Mulla on ollut aina naisidoleita, joiden tekemiä juttuja fanitan ihan kympillä. Yleensä he ovat olleet jollain tavalla luovia ja persoonana avoimia. Olen myös fanittanut naisia ihan vaan tyylin ja ulkonäön takia ja matkinut sen minkä olen kehdannut. Nuorempana seurasin tarkasti mitä esimerkiksi Nina Persson tai Frida Hyvönen pukivat päällensä, sillä musiikkinsa lisäksi he olivat loistavia tyyli-idoleita. Vuonna 2008 muistan olleeni kaksi viikkoa taivaassa ihan siitä, että lempikolumnistini Imagesta, Heli Roiha, kommentoi mun silloista blogia ja pyysi facebook-kaveriksi.
Fanituksen vastakohta on tietenkin dissaus. Muistan kämppikseni todenneen Roiha-episodin seurauksena, että mulle on tosi tärkeää tuntea julkkiksia ymmärtämättä yhtään kuinka paljon olin fiilistellyt fanituksenkohteeni juttuja kunnes kävi ilmi, että hänkin tykkäsi mun jutuista edes vähän. Se oli iso juttu mulle, sitä paitsi oma käsitykseni julkkiksesta oli vähän eri kuin kolumnisti. Joku toinen totesi, että on sääli ettei mulla ole tyylitajua itsellä ja siksi matkin julkkiksia ymmärtämättä sitä positiivista energiaa, jota silloin sain löytäessäni samaistuttavia kohteita. Ja on harmi, että jossain vaiheessa fanitukseni vain alkoi laantumaan, netti täyttyi inspiroivista pukeutujista ja yhtä erityisen ihanaa oli hankala löytää. Huomasin myös kyynistyväni ja huomauttavani fanittajille (viimeksi eilen) että "ai, musta se on vähän ärsyttäväkin". No kukapa ei olisi, minä itse ainakin olen.
Etäisten idoleiden fanituksen sijaan olen huomannut fanittavani entistä enemmän lähipiirini naisia ja tyyppejä joihin olen tutustunut blogini kautta. Tämän hetken idolini nro 1 on Rokosan Inna, entinen duunikaverini ja tamperelainen eduskuntavaaliehdokas. Innan kohdalla on ehkä pakko kertoa 22-vuoden iästä, sillä aika harva meistä kiinnostuu politiikasta nuorena ja päätyy kansanedustajaehdokkaaksi tuossa iässä. Sen lisäksi Pirkanmaan vaalikoneita läpi käydessäni Inna olisi ihan koneellisestikin seulottuna mun nro1 ehdokas. Inna on ihan huippu nainen, josta tulette varmasti kuulemaan vielä paljon!
Toinen tämän hetken idoleistani on Paula Vesala, jota olen fanittanut jo vuosia ja vuosia. Mä rakastan Paulan biisinkirjoittajan lahjoja, sanavalmiutta, poliittisuutta ja uskallusta. Jotenkin Paula on lumonnut mut rokkitähteyden sijaan vaikuttajanaisena, joka uskaltaa ottaa kantaa hänelle tärkeisiin asioihin kuten translakiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan anteeksi pyytelemättä. Paula jaksaa ajaa asioita, jotka minä jätän usein omista blogipostauksista pois ihan siksi, ettei mulla ole aikaa paneutua niihin tarpeeksi ja keskustella sillä intensiteetillä millä haluaisin. Olisi ihanaa itselläkin riittäisi paukkuja perheen ja työn lisäksi enemmän myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Mutta onneksi on Paula.
