3-VUOTIAS PUHETERAPIASSA

Julkaisin eilen ylläolevan kuvan Instagram-tililläni kertoen, että aloitimme uuden harrastuksen. Lapsen eilen alkanut puheterapia aiheutti...

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Julkaisin eilen ylläolevan kuvan Instagram-tililläni kertoen, että aloitimme uuden harrastuksen. Lapsen eilen alkanut puheterapia aiheuttikin kommenttiryöpyn, joten ajattelin hieman kirjoitella asiasta täälläkin.


Kaamos on nyt 3.5-vuotias ja puhuu kuin papupata. Kommunikointimme sujuu helposti, sillä sekä minä että muut perheenjäsenet ymmärrämme hyvin mitä lapsi sanoo. Ongelmaksi on muodostunut, ettei esimerkiksi päiväkotikaverit oikein tahdo saada selvää millaista asiaa Kaamoksella on, koska hänen puhetapansa eroaa hieman tästä yleisemmästä suomenkielestä. Tämän ikäiseltä ei tietenkään voi odottaakaan ihan täydellistä ääntämystä, mutta Kaamoksen ongelma ei ole R tai S-kirjaimen puuttuminen puheesta, vaan niiden lisäksi lapsi jättää sanoista yleensä ensimmäisen konsonantinkin pois. Puheessa siis on uumiappaa, iiskueitiä ja uuskauikkusta niden tutumpien muumihahmojen sijaan.


Puhe on kehittynyt viime aikoina paljon ja odottelinkin neuvolasta saadun puheterapialähetteen kanssa muutaman kuukauden ennenkuin soitin ajan puheterapeutille. Konsonantit useiden sanojen keskelle löytyivät parin viimeisimmän kuukauden sisällä, mutta etukonsonantteja me koitetaan nyt metsästää yhdessä puheterapeutin kanssa. Eilen aamulla ensimmäisessä tapaamisessa kävi ilmi, että tällainen oma puhetekniikka on lapsille yleistä ja korjaantuu yleensä ajan myötä. Että ongelma muodostuu oikeastaan siitä, jos lapsi turhautuu siihen ettei muut ymmärrä häntä. Kotona tällaista tilannetta harvemmin tulee vastaan, mutta päiväkodissa kuulemma lasta turhauttaa, kun kaverit eivät ymmärrä puhetta. Ymmärrän turhautumisen hyvin!


OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA


Jo eka puheterapiakerta oli tosi hyvä myös minulle itselleni. Oivalsin, että kyse ei välttämättä ole puheviasta missä lapsi ei osaisi sanan ensimmäisen konsonantin muodostusta, vaan se ettei hän välttämättä ole edes huomannut kirjaimen olemasaoloa! Niinpä ensimmäinen neuvo oli tukea lasta korostamalla omassa puheessa sanojen etukirjaimia. "Kyllä, siinähän on N(nnnnnnn)iiskuneiti". Tälla tavoin lapsi saattaa huomata äänteen puuttuisen sanan alusta luonnollisesti ja ajan kuluessa korjata sanansa itse. S-kirjainta voi harjoitella vaikka autoleikillä, missä bensaa tankatessa kuuluisi suhinaääntä. Hyviä neuvoja! (Kävin myös ostamassa apteekista korvien puhdistukseen Audisprayta ihan varalta....)


Se, mikä mua eilen hämmästytti oli tosiaan kommenttien määrä Instagramkuvassa. Todella monella lapsi käy läpi puheterapiaa, mutta siitä ei vaan puhuta julkisesti. Pysäyttävimmässä kommentissa sanottiin näin " Musta tää on ihan saatanan lohduttavaa, tarhan ryöpytyksessä oon luullut olevani ainoa, jonka lapsi käy puheterapiassa. Rakastan teitä kaikkia!". Mä ymmärrän kommentoijaa täysin, sillä kuten hän osuvasti myös totesi "mut tarhassa on pari työntekijää, joiden kanssa tulee olo että olen synnyttänyt pelkkiä autisteja", on mulla ollut välillä ihan sama fiilis päiväkodista tulleista viesteistä. Pakko myöntää, että omakin ajatukseni päiväkodin ehdotuksesta hankkia puheterapialähete oli, että ei nyt helvetti taas keksitä ongelmaa asiasta, minkä oppimisessa menee normaalistikin aikaa. Mutta ihan hyvä kyllä että mentiin!


