yhteistyössä: Natura Viva

Olen aika fiiliksissä! Kävimme nimittäin Anna-Marian kanssa melomassa kajakilla eilen, ensimmäistä kertaa kumpikin! Olen halunnut pitkään kokeilla melontaa, mutta jännittänyt samalla lajia tosi paljon: entä jos kajakki kääntyy vahingossa ylösalaisin? Entä jos en osaa meloa ollenkaan? Entä jos pyllyni ei vain mahdu kajakkiin? Entä jos... jään kivasta harrastuksesta paitsi vain siksi, että jännitän liikaa?

Itä-Helsingissä, Vuosaaressa sijaitseva Natura Viva järjestää kuitenkin joka maanantai ohjattua tutustumista melontaan ja pääsimme kurssille kokeilemaan, millaista melonta on. Kahden tunnin melontaan tutustuminen piti sisällään ihan ne alkeellisimmat alkeet ohjatusti, opimme pujottamaan itsemme pelastusliiveihin ja aukkopeitteeseen ja pienellä näpräämisellä aukkopeitekin opittiin kiinnittämään kajakkiin niin, että jalat pysyivät koko melonnan ajan kuivina. Myös melan asentoa harjoiteltiin niin kuivalla maalla kuin kajakissakin ja merellä matkassamme oli ohjaajat Toni ja Julius, jotka pitivät huolen että kukaan ei jäänyt yksin siksakkaamaan, vaan etenimme hitaasti mutta varmasti eteenpäin.

Mulla oli ennakkoajatus, että opettelisimme melontaa ihan melontakeskuksen rannassa ja lähtö oikealle melontaretkelle oli pieni yllätys, tosin mukava sellainen. Aluksi kauhistelimme Anna-Marian kanssa, että kuinka pitkälle meidät viedään ja jaksammeko meloa takaisin ollenkaan. Anna-Maria järkyttyi jopa siitä, että kyseessä olikin oikea liikuntamuoto, hän kun oli ajatellut vain lipua tyylikkäästi kajakilla ilman hikipisaraakaan... Pari tuntia ja nelisen kilometriä melontaa oli kuitenkin ihan sopiva tahti.

Aluksi melominen tuntui tosi raskaalle ja pärskin melalla vettä päälleni yllättävän paljon (onneksi oli vedenkestävä takki!). Kädet jännittivät liikaa melan pitämistä ja käsien uusi liike tuntui vaikealle. Jännitin myös omaa jaksamistani, mutta kun ymmärsin ettei n. 16 hengen porukkaamme ollut tarkoitus melotuttaa toiselle puolelle Helsinkiä, vaan etenimme hitaasti välillä taukoja pitäen, pystyin rentoutumaan. Rentoutuminen olikin avain jaksamiseen, kun melan kanssa ei tehnyt teatraalisia liikkeitä, ei eteneminen tuntunutkaan enää niin raskaalta. Meri oli täysin tyyni ja kun ilta-aurinkokin pilkisti pilvien takaa ja joutsenet uivat vastaan, oli fiilis ihan mahtava. Ja ei, kajakki ei kipannut minua veteen ja pyllykin mahtui hyvin reiästä sisään :)

Mietimme Anna-Marian kanssa meloessamme, että parin tunnin melontaan tutustuminen oli meille tosi hyvä juttu ja uskaltaisimme kyllä vuokrata näillä taidoilla kajakin jatkossakin itsellemme pieneen meriseikkailuun. Puhuimme myös alkeiskurssista ja siitä tarvitsisiko tällainen "sunnuntaimeloja" kaikkia niitä taitoja, mitä kurssi tarjoaisi. Vastauksen sain valitettavasti yöllä, kun oikea käteni alkoi säteilemään kipua ja makasin tuskaisena hereillä monta tuntia särkylääkkeitä napsien ja katsoen leffaa. Kipu oli oikeasti tosi kova ja mietin jo, että näinkö Berliinin reissukin peruuntuu sen takia, mutta onneksi sain aamuyöllä muutaman tunnin nukuttua ja käsi näyttäisi voivan paremmin, tosin vieläkin siihen säteilee jostain pientä kipua. Tällainen kipu ei ole ilmeisesti mitenkään yleistä ensikertalaisella ja luulenpa sen johtuvan pitkälti siitä, että jännitin käsiäni liikaa ekalla kerralla. Anna-Marialla kipuja ei ollut tullut, mutta mulle ainakin tekniikkakurssi tulisi kyllä itselleni tarpeeseen, sillä mulla on valitettavasti kokemusta kropan jännittämisestä johtuvasta hermopinteestä. Enkä halua rampautua uudelleen puoleksi vuodeksi, ainakaan tekniikan puuttumisen takia.

Käsikivusta huolimatta voin kyllä suositella melontaan tutustumista kaikille, koosta ja kunnosta riippumatta. Melontaan tutustumista järjestetään Vuosaaren melontakeskuksessa maanantaisin (ilmottautuminen täällä) ja alkeiskurssejakin on vielä tälle kesälle jäljellä (kaikki kurssit täällä). Käsikin alkaa pikkuhiljaa vetreytymään, joten eiköhän mut saada uudelleen kajakin kyytiin tälle kesälle.

Seuraa blogiani Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinin kautta.