Vaalien jälkeinen maanantai oli jotenkin epätodellisen oloinen. Istuin päivän toimistossa ja havahduin useamman kerran ajatukseen, että olisipa mahtavaa olla humalassa. Se johtui joko auringosta ja keväästä tai uuden eduskuntamme kärkikolmikosta. En oikein tiennyt oliko fiilis hyvä vai huono, mutta ajattelin mennä osittain fiiliksen mukaan. Tiesin frendini Camillan olevan Helsingissä, joten pyysin hänet kanssani lasilliselle ja syömään Krog Madameen. Mulla oli poltellut jo pitkään Pivon Cityshoppari sovelluksesta löytyvä 2 menua yhden hinnalla tarjous Krog Madameen, joten päätettiin käyttää se pois.

Ruoka näytti taivaalliselle, mutta oli valitettavasti alku- ja pääruuan osalta pettymys. Gazpacho alkuruokana sekä pääruuan salaatti olivat aivan liian etikkaisia makuumme ja totesimme, ettei hyvät raaka-aineet valitettavasti päässeet kummassakaan oikeuksiinsa. Suuhun kävi jopa kipeää syödä gazpachoa. Kana onneksi oli todella hyvin tehtyä ja persilja-aioli sen kanssa loistava yhdistelmä. Jälkiruuaksi tarjoiltu basilika-pannacotta oli illallisemme paras juttu, se oli niin hyvä että pääsimme viimein kunnolla puhumaan ruuasta ja fiilistelemään mihin kaikkeen basilikaa voisikaan käyttää. Esimerkiksi mansikkakakun täytteeseen mascarponella.

Jos ruuassa oli parantamisen varaa, niin seurassa ei ollut. Rankkojen syöpähoitojen takia Helsingissä rullaileva Camilla on kyllä uskomattoman sisukas ja kaunis nainen. Siitä ei ole kuin hetki aikaa, kun teho-osastolla vieraillessa piti koko ajan tsekata Camillan pulssia, joka ei saanut nousta liikaa nauraessa eikä laskea liikaa happiletkujen ollessa hiusten leikkuun ajan pois. Vain kuukausi sitten Mimmi kävi leikkaamassa Camillalle sytostaattihoitojen aluksi pixietukan ja nyt tyyppi rullaili jo upouudessa peruukissaan vastaan kuin stadilainen konsanaan. Vakava sairaus ei valitettavasti ole lähellekään voitettu, mutta onneksi sairaalassa ei tarvitse oleilla ihan koko aikaa ja Camilla voi nauttia elämän pienistä iloista, kuten pannacottan päällä olleesta poksusokerista. Se on muuten ihan huippua kamaa, tiedättekö mistä puhun?

Ei käy kieltäminen, etteikö elämä tuntuisi tällä hetkellä hyvin epäreilulle. Päivässä koko elämä voi kääntyä päälaelleen, kahdessa päivässä nuori ja terve ihminen voi muuttua koneiden armoilla olevaksi teho-osastopotilaaksi enkä usko enää ollenkaan, että jokainen olisi oman onnensa seppä tai että salama ei voisi iskea kahta kertaa samaan puuhun. Kaikki me olemme herkästi haavoittuvia ja on aika pelottavaa huomata se näin läheltä.

Pakko kai se on silti ajatella, että vaikka gazpacho on huono, elämä ei ole sitä täysin. Aina löytyy hyvä basilikapannacotta tai jotain muuta ilon aihetta, vaikeuksienkin keskellä.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.