OLYMPUS DIGITAL CAMERA



Puheterapeutin mukaan tästä meidän terapiajaksosta tuskin tulee pitkä, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tästä pienestäkin taipaleesta tänne. Monesti kun tuntuu, että yhden avatessa suunsa moni muukin ymmärtää, että täähän on ihan normihommaa eikä joku nolo ongelma. Eli me käydään puheterapiassa, käyttekö te?


Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.

44 kommenttia

  1. Kuten kommasin instaan mennään mekin puheterapiaan. Meelis tosin on vasta sen 2v ja 4kk mutta käydään katsomassa mitä puheterapeutti on asiasta mieltä. Meillä ei puheen tuottamisen puuttumisesta "huoli" lähtenytkään liikkeelle vaan nimenomaan autismiepäilystä.. Jäbä on vaan hyvin HYVIN omapäinen et voi olla että puheterapia ei vielä ihan tuu toimiin kun lelut lentää nurkkaan.... Tai niin kävi psykologin tutkimuksissa :D

    VastaaPoista
  2. Ihan sama tilanne täällä. Meidän 3,5v poikaa ymmärtää kunnolla vaan minä ja isoveli. Isä ja päiväkodin väki on välillä ihan ulapalla että mistä poika puhuu. Terapeutilla ollaan nyt käytetty kahdesti arvioittamassa tilannetta ja ens viikolla saadaan tietää lopputulos. Elokuussa alkais kielikylpypäiväkoti ja siihen mennessä pitäis puheen olla jo melkosen sujuvaa. Sanavarasto on onneks tässä viime kuukausina kehittynyt huomattavasti, mutta puhe on vielä "vauvamaisen" epäselvää. Meillä kotona tosin on 3 kieltä käytössä, joten taitaa olla ihan normaalitilanne

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus!
    Ei puheterapia ole mikään häpeällinen juttu, mutta yksi näistä harvoin julkisesti puhutuista kyllä. Mistäköhän se muuten johtuu? :O

    Eevi täyttää keväällä 5-vuotta ja R puuttuu vielä. Tämän on itsekin kyllä huomannut ja yrittää ärrää pöristellä, mutta "tekniikka" on jotenkin ihan hukassa. En ole ajatellut asialla olevan mitään kiirettä vielä, mutta ehkä puheterapiasta voisi olla apua kesällä tai syksymmällä, jos ei vielä suju. Varmaan 5v. neuvolassa asiaan kiinnitetään huomiota.
    Toinen pieni puheongelma E:llä on änkytys. Välillä ei meinaa jutut tulla ulos, vaan jää änkyttämään. Ja varsinkin kun innostuu oikein kovin.
    Näistä on ollut päiväkodissa puhetta. Meidän päiväkodissa ollaan "suhtauduttu" näihin juttuihin tosi kivasti ja painotettu, että näillä asioilla ei ole niin kiire, eikä ole mitään HÄTÄÄ. Mutta jos ei korjaannu, niin puheterapia voisi jossain kohtaan tosiaan olla avuksi.
    Mä en ole kertaakaan E:lle maininnut änkytyksestä, eikä päiväkodissa toiset lapset ole siihen kuulemma kiinnittänyt ollenkaan huomiota, vaikka leikeissäkin sitä esiintyy. Tämä on tosi hyvä juttu, olisi tosi kurjaa jos lapsi kokisi huonoa mieltä siitä. Tärkeää mun mielestä onkin, että lapselle ei aiheuteta turhia paineita puhumisesta.

    Mitä tuolla terapiassa sitten käytännössä tehtiin?

