Onkohan kukaan muu odottaessaan vannonut, ettei meille tule mitään muumikrääsähelvettiä ja ainakin tavalliset tuotteet hahmopaketeissa ovat silkkaa rahastusta? Been there done that. Ja monet hahmotuotteet ovatkin vähän turhia, karkkilaatikossa muumin kuva tai ei, sisältö taatusti maistuu! Mutta kun lapselle tulee oma pää ja jotkut asiat koetaan niin hankaliksi, ettei ole tosikaan, voi pieni hahmolahjonta auttaa. Onneksi ainakin kolmevuotiaat ovat niin vaikutteille alttiita, että yleensä kiinnostuksen kohteena on juuri ne jutut, mitä eniten pakettien kyljestä löytyy kuten My Little Ponyt, Disneyn Autot ja Lentsikat, Batman ja Muumit ihan mun kolmevuotiaan kiinnostuksia listaten.

Meillä oli hampaidenpesuongelma, kun lapsi yksinkertaisesti vihasi sitä hommaa alusta loppuun. Joku kiva hammasharja ja Herra Hakkaraisen tahna oli ihan turhia houkuttimia ja olin jo luopua toivosta. Ajattelin, että jos hammasharja on leimattu viholliseksi, ei mikään auta. Mutta sitten joulupukki toikin sähköhammasharjan Salama McQueenin ja Salli-neidin kuvalla varustettuna ja loppu on auvoista hampaidenpesuhistoriaa. Tai no ei ihan.

Hammasharja toimi heti ihan loistavasti ja kun siinä oli vieläpä 2 minuutin ajastin, osaa lapsi itse pestä hampaita tarvittavan määrän. Hammasharja surraa aamua ja iltaa ja kun keksin hankia sen kaveriksi (isänsä vinkistä) Muumi-hammastahnaa, on homma ollut jo kuukauden päivät hoidossa. En edelleenkään tiedä onko Muumin ja Herra Hakkaraisen tahnojen välillä isokin makuero lapsen suussa, mutta kiinnostus hammastahnan käyttöön on merkittävä.  (Tänään muuten pistin harjaan vahingossa omaa Oral-B:n tahnaa ja ai kauhea sitä huudon määrää) Pitääkin muuten laittaa tilaukseen lisäharjoja tuohon Salama-harjaan, sen harjakset ovat jo ihan sikin sokin kovasta käytöstä johtuen!

Kolmas hahmoesimerkki on sekin Muumeista. Tässä tapauksessa D-vitamiinit Pikku Myyn kuvalla on enemmänkin mun kuin lapsen pelastus, sillä mulla on tupannut aamuisin unohtua D-vitamiinien antaminen kaikessa säpinässä. Tylsästä lääkepurkista lapsikaan ei ole muistanut vitamiiniaan vaatia, mutta kun keittiön pöydällä on valmiina purkki deetä Myyn tapaan, ei se unohdu yhtenäkään aamuna. En tiedä ajaisiko saman asian ihan vaan kiva tarra vitamiinipurkin kyljessä, mutta meillä tehtiin niin, että lapsi sai valita apteekista sen mieleisimmän vitskupurkin ja jo pelkästään se oli kova juttu, että sai valita.

Mutta siinä missä ei ole ongelmaa, ei hahmoja tarvita. Nyt puuro maistuu ilman hahmoa pussin kyljessä ja vaatteet laitetaan päälle ilman sen kummempia hahmokannustimia. Mutta jos ongelmaa olisi, kyllä mä ehdottomasti kokeilisin lapsen kannalta mielekästä hahmoa kannustamaan siinä epämiellyttävässä jutussa, vaikka se pari euroa extrakulua toisikin. Kaiken ei tarvitse olla Muumia, mutta kyllä niille paikkansa on, vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.