En tiedä voisiko tästä ankean harmaasta loskakelistä nauttia, kun ympäristöä valaissut lumi alkaa olemaan poissa ainakin kaupungista. Miten onkin ollut niin harmaata monta päivää putkeen? Mulla vaikuttaa kyllä heti aurinkoinen päivä positiivisesti mielialaan ja odottelen, että aurinko taas näyttäytyisi. Tai en minä ole ihan varma johtuuko akuutti arkeen kypsyminen harmaudesta vai ylipäätään siitä miten päivät nykyään alkavat.
Kaamos tuntuu ottavan takapakkia ihan päivittäin pukemisessa ja puuhailee ihan omiaan aamun. Sukkien jalkaan laittamisessa kestää vartti ja pahimmassa tapauksessa jätkä on kieltäytynyt laittamasta housuja ollenkaan jalkaan ja pitkän voisitko-voisitko-laitappa nyt- kuulitko- voitko laittaa-runoiluni tulos on kalsareissaan päiväkotiin lähtöä tekevä kuuroa leikkivä kolmevuotias. Ja kun mä vihaan huutaa lapselle ja valittaa valittamisen perään, tuntuu aamut entistä paskemmilta kun siihen on alkanut sortumaan niinä kriittisimpinä aamuina. Nyt kun pukemisesta ja ylipäätään mun käskyjen noudattamisesta on tullut pakkopullaa, ei kummankaan aamut ala toivotulla tavalla. Päiväkodista myöhästytään järjestäen, vaikka asennan kellon herättämään entistä aikaisemmin. Olen kuitenkin kiitollinen, että tässä taitaa olla kyseessä jokin vaihe, joka menee ohi. Ja luojan kiitos niitä vaiheita ei ole samaan malliin kuin parina ensimmäisenä vuotena. Eikä varmasti ole helppoa olla 3.5-vuotias taivaanrannanmaalarikaan maailmassa, mikä menee kellon mukaan. (eikä kyllä 33-vuotias aamun jäljiltä yliväsynyt äitikään, ei sillä)
Onneksi luonto näyttää, että kyllä se kevät aurinkoisine ilmoineen on jo ihan kulman takana. Hakaniemessä viime viikon lopulla löytyi jo maasta vihreitä versoja ja jossain olen nähnyt pajunkissojakin jo nyt. Luotan nyt siihen, että kun aurinko alkaa valaisemaan aamujamme kevään mittaan, alkaa tuo lapsikin heräämään aamuhorroksestaan. Ja jos ei ala, pitää alkaa keksimään joku joko kiristykseen tai lahjontaan perustuva metodi, millä vaatteet saadaan päälle. Valon määrän lisääntyminen yhdistettynä vaatteiden vähentymiseen on pakko olla toimiva ratkaisu, vai mitä sanotte?
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
9 kommenttia
Meillä menee nykyisin aamut aika rutiinilla eikä pukemisessakaan ole suurempia taisteluita. Paitsi kuravaatteet. Miten ne voikaan kiristää sekä lapsen että äidin vannetta niin paljon?! Ja nyt se varsinainen kura-aika vasta taitaa alkaa, huoh. Tsemppiä pukeutumiseen!
VastaaPoistaVoisitko voisitko ja laittaisitko kehoitukset kannattaa jättää pois jos ne eivät tee tehtäväänsä ja ihan selkeästi sanoa: laita sukat jalkaan. Lapsi ei siitä traumatisoidu.
VastaaPoistaOlipa kiva postaus. Ja mulla kotona kolme tota samaa hommaa tekevää. Muumikeksit ja tarrat auttaa. Tai no välillä;)..
VastaaPoistaMeillä poika täyttää tänä vuonna kuusi, mutta vieläkin on joskus sellaisia "hitaita" aamuja. Pari-kolme vuotta sitten oli vaihe, jossa ei auttanut mikään. Onneksi poika oli silloin perhepäivähoidossa, joten välillä vein pojan pyjamassa hoitoon (autolla tietenkin). Harrastin itsekin tuota voisitko-laittaisitko- kehoituksia. Eivät toimineet silloin, eivätkä toimi vieläkään. Suora käsky (tai ohje) toimii. Ja yksi asia kerrallaan. "Laita haalari päälle." Kun haalari on päällä, "laita pipo päähän". Sitten kengät ja hanskat. Meidän poika ei ole aamuihmisiä, mutta suoria ohjeita antamalla päästään liikkeelle kohtuullisessa ajassa. :)
VastaaPoistaKomppaan edellisiä, eli selkeät ohjeet yksi kerrallaan. Ja ihan hyvin voit 3-vuotiasta aamulla auttaa. "Ahaa, eikö sukka mene jalkaan, minäpä autan". Turha pitkittää lähtöä maanitellen. Lapsi osaa pukea, ei se pilalle mene vaikka välillä autat. Voihan kokeilla vaikka tarrataulua ja monen tarran jälkeen joku kiva juttu. Toisilla toimii, toisilla ei.
VastaaPoistaHeippa!
VastaaPoistaLöysin ihana vk-haalarin tuolta sun aiemmasta postauksesta: HYVÄ JA HALPA VÄLIKAUSIHAALARI 19.2.2013. Nyt mä en löydä minkä merkkinen se oli tai mistä mä sellaisen voisin tilata.. :) Oon ihan tumpelo. Jeesaisitko siis mua vähän, kiitos?
-Taru
Moikka! Se on ducksday merkkinen, en kyllä tiedä mistä niitä nyt voi ostaa :)
VastaaPoistaUskaltaudun jakamaan vinkkini vaikkei minulla omia lapsia olekaan.
VastaaPoistaVeljeni lasten kohdalla toimeettomia hitaita aamuja vauhditin ostamalla Tigeristä tiimalasin. Kysyin, että kerkeätkö pukea vaatteet/housut/haalarin ennen kuin hiekka valuu ylhäältä alas. Kiinnostusta timalasista lisäsi se, että hiekka oli omaa lempiväriä.
Kyseessä on lapset, joille toimii leikkimielinen kisailukin "Kumpi pukee vaatteet päälle ensin, lapsi vai täti?" "Kelläköhän on kengät jalassa ennen kun täti tulee takaisin olohuoneesta?"
:)
Joo, kisat on aina hyviä! Mekin välillä kilpaillaan pukemisessa poikani kanssa. Ja tuo tiimalasi, olinkin unohtanut. Näitä vinkkejä käytämme mekin, ammattikasvattajat päiväkodissa.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.