    VastaaPoista
  4. osuipa kiva ajankohtainen postaus! me käytiin ekat vierailut jo reilu 2v.ikäisenä. syksyllä käytiin pidempi jakso ja nyt saadaan foniatrin kautta lähete yksityisen terapeutin hakemiseksi, sitä ennen vielä kunnallisella tämän kevään ajan. mun pojalla ääntelyt ja puhe ovat tulleet todella myöhään. oikeastaan vasta viime syksynä (2v9kk) alkoi tulla joitakin sanoja enemmän ja vihdoin jopa "äiti" (sitä ennen olin ensin kääkkä ja sitten täättä ;) ). lohduttavaa on ollut tietysti se, että ymmärtämisessä ei ole ongelmia vaan kyseessä ns. verbaalinen dyspraksia, tuottoon liittyvä vaikeus. vastapainona kaveri sitten opetteli 2,5v kirjaimet ja numerot, kirjoittaa pädillä tuttuja sanoja ja laskee yli sataan. eli varsin omien polkujen kaveri.

    meillä myös puuttuvat nuo alkukonsonantit, joitakin myös sanan keskeltä. k- ja t-äänteet menevät sekaisin jonkun omanlaisen logiikan mukaisesti. useimmat äänteet löytyvät, mutta niiden yhdistyminen muihin äänteisiin on vaikeaa. jopa minun on vaikea saada puheesta selvää. itse oon kiitollinen saamastamme varhaisesta avusta, joka on kyllä aivan oman aktiivisuuteni ansiota. kyseessä ei siis ole se, että lapsi vain kypsyisi joku päivä ja myöhemmin alkaisi puhua, vaan vaatii myös paljon tukea kehittymiseen. me ollaan apuna käytetty myös muutamia tukiviittomia.

    mun poika ainakin tykkää ihan hirveesti noista tapaamisista! oikein kivoja puheterapiahetkiä teille, kyllä ne konsonantit vielä paikoilleen löytävät. itelläni on just pelko, et ens syksynä kun palaa päiväkotiin, niin tuleeko noita turhautumisia... muuten on niin aurinkoinen ja naurava jätkä, että soisi sen jatkuvan.

    VastaaPoista
  5. Mekin ollaan käyty 10 kerran puheterapiajakso, koska lasta itseään vaivasi muiden ymmärtämättömyys. Muutama muka viisas tuttu kommentoi käyntejä aika ilkeään sävyyn, vaikka mitä noloa tuossa nyt on? Jos me ollaan ainoita täällä niin miksi puheterapiaan on sitten jatkuvasti hyvin pitkät jonot ja terapeutit ylityöllistettyjä? Pelien ja leikin avulla lapsi sai nopeasti kaipaamaansa apua ja vanhemmat todella hyviä vinkkejä kotiin. Siis loistojuttu sanoisin!

    VastaaPoista
  6. Meillä esikoinen käy puheterapiassa ja myös toimintaterapiassa. Olen ihan avoimesti puhunut asiasta, tosin miehen vanhemmista hohkaa jokin omituinen suhtautuminen asiaan ja he tietävät poikamme käyvän puheterapiassa, mutta toimintaterapia on jäänyt mainitsematta.

    Meillä oli alkuun puheenviivästymää ja puheen epäselvyyttä. Nyt suurin ongelma on kertovan puheen tuottamisen vaikeus ja hienoinen epäselvyys puheessa. Toimintaterapia on tukevana, auttamassa hienomotoriikassa ja suun hallinnan löytymisesessä.

    Puheterapeutit ovat oikeasti ihan taikuireita, näin maallikolle jokseenkin hassuillakin harjoituksilla saadaan paljon hyvää aikaa. Meilläkin esikoisen puhe on saatu puheterapian avulla paranemaan huimasti.

