Huvittavaa, kuinka samalla kaavalla meidän risteilyt Tukholmaan aina menevätkään. Mutta rutiinit ovat matkustaessa kivoja ja monesti parhaat jutut on niitä, joista tietää jo etukäteen että ne toimivat. Toki jotain vaihtelua voisi tietenkin retkilleen keksiä, kun mä menen Tukholmassa yleensä aina samat paikat, samassa järjestyksessä ja hankkien samat tietyt jutut tuliaisiksi.

Yleensä aina meidän laivaristeilyt on extempore tapahtuvia irtiottoja, niin nytkin. Sain toissa viikolla Viikkarin lahjakortin ja päätin torstain ja perjantain välisenä yönä, että tilaanpa risteilyn lauantain lähdöllä ja onnistuin saamaan meille hytin aika täyden oloiselta laivalta. Ensimmäisen illan ohjelma oli heti selvä: pallomerta ja buffetillallinen. Niinkuin nyt aina. Hyvä tsägä kävi ja juuri edellisenä iltana buffa oli vaihtunut Leif Manneströmin suunnittelemaan joulupöytään ja mä r-a-k-a-s-t-a-n jouluruokia. Olisi hauska sanoa, että starttasin jouluruokasesongin herkkupöydästä, mutta kyllä mä jo Lidlin luomuporkkanalaatikkoon ja imellytettyyn perunaloodaan haksahdin ennen reissua :D Mutta siis Mannerströmin joulupöytä oli ihana ja Kaamoskin nautti ruuasta kovasti, vaikka perinteistä lastenpöytää ei ollutkaan ja meillä oli tosi hauskaa kahdestaan ruokaillessa. Kuorin ainakin 30 katkarapua siinä jutellessa ja naureskellessa ja ruuan jälkeen suunnattiin tietenkin loppuillaksi pallomereen ja siitä nukkumaan.

Rutiineista puheenollen mulla on aina mukana laivalla pari kirjaa, että saan lapsen nukahdettua lukea ja sitten nukahdan ennen lasta. Niin siis nytkin. Aamulla pakkasin kuitenkin Laura Paloheimon OMG:n mukaan kuohuviiniaamupalalle ja luin muutaman sivullisen Kaamoksen vedellessä hyvällä ruokahalulla pannareita ja vesimelonia. Sitten laiva olikin jo satamassa ja tehtiin kuten aina ennenkin eli Viikkarin bussilla keskustaan. Ja sieltä kuten aina ennenkin suoraa ratikkaan ja sillä Junibackeniin. AINA.

Junibacken on aivan ihana paikka pienelle lapselle ja satujuna on mulle itsellenikin se reissun kohokohta. Edellisestä kerrasta oli jo päälle vuosi, joten paikka oli Kaamokselle kuin uusi. Ja voi että lapsi osasi nauttia jokaisesta hetkestä siellä! Kun jotkut ihmettelevät miten mä jaksan lähteä moneksi päiväksi lapsen ehdoilla vaan istumaan pallomeren laidalle ja satutaloihin, niin se ilo on vain niin iso, että se jää itsellekin pitkäksi aikaa kohottamaan omaa fiilistä. Kaamos juoksi, hymyili, oli onnellinen ja näki oikein kuinka hän aisti ja eli tuttuja satupaikkoja sata lasissa.

Pari tuntia Junibackenissa oltua lähdimme (tippalinssissä) pois ja matka jatkui kuten aina ennenkin ensin Lagerhausiin (pettymys!) ja Åhlensille. Ja Åhlensilla tietenkin sinne Peppi Pitkätossu osastolle, mistä ostin jälleen kerran 3 paria Peppi-sukkia, aivan kuten aina ennenkin. Åhlensilta kävelimme tietenkin City terminaliin ja niinkuin aina, hain Pressbyranista Maman ja Family livingin. Ja vasta silloin ymmärsin, että hetkonen, mä teen näin AINA. Joka kerta mulla on noi kaksi lehteä ja Peppi-sukat laukussa.

Laivalle takaisin tullessa menimme tietenkin muutaman tunnin päiväunille ja siitä Food gardenin alkupala+jälkiruokabuffetiin. