Lieneekö kukaan muu tietoinen bloginsa iästä, mutta minä olen. Tämä nykyinen blogi täytti nimittäin pari päivää sitten jo neljä vuotta! Olen kuitenkin blogannut säännöllisesti huomattavasti kauemmin, joten sinäänsä neljä vuotta tuntuu vähältä, mutta onhan se kuitenkin aika paljon? Onnea siis blogini, joka olet pysynyt rinnallani niin myötä- kuin vastamäissäkin!

Blogisynttäreistä tuli mieleen Riikan taannoin heittämä haaste esitellä oma bloggauspaikka. Pakko myöntää, että ihan liian usein rötkötän sohvalla työläppärini kanssa, mutta useimmiten sentään työpöydän ääressä. Bloggauspisteeni on varmasti yksi epäergonimisimmista, mutta toisaalta en istu tuntikausia päivittäin tässä näpyttämässä, postauksien tekemiseen kun menee keskimäärin puolesta tunnista tuntiin päivässä. Juu ei, en siis suunnittele monestikaan etukäteen postauksia vaan annan mennä, yleensä päivän aikana on kameraan tallentunut jotain blogattavaa, mikä muuttuu postaukseksi yleensä iltaisin klo 21-00 välisenä aikana lapsen ollessa nukkumassa. Pidän tärkeänä, ettei bloggaaminen vie aikaa lapsen ja minun yhteisestä ajasta.

Työpöytäni on Ikean seinään kiinnitettävä klaffipöytä ja tuoli korkea baarijakkara. Koneena käytän Sonyn pc:ta, jonka ostin noin vuosi sitten. Töissä käytän nykyään Applen koneita, mutta kirjoittamiseen ja kuvien käsittelyyn tämä kone on ihan passeli. Iso näyttö ja näytössä kosketusnäyttö on ollut toimiva paketti myös lapsen kannalta Pikku kakkosen sivuilla pyöriessä.

Työpöydän lisäksi ajattelin esitellä myös pari muuta itselleni tärkeää bloggausjuttua. Kuvia käsitellessä käytän lähinnä Photoscapea, mikä on ilmainen ohjelma. Toinen, välillä kollaaseissa käyttämäni ohjelma on Photoshop cs2, jonka myös saa nykyään ilmaiseksi ladattua. Nämä ovat siis kaksi ohjelmaa, jotka koneeltani tulee löytyä ja välillä sorrun Picmonkeyn kuvakäsittelyyn, etenkin tekstejä lisättäessä se on usein hätäratkaisu numero 1. En ole kuitenkaan mikään Picmonkeyn suurin ystävä enää, helppohan se on mutta mutta... paskoo kuvat.

Kuvien suhteen en silti ole ollenkaan niin tarkka, kuin monet muut. Tykkään kyllä ihan hyvälaatuisista kuvista, mutta en viilaa ja höylää kuvia (tai tekstejä) vaan pyrin enemmänkin arkisuuteen. Minulta siis puuttuvat täysin ne "arjen fiilistelyt" missä jotain neilikkaa kuvataan kyynel silmässä, kun se on niin kaunis. Ei ole aikaa, eikä motivaatiota :D

Kamera on kuitenkin oltava olemassa ja mulla niitä on nyt käytössä kolme erilaista. Nikonin yhteistyöbloggaajana sain käyttööni (=lainaan) perus harrastajajärkkärin D5200, mutta valitettavasti kamera ei ihan täysin vastaa toiveitani. Kamera kyllä toimii kuin pitää, mutta sen näyttö on tuonut matkan varrella useammankin harmaan hiuksen. Käytän kuitenkin kameraa silloin tällöin edelleen, mulla kun on omasta takaa Nikonin objektiiveja vaikka mihin tarkoitukseen. Toinen laina-Nikonini sen sijaan on ihan mahtava Nikon1 AW1 peilitön järkkäri, millä saa hyviä kuvia joka paikassa ja kaiken lisäksi se kestää jopa tiputuksen ja on vesitiivis. Tähän odotan kieli pitkällä uusia linssejä ilmestyväksi, etenkin valovoimaisia sellaisia. Yksi mielenkiintoinen löytyisikin jo nyt, nimittäin 10mm f/ 2.8. Nikon 1 AW 1:sta suosittelen kyllä lämpimästi etenkin lapsiperheille, kameran kun voi huoletta antaa myös lapsen käytettäväksi esimerkiksi matkoilla.

Ennen joulua hankin myös vanhana Olympus Pen-tyttönä Penin uusimman mallin E-PL 7:n. Ostoon vaikutti seuraavat seikat: wifi, jonka kautta kuvat saa helposti koneelle ja kännyyn, vanhat jo olemassa olevat objektiivini, kosketusnäyttö ja (älkää naurako) selfienäyttö. On se vaan oikeasti kätevää, että voi ottaa kuvan ihan itsestään... Olympuksen kanssa mulla on aikamoinen kuherruskuukausi meneillään ja varsinkin lainassa oleva 25mm 1:1.8 linssi on puhdasta rakkautta. Vähän harmittaa noiden vanhojen Nikonin linssieni puolesta, mutta kyllä musta tuntuu että Olympus E-PL7 ja Nikon 1 AW1 tulee olemaan ne käytetyimmät rungot tästä lähtien. Niin ja hei, jos vasta harkitset bloggaamisen aloittamista niin täsmennyt: tässä hommassa ei TODELLAKAAN tarvita 3 kameraa, ihan yksi riittää. Sanoisin että bonusta on, jos siihen yhteen saa valovoimaisen linssin.

Näiden työvälineiden lisäksi tarvin tietenkin paljon aikaa yksin, skumppabileitä, showroomkäyntejä ja paljon ilmaista tavaraa blogatakseni. NOT. Mulla on muutama periaate, joista yksi on, etten edes yritä antaa kuvaa että bloggaajan tulisi juosta tuotelanseerauksesta toiseen ollakseen jotenkin ammattimainen. Ihan hauskaahan se on välillä käydä pistäytymässä vaikkapa työpäivän jälkeen jossain kemuissa, mutta koska mulle ei makseta ympäri ämpäri höyryämisestä palkkaa, en koe sen olevan millään lailla bloggaajan työtä. Tästä ollaan varmasti montaa mieltä, mutta itse koen siksi työpuoleksi kuvaamisen ja kirjoittamisen, loppu muu on silkkaa vapaaehtoista hupia :)

Ei muuten ole ollut vielä hetkeäkään, jolloin olisin harkinnut kirjoittamisen lopettamista. Tosin pakko myöntää, että motivaatio sahaa välillä laidasta laitaan, sillä elämässä on paljon paljon tärkeämpiäkin asioita kuin bloggaaminen. Nykyisin kun kommentoiminen on jakautunut kommenttiboksin lisäksi esimerkiksi Facebookiin ja Instagramiin, tunnen välillä oloni blogissani hieman yksinäiseksi. Meillä aikuisilla bloggaajilla kun lukijatkin ovat usein aikuisia ja sen myötä omistautuminen blogien kommentoinnille on ihan erilaista mitä nuoremmilla. En itsekään ole mikään kommentoimisen piirimestari ja silti kaipaan tosi paljon vuosien takaista yhteisöllisyyttä, mikä on muuttunut nyt lähinnä Instassa näkyväksi peukku-emojiksi. Ehkäpä vuoden 2015 lupaukseni olisikin aktivoitua lempiblogieni kommentoinnissa!

Mukavaa uutta vuotta 2015 kaikille!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.