    Meillä lähipiiri on miehen vanhempia lukuun ottamatta suhtautunut positiivisesti asiaan. Mun vanhemmille asia ei ole ollut ongelmia, varsinkin meillä on ollut muitakin lähisukulaisia puheterapiassa, tosin lievempien ongelmien takia. Mut miehen vanhemmat ovat ajatelleet ilmeisesti että puheterapia on jotenkin negatiivinen leima ihmiselle. Meillä lapset ovat onneksi päiväkodissa, jossa henkilökunta suhtautuu järkevästi asiaan ja joukossa muutama muukin puheterapiaa tarvitseva ja henkilökunta on järjestänyt puheterapeuttien ohjeistuksella jopa oman kerhon, jossa tehdään erillaisia puheharjoituksia. :)

    VastaaPoista
  7. Ihan ohi aiheen nyt kommentoin, mutta voi tuota poikaa, on kovin kaunis ja tukka ihanan värinen!

    VastaaPoista
  8. Tammikuussa kun käytii viisivuotis neuvolassa ja kysyin R:n puutetta puheessa, niin mukaan saatiin vähän kotiohjeita, puheterapia meidän kotikaupungissa on niin huonossa hapessa, että vaikka olisi pahempikin vika niin terapiaan pääsy ei olisi varmaa.

    Vähän kummastutti jotkut kommentit kun kolmevuotiaat ja senkin alle on puheterapiassa, että kuinka herkästi sitä jossain paikoissa terapiaan ohjataan, tietysti itsellä ei ole siitä kokemusta miten herkästi puheeseen puututaan. Nuorempi, kolmevuotias, on puheen tasolla samassa kun viisi vuotias, taisi oppia puheen helposti kun on sitä puhetta ympärillä paljon.

    VastaaPoista
  9. Meilläkin käydään puheterapiassa juuri 7v täyttäneen pojan kanssa. R hukassa ja L vähän pehmeä puheessa. Deen ja N-kirjaimen kautta yritetään nyt etsiä se R, dendenden ja muilla harjoituksilla. Ekan kerran käytiin jo 1,5v sitten kesällä (eli poika oli sillon 5,5v), mutta ei niitä kotitreenejä tullut sillon vauva sylissä tehtyä, niin en kehdannut viedä lasta tsekkauskäynnille puolta vuotta myöhemmin.. Nyt yritämme olla ahkerampia, ja tulosta oli jo vähän tullutkin paremman leuan hallinnan ym muodossa :)

    VastaaPoista
  10. Niin ja aika harvakseltaan me terapeuttia nähdään, kahden kk välein. Pääasiassa noilla kotiharjoitteilla..

    VastaaPoista
  11. Meidän 3-vuotias neiti kävi puheterapissa kolme alkukäyntiä ja nyt ollaan jonossa sitten varsinaiseen puheterapiaan. Puheesta puuttuu tällä hetkellä ainakin l ja r, vähän aikaa sitten puuttui vielä m ja n ja ne jää uupumaan edelleenkin välillä. V ja j tuottaa myös hankaluuksia. Tytöllä on puhe aina tullut vähän jälkijunassa, kun ensimmäinen selkeä sana tuli 17 kk:n iässä ja lausepuhe alkoi viime keväänä eli 2,5-vuotiaana. Nykyään lauseissa on jo useita sanoja. Vähän aikaa sitten neiti ei myöskään osannut laittaa s-kirjainta sanan alkuun, vaan se tuli sanan loppuun eli suu=uus, saa=aas, se=es, syö=yös, mutta ihan yhtäkkiä tämän vuoden alussa neiti alkoikin laittaa s-kirjainta oikealle paikalleen myös sanojen alussa. Paljon kehitystä on tapahtunut siis ihan itsestäänkin. Puhe on edelleenkin hyvin epäselvää, mutta kehittymisestä päätellen alkaa selkeytyä hyvinkin nopealla tahdilla nyt. Puheterapiaa odotetaan kuitenkin innolla, koska meidänkin tytöllä ongelmana on ollut se, etteivät toiset lapset ymmärrä ihan täysin ja meidän tyttö jää sitten ujoutensakin takia helposti ryhmän ulkopuolelle.