Kolmas idolini olkoon blogimaailmasta eli Salamatkustaja-blogin Satu. Satussa on paljon samaa, mitä Innassa ja Paulassa. Arvostan ja ihailen ihan kympillä naisia jotka tekevät mitä haluavat ja Satu ainakin tekee. Hänella on oma Suomi PRKL-yritys Reykjavikissa ja designyrittäjyyden lisäksi hän bloggaa fiksuja, lukee kirjoja, toimii matkaoppaana Islannissa ainakin Suomituristeille ja kirjoittaa kirjoja. Ensi viikolla mulla olisi Sadun uusimman kirjan julkkarit (Islannin suurlähetystössä!!) ja en vain ymmärrä sitä mitenkään, sillä tuntuu kuin olisin ollut edellisen kirjan julkkareissa eilen. Jotenkin mulla on sellainen positiivinen kade koko ajan Satua kohtaan päällä, sillä arvostan ihan tappiin asti naisia, joilla on intohimoja moniin suuntiin ja myös energiaa toteuttaa intohimojaan.
Ihailu ja fanitus on parhaimmillaan voimia antavaa ja energisoivaa. En esimerkiksi ajattele niin, että olisin itse ihan paska kun mulla ei perheen, duunin ja blogin lisäksi riitä kiinnostusta kirjoittaa kirjoja ja vaikuttaa politiikassa. Yksikään näistä naisista ei saa aikaan fiilistä "helppohan ton on kun..." vaan enemmänkin sellaisen, että ihan mahtavaa että toi jaksaa ja kokee tärkeäksi tuonkin asian. Ihan mahtavaa, että näistä naisista on tuohon kaikkeen. Ihan huippua, et mä tiedän tällaisia tyyppejä olevan olemassa ja toivottavasti moni muukin nainen tietäisi.
Mutta pakko mun on myöntää, että näiden fanittamieni naisten lisäksi mä ehkä tarvisin sellaisen höttöidolin, jonka tyyliä ja elämää voisi seurata huokaillen, että voi kun minäkin joskus. Sellaisia kun ei nyt oikein ole. Keksisittekö mulle lisää idoleita?
Ja ketä te fanitatte?
ps. Miten hemmetissä Satu taivutetaan? Satun/Sadun?
kuvat: Pinterest (http://www.theteacherdiva.com/)
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
11 kommenttia
Mä fanitan bloggareista sua ja Nelliinaa, aivan upeita itsevarmoja naisia ja tyyli on ihanan värikästä ja omaleimaista. Miesten puolelta fanitan Elaa, sellainen positiivisuus ei vaan voi olla muuta kuin upeeta!
VastaaPoistaKomppaan perhoneitoa! Vaikkei tyylit mätsääkin, niin se itsevarmuus ja rohkeus on just mahtavaa ja fanitettavaa. Ja tietty se osittainen "Ai kun mullekin.."-fiilis on siellä myös. Tosin ehkä mullekin, jos joskus lähtisin pois täältä saarelta! :D
VastaaPoistaNii ja tietty Visuaalisesti vaativa Kottarainenkin on listalla!
VastaaPoistaFanitan naisista Anna-Leena Härköstä. Koska miljoona syytä. <3
VastaaPoistaKiitti! Nellinan tyyli on myös mun fanituksessa, vaikka en enää niin kellomekkoinen olekaan. Ihailen Nelliinassa laittautumishalua, joka multa puuttuu kokonaan ja täysin. Mä vedän viikonloput yleensä pyjamassa ruokakauppaa myöten, mutta siihen voi vaikuttaa myös se, ettei kukaan vielä ole kieltänyt sitä :)
VastaaPoistaEla on mulle ihan vieras tyyppi, toki tiedän mutten ole oikein tutustunut hänen juttuihin kunnolla. Positiivinen, kyllä!
Miehistä mulla tulee ensimmäisenä fanituskohteena mieleen Jani Toivola, jota olen fanittanut jo pitkään. Janilla on tekijätausta ja hän on ollut monessa mukana näyttelijänä ja yrittäjänä ja ennenkaikkea nyt vaikuttajana ja eräänlaisena esitaistelijanakin. On mahtavaa, että Jani on tuonut omakohtaiset kokemuksensa esimerkiksi rasismista ja homofobiasta julkisuuteen ja ajaa monien vähemmistöjen asemaa Suomessa. Monesti julkisuutta vähätellään, mutta musta on hienoa, että joku on esillä myös niiden monien muiden puolesta, jotka eivät voi/saa/uskalla tuoda ääntään kuuluviin.
