerran tälle kesälle. Tosin mulla on vielä nippu liikuntaseteleitä lompakossa, joten saatanpa osallistua vielä toisellekin retkelle tai kurssille, kunhan saan tästä urakasta toivuttua. Kuten ehkä arvaattekin, niin melonta vie nyt naista :D

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.