    VastaaPoista
  12. Meillä on molempien lasten kanssa käyty puheterapiassa ja tuntuu, että kaikki lähipiirin lapset ovat käyneet puheterapiassa, kuka änkytyksen, kuka s- tai r-vian, kuka puuttuvan k-kirjaimen ja kuka minkäkin syyn takia. Minusta on ollut ihan normaalia käydä lasten kanssa puheterapiassa, olen myös itse käynyt lapsena harjoittelemassa r-kirjainta puheterapeutin opastuksella. Eikä se ole mikään häpeä. Se on ollut kiva "leikkikerho" lapsille, josta ollaan saatu ohjeita kotiin ja kotiohjeiden ja muutaman terapiakäynnin avulla saatiin lasten puhe kuntoon.

    VastaaPoista
  13. Käyty molempien kanssa 6-vuotiaana löytämässä D ja R. Kuopus kävi kerran, vanhempi poika muutaman ja koulussa jatkanut R:n parissa kerran viikossa ja hyvin tärrriiiisee jo R hänelläkin. :)

    VastaaPoista
  14. Puheterapia tuttua täälläkin. Meidän 3,5vuotiaalla vaikea SLI (entinen dysfasia). Eli ei puhu eikä myöskään ymmärrä puhetta. Puheterapiassa ei varsinaisesti opetella puhumaan vaan meidän lapsen tapauksessa yritetään löytää niitä kommunikaatiokeinoja yleisesti. Käytetään viittomia ja kuvia.

    VastaaPoista
  15. Niin ja meillä terapiaa 2krt viikossa. Onneksi terapeutti käy lapsen päiväkodissa.

    VastaaPoista
  16. Jatkan vielä vähän. On hyvä, että tästä aiheesta on puhetta, koska puheterapia ei ole mikään häpeä. Puheterapeutit on myös taikureita saamaan puhetta kuntoon. :) Ne lapset, jotka tiedän käyvän / käyneen puheterapiassa ova tykänneet paljon. Tehtävät tehdään ikäkauden mukaan, leikin ja pelien kautta.

    Meillä on vielä tukena tuo toimintaterapia, joka taitaa lapsen mielestä olla vain pelkkää ohjattua leikkiä. :) Pikku-sisko, joka oli tutustumiskäynnillä mukana, ilmoitti että hänkin tulee seuraavalla kerralla mukaan, koska oli hauskaa. Kun sanoin, että se on isoveljeä vartena, niin 3 vee ilmoitti olevansa riittävän iso toimintaterapiaan. :) Joten oma näppituntumani on, että lapset tykkäävät, eivätkä he edes huomaa tulevansa "kuntoutuksen uhriksi". Lapset oppivat puuttuvat taidot leikin ja pelien varjolla hauskalla tavalla.

    VastaaPoista
  17. me pääsimme puheterapiaan tutustumiskäynnille reilu kaksivuotiaana, kun jo 2v-neuvolassa oli viitteitä siihen, että puheenkehitys ei etene ihan tyypillisesti. tilanteen annettiin kehittyä ja varsinainen pt alkoi noin 2v9kk iässä, johon sattui muutenkin sopiva kehitysharppaus. lapsi nyt 3v3kk ja sekä puheterapeutti että foniatri sitä mieltä, että kuntoutustarve on ilmeinen, mutta ennuste suhteellisen hyvä. eli (ainakin meidän tapauksessa) eteenpäin ohjattiin, kun tarpeeksi oli viitteitä siitä, että apua saatetaan tarvita ja annettiin vielä aikaa kehityksellekin. ehkäpä pelkkien äännevirheiden takia ei pt:lle ihan niin varhain ohjatakaan.