Aloin miettimään, että toivottavasti tää kirjoitus ei ollut sellainen "fanita mua" kannustus ;) Kiitti. Tosi kiva kuulla. Visuaalisesti Vaativaa sietääkin fanittaa, Aino on just niitä naisia jotka tekee ihan hurjasti ja intohimoisesti sitä, missä on hyvä ja hoitaa siinä sivussa sata muutakin juttua putkeen. Mun ystäväpiirissä on paljon oman tien kulkijoita, mutta noin blogimaailmaa ajatellen on aina hyvä että joku tuo esille hieman toisenlaista naiseutta myös ulkonäön kautta.
VastaaPoistaMun yksi ekoista fanituksen kohteista oli just Anna-Leena Härkönen. Meillä oli koulussa sellainen Viro-yhteistyö yläasteella ja A-L:n äiti opetti meille vironkieltä. Olin fiiliksissä jo siitä, et joku hänen sukulainen oli mun ope :D
VastaaPoistaEi ollu "fanita mua" -postaus, mutta olen jo ennen tätäkin sanonut, että oot mun idoli :)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus ja hyvä muistuttaa, että meidän kaikkien olis hyvä useammin kertoa positiivisia juttuja toisillemme ja ajatella positiivisia asioita toisistamme.
Mun täytyy sanoa, että mä fanitan sua vähän! :)
VastaaPoistaOlen kohta 9 kk tyttösen äiti ja olen kärsinyt, käynyt läpi (tai miten sen nyt ikinä muotoilisikaan) baby bluesia ja jonkun asteista synnytyksen jälkeistä masennusta. Välillä menee paremmin välillä huonommin, mutta oikeastaan ainoa joka tilanteesta tietää on minun mieheni.
Koen myös epävarmuutta kaikissa mutsius-jutuissa (varsinkin kun muutettiin ja kaikki leikkipuistotuttavuudetkin on uusia) ja välillä hajoilen ihan käsittämättömistä asioista.
Siispä fanitan sua, joka olet kertonut vaikeistakin jutuista avoimesti ja vedät selkeästi omaa tyyliäsi ylpeästi. Tai niin se ainakin mulle näyttäytyy.
Ja plussaa on se, että olet pluskokoinen ylpeästi. Se kertoo mielettömästä itsetunnosta, joka on täällä kaiken tän hormonimyrskyn keskellä vähän hakusessa.
Tässä tuli oikeastaan nyt se syy miksi mä olen ollut masennusasioista avoin, jotta edes yksi tyyppi siellä ruudun takana tietää ettei ole yksin asian kanssa. Mutta toisaalta ajat ovat muuttuneet blogeissakin niin, etten tiedä kertoisinko enää noita juttujani, sillä aina on niitä ihmisiä, kavereitakin, jotka käyttävät avoimuuttasi härskisti sua vastaan.
VastaaPoistaPlussakokoisuus on aika jännä juttu muuten, koska enhän mä arjessani ajattele kokoani juurikaan. On oikeastaan aika huvittavaa (ja imartelevaa) että oon kolmikymppisenä saanut monia mallikeikkakutsuja ja esimerkiksi ensi kuussa mun kasvot on yhden ison aikakauslehden kannessa. Tää toivottavasti kertoo myös siitä, ettei me naiset enää tarvita "yliluonnollisia" ihanteita, vaan arvostamme toistemme vartaloita paljon. Vielä kun oppisimme tykkäämään itse omasta kropastamme ;)
Fanitan mummoani, tuota 88-vuotiasta rautarouvaa, jota elämä on koetellut, mutta joka on aina iloinen, suvaitsevainen ja kantaa kaikkien muiden murheet. Hän kuuntelee, neuvoo parhaansa mukaan, lohduttaa, vastaa puhelimeen, halaa ja neuloo joka vuosi lämpimät villasukat kaikille meille lastenlapsille ja lastenlastenlapsille. Parhaita ovat mummon tekemät lihapullat sekä aina pääsiäisenä pasha. Mummon motto onkin " ilo pinnalle vaik syrän märkänis" <3
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.