Mulla on vähän turhan kultturelli olo, kun kun ollaan käyty viikon sisään sekä leffassa että teatterissa lapsen kanssa :D Sattui vaan niin hyvään saumaan tuo Late Lampaan enska ja Kansallisteatterin uusi Puluboin ja Ponin teatteri oltiin varattu jo aiemmin ystävänpäivätekemiseksi.

Veera Salmen Puluboin ja Ponin ystävyydestä kertovat kirjat ovat mulle tuttuja, mutta koska kyseessä on isompien lasten kirjat, en ole niitä vielä Kaamokselle lukenut. Ajattelin kuitenkin, että testataan kaveruksia ensin teatterin muodossa. Reissusta tuli samalla Kaamoksen eka pidempi teatteriesitys, missä oli väliajat ja kaikki. Ja katsomon ikäjakaumasta päätellen taisi olla muutama muukin Kansallisteatterissa ekaa kertaa vieraileva mukana, sillä naperovoittoinen yleisön ikä alkoi siitä noin kolmesta vuodesta ja päättyi lapsenlapsien kavereina olevien mummeleiden 80 vuoden ikään.

Teatteriesitys oli tosi ihana! Tosin Kaamokselle ihan kaikki ei auennut niinkuin oli tarkoitettu. Esimerkiksi Hakaniemen torilla asusteleva Puluboi ei ollutkaan Kaamoksen mielestä lintu, vaan mies. Mutta pikkuvikoja nämä tällaiset! Suurimmaksi elämykseksi teatterista taisi jäädä yllättäen Ponin eli Mai-tytön Intiaan hermolomalle lähtenyt äiti. Siitä ollaan nyt puhuttu paljon, kuinka äiti lähti reissuun ja "se oli varmaankin vahinko". Tässä on joutunut useampaan otteeseen toteamaan, että tämä äiti ei ole lähdössä Intiaan hermolomalle (vaikka tarve ehkä olisikin, haha). Toinen superelämys oli väliajalla saatu karkkipäiväkarkki, eli Puluboin herkkupussi. Se sisälsi ylihinnoiteltua pikkukarkkia, mutta koska se nyt oli Puluboin herkkupussi, se oli hienointa pitkään aikaan. Taidan alkaa jatkossa pussittamaan vihannekset ja myymään lapselle Puluboi-etuliitteellä, jos reaktio olisi edes lähellekään yhtä hyvä :D

Puluboin ja Ponin teatteri ei siis ollut Kaamoksen eka teatteriesitys, mutta tosiaankin tähän astisista pisin. Koska reissu meni niin hyvin, luulen, että jatkossakin käydään teatterissa säännöllisesti katsomassa lastennäytelmiä. Uskon nimittäin itse kulttuurin vaikuttavan positiivisesti ihmisen jaksamiseen ja fiilikseen ylipäätään. Vieroksun viikottaisia "pakkoharrastuksia" jolloin samalla kellon lyömällä pitäisi tehdä toimintoa X, mutta tällainen silloin tällöin harrastelu kuten leffat, teatteri ja uiminen sopii meidän elämäntyyliin mitä mainioimmin. Ja pääasia tietenkin on, että kumpikin tykkää teatterin katsomisesta paljon. Teatteri on varmaan aika monen lapsen mieleen?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.