    VastaaPoista
  18. No tuota haluan nyt täsmentää; nimittäin päiväkodin roolia. Minuna tehtäviini lastentarhanopettajana kuuluu seurata ja arvioida lapsen kehitystä. Mielestäni jos jokin asia mietityttää, kannattaa perhettä ohjata tutkimuksiin. Esimerkiksi puheterapeutin arvio voi olla monen lapsen kohdalla paikallaan. Ja mitäs se haittaa, jos arvio ei johda mihinkään, vaan kaikki onkin kunnossa ja voidaan odotella. Minä teen työni ja lähtökohtana on lapsen etu, ei ongelmien etsiminen. Vanhemmista se voi tuntua siltä. Puheterapia on hyvinkin yleistä.

    VastaaPoista
  19. Se, että lelut heitetään nurkkaan tuskin haittaa puheterapiaa :) Toivotaan että epäilykset jää epäilyksiksi teillä!

    VastaaPoista
  20. Juu, kolme kieltä ei varmasti ainakaan helpota puhumaan opettelua. Toivottavasti siihen pk:n alkuun mennessä puhe paranee, ja paraneehan se pakostikin jos on nyt jo parantunut muutamassa kuukaudessa.

    VastaaPoista
  21. Kaamos pelasi puheterapeutin kanssa, katseli luukkukirjaa ja leikki autoilla :) Nyt siis vasta kartoitettiin niitä puheen tuottamisen hankaluuksia ja ensi kerralla varmasti opitaan enemmän siitä, miten arjessa voin ovelasti "kielileikittää" lasta leikin ohessa.

    VastaaPoista
  22. Meilläkin tykättiin tosi kovasti vierailusta puheterapeutin luona. Lapsihan rakastaa kun joku aikuinen leikkii hänen kanssaan :)

    VastaaPoista
  23. <3 onhan tuo tukka ihan mahdottoman ihana ja välillä ihan mahdotonkin ;) Sitä ei vaan saa nyt leikata pojan toiveen takia, joten olkoon tuollainen takkukasa :D

    VastaaPoista
  24. Juuri samaa mietin, että jos 2-vuotias ohjataan puheterapiaan niin taustalla voi olla huoli puheenkehityksestä muulla tavoin, kuin äänteiden puuttumisesta.

    VastaaPoista
  25. Mä oon muuten itsekin ollut S-kirjaimen harjoittelun takia puheterapiassa ekalla! Nyt vasta muistin koko jutun kun mainitsit 7v lapsesta!

    VastaaPoista
  26. Se onkin tylsintä jos jää hyvät leikit väliin puheen takia!

    VastaaPoista
  27. Juu, ei se tosiaankaan mikään häpeä ole. Itse suhtauduin aluksi nihkeästi ihan siksi, että välillä tuntuu että lapsien pitää osata kaikki asiat täysin samaan aikaan ja jos ei osaa, on se "ongelma" eikä ihan vaan luonnollista omaa rytmiä.

    VastaaPoista
  28. Mä en muuten edes tiedä osaako K sanoa deetä! pakko testata!

    VastaaPoista
  29. Joskus ohjasin dysfasialasten kerhotoimintaa hetken ja kommunikaatiokeinot olivat kyllä mitä moninaiset n. 6-7 vuotiailla :) Onneksi tosiaan lapsilla on apua jo pienestä lähtien tuohon sli:n kanssa elämiseen, toivottavasti puheterapia tuo teille uusia tapoja kommunikointiin.

    VastaaPoista
  30. Juu, ei ole häpeä :) Mukavaahan se vain lapselle on, että pääsee ohjatusti leikkimään ja olemaan huomion keskipiste, heh

    VastaaPoista
  31. Päiväkodeissa on vaan töissä monenlaisia ihmisiä, ja joillekin se asioiden esittäminen positiivisesti on hankalampaa kuin toisille. Mä esim viime vuonna säikähdin oikein kunnolla, kun eräs opettaja tokaisi että huolestuu kohta todenteolla, kun Kaamokseen ei saa mitään kontaktia. Mulle tuli tosi paha mieli ja erityislasten kanssa töitä tehneenä mä soimasin itseäni etten ole huomannut lapsessani näitä piirteitä.Kunnes selvisi, että 2.5 vuotiasta lasta ei yksinkertaisesti kiinnostanut pukeminen pätkääkään ja ulkovaatteita päälle laittaessaan hän duunaili ihan omiaan.

