POROMIES
14.1.15Kannattaa varoa mitä toivoo, sanotaan. Ja minä onneton menin toivomaan, että saisin olla vielä edes pari päivää pidempään täällä Saariselällä. Ja täällä ollaan, yksin ja oksennustaudissa! Muu porukka lähti jo pois, mutta mulle tuli tietenkin tauti, joka veti voimat täysin pois ja minut makaamaan kylppärin lattialle, missä oli kaikki tarvittava lähellä... naureskelin suihkun alla istuessani, että täähän on luksuslomalle hieno päätös, istua vesiputouksen alla ja litkiä eksoottisia drinkkejä (=jaffaa).
En kuitenkaan jaksa kirjoittaa tämän yksityiskohtaisempaa tiedonantoa huonosta olostani, vaan hyppään hauskempiin juttuihin, eli viimeisien yhteisien lomapäivien tunnelmiin. Yksi juttu, mitä me kaikki haluttiin Saariselällä nähdä oli porot. Täällä tunturikylässä niitä ei vaella vapaina, mutta Holiday Clubin yhteydessä on myös paikallisen Joiku-Kotsamon toimisto ja he järjestävät jos jonkinlaista aktiviteettia porosafareista moottorikelkkaretkiin ja saamelaisiin iltamiin. Pääsimme ookaamaan Joikun kodalle ja silittelemään poroja, se oli kyllä yksi loman suurimmista jutuista!
Jos ihmettelette miksi lapsella (ja myös allekirjoittaneella) oli päällään tuollainen "ammattihaalari" syy on yksinkertainen. Vaikka Saariselällä pakkasta oli inhimilliset 24 astetta, isäntämme Timo kertoi matkalla olleen -38 asteen pakkanen. Meidät siis puettiin täysin uusiksi ennen lähtöä, jotta pärjäisimme kylmyydessä. Eikä kyllä turhaan, tunturikylästä Joikuun pakkanen todellakin laski melkoisesti. Ja matkaa tosiaan oli autolla vain 12 kilometria!
Vähän keväämmällä Joikun kota toimii kahvilana ympäri viikon lauantaita lukuunottamatta ja sinne voi hiihtää Saariselältä lähtevää n. 8 km latua pitkin.
Kaamos lähti siis tänään papan kanssa lentäen jo Helsinkiin ja meikäläinen odottelee torstain lentoa ja olon kohentumista vielä täällä Nilihongassa. Ihana kun lapsi oli tänään Helsinkiin päästyään todennut, että huomenna lähdetään takaisin Lappiin. Ja kyllä me oikeasti olemmekin jo katselleet maalis-huhtikuulle lentoja, sillä reissumme on ollut ihan mahtava!
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
6 kommenttia
Voi itku, mikä tuuri :( Toivottavasti paranet pian!! Mua kun nyt tuo Saarielkä polttelee, niin mietin, että millainenkohan kohde se olisi loppukeväästä? Mitä luulet? Vai onkohan paras matkustusaika just lumisena kautena tai sitten ruskan aikaan?
VastaaPoistaLoppukevät olisi itselleni ainakin ihanteellisin ajankohta! Täällä on lunta vielä äitienpäivänäkin, mutta kevätaurinko Lapissa on ihan uskomaton! On ollut elämys olla pimeässä, siis täällä ei ole aurinkoa vieläkään näkynyt kunnolla minuuttiakaan, mutta jos haluaa hiihtää/lasketella, mä tulisin joskus maaliskuhtikuussa uudelleen. Varsinkin pääsiäisen jälkeen rinteet ovat jo lähes tyhjiä turisteista, aurinko paistaa ja maisemat... tekisi mieli varata toi majoitus omalla tarjouksella heti :D
VastaaPoistaOta mirjami ja mut mukaan
VastaaPoistaKyllä niitä poroja siinä kylälläkin näkee :-D (vapainakin) hiljaiseen aikaan, kun jengiä ei ole liikenteessä.
VastaaPoistaJoo :D
VastaaPoistaJuu, me kun mennään niin ei uskalla kyllä porot lähellekään...
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.