    Suomen päiväkoteihinkin mahtuu niin monenlaista työntekijää, että joillekin aina sattuu ne asiat negaation kautta esittävät tapaukset. hekin toki tekevät vain työtänsä, mutta se palautteen antamisen tapa voisi olla vähän erilainen.

    VastaaPoista
  32. Niin. Kaikki ei oo yhtä taitavia esittämään asiaansa. Ja vanhemmille on tietysti tosi herkkä asia oman lapsen kehitykseen liittyvä huoli. Mutta on myös vanhempia kohtaan reilua, että ammattilainen on rehellinen. Itse ainakin toivon että jos oman lapsen kohdalla ilmenee huolta, saan kuulla siitä päiväkodissa ja myöhemmin koulussa. Mitä aiemmin asioihin puututaan, sitä enemmän on tehtävissä.

    VastaaPoista
  33. Tää on varmaan just niitä asioita joista tulee " häpeällisiä" sillon ku ne on vieraita. Itse lapsuudessa r-vian vuoksi puheterapiassa käyneenä, en olisi kyllä tullut ajatelleeksikaan että tässä nyt on joku vaiettu aihe, jos omat lapset olis sen tarpeessa olleet.

    Muistan vieläkin, kuinka KIVAA siellä oli, ja yhden pelin jota pelattiin. Lyhyen kielijänteen vuoksi en ikinä R-kirjainta kyllä puheessa oppinut käyttämään, vaikka itse kirjaimen opinkin muodostamaan kouluiässä. Ala-asteella puheterapeutin luona käyminen olikin tylsempää, mutta ei silloinkaan noloa. Paitsi jos piti mennä luokkaan ja sanoa, että seuraavaksi on Reiman vuoro. Se R heti puheterapeutilta tulleena koko luokan kuullen oli jotenkin liikaa... Luulin että muut kuuntelee ja ajattelee, että "Ei se oppinu vieläkään" :D

    VastaaPoista
  34. Päiväkodissa on oltava tarkkana kaikesta.tiedän pojan jolla oli suussa rakenteellista vikaa ja se kun korjattiin puhe alkoi sujua.
    Jos päiväkodissa ei puututa asioihin ajoissa
    Niin kyllä vanhemmat tulevat heti kysymään miksei päiväkodin tädit huomanneet mitään ja nyt ei keretä enään aslita korjata.
    Oma tytär sanoi katti kun piti sanoa kassi eskari-ikäisenä ja ekaluokalla opettaja soitti jouluna ettei tyttö opi lukemaan ja aikoi jättää luokalle.olin ihmeissäni että voiko jättää ekalla luokalla luokalle kyllä kuulema voi.otin ihan rennosti.en panikoinut ja niin tytär oppi lukemaan toukokuussa ja pääsi luokalta.ihan rennosti vain kaikki äidit

    VastaaPoista
  35. R-kirjaimen löytymistä helpottaa kun lapsi oppii sanomaan D-kirjaimen. Eli sitä kannattaa harjoituttaa, yleensä se löytyykin helposti ja hetken D löytää tiensä sinnekin mihin se ei kuulu esim. Laurasta tulee Dauda ja hetken päästä Raura. Ja änkytyskin on tavallista tuon ikäiselle, asiaa on paljon ja sitten meneekin änkytyksen puolelle :) Joskus olen kuullut että lapsen äännösvirheisiin ei saisi puuttua, ettei aiheuta traumoja. Mitä hiton traumoja?? Meillä ainakin olen korjannut sanoja, osaa ollaan menty leikkien ja ylikorostaen niinkuin juuri esim. Nnnnnnnniiskuneiti sanaa ja toisissa olen vaan korjaillut. Jokainen neljästä oppinut ääntämään oikein. Enkä usko heidän kauhean traumaattista lapsuutta kokeneen :D

    VastaaPoista
  36. Meillä on muksut käyny opettelemassa ärrää :) Ekan kohdalla sanoin nlassa vuosia, että ärrä ei tule kunnolla. "Odotellaan". No, vaihdettiin paikkakuntaa ja samantien puheterapiaan ja kielijänteen katkaisuun, lapsi 7v. Sen jälkeen oppi todella nopeasti ja koulussa sai olla aina hetken puheterapeutin kanssa. Nyt pienempi on eskarissa, ärrä tulee viittä vaille joten pyydän 1lk että hänkin saa käydä opettelemassa sen kunnolla.

    Hännänhuippu 2v puhuu kuin papupata ja alkanu nyt röhisemään ärrää että jospa hänen ei tarttis käydä :) Mutta lapset tykkäsi ja hyötyähän siitä vaan on! Oma pikkuveljeni aikanaan kävi opettelemassa niin ärrän kuin ässän joten ennestään oli positiiviset odotukset.

    VastaaPoista
  37. Meidän Muumilaaksosta löytyy Tikamyy, Tiiskuäiti ja Muumiveikko... :)

    VastaaPoista
  38. Itse olisin toivonut aktiivista otetta omaa r-vikaan jo ennen kouluikää. Muistan että ennen ekaluokkaa käytiin jossain erikoisneuvolassa näyttäytymässä mutta siihen se jäi. Varsinainen puheterapia aloitettiin vasta kun oli tokalla luokalla. Alkuun meni hyvin, puheterapeutti oli tosi symppis vanhempi täti, jolla saattoi olla keksejä tms. muuta mukavaa mukana. Sitten hän jäi eläkkeelle ja tilalle tuli aivan toisenlainen tyyppi, joka naureskeli sille etten osannut sanoa ärrää. Itse olisin lisäksi tarvinnut kielijänteen "katkaisun/löysäämisen", mutta tätä ehdotettiin vain minulle itselleni (olin ehkä kolmannella luokalla). Puheterapiapäivästä muodostui hirveä mörkö kouluviikolla ja voin todeta, että ärrävika löytyy edelleen näin aikuisena. Sen kanssa kyllä selviää, mutta se tekee ujommaksi ja hiljaisemmaksi mitä onkaan. Omasta kokemuksestani voin siis vain toivoa, että nämä asiat hoidetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

    Välillä olen miettinyt, jos sitä uskaltaisi vielä näin aikuisena puheterapiaan mutta pitäisi löytää se oikea terapeutti.

    VastaaPoista
  39. Puhe on jotenkin niin yksityinen ja arka asia, että puheterapiassa käyminen ja päiväkodin ehdotukset puheterapiasta varmasti herättää tunteita. Onhan se meidän tärkein ilmaisun väline, puheella me välitetään muille millaisia me ollaan. Siinä on jotain tosi henkilökohtaista, osa omaa persoonallisuutta. Ja aiemmin on puhevikoihin yms suhtauduttu jyrkemmin - en ainakaan muista että mun lapsuudessa olisi ollut yhtään uutistenlukijaa tai radiotoimittajaa, jolla ässä vähän suhahtaa tai ärrä on vähän pehmeä, murteilla puhumisesta nyt puhumattakaan! Tärkein tavoite nykyään puheterapiassa lieneekin se, että saa itsensä ymmärretyksi ja ymmärtää muita. Ja tietty joskus on hyvä korjailla virheellistä puhemotoriikkaa, ettei ääni rasitu turhaan. Tai näin mä lasten kanssa työskentelevänä psykologina tän ajattelen :)

    VastaaPoista
  40. Hei! Oletteko jatkaneet puheterapiassa? Minkälaista siellä on ollut? Haluasitkohan tehdä asiasta uuden postauksen?
    Omalla lapsella myös hieman omanlaisensa puhe, joten kaikki aiheeseen liittyvä kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
  41. Moi! Ollaan jatkettu, voisinkin tehdä postauksen aiheesta joku päivä :)

    VastaaPoista
  42. Kiitos, jään odottelemaan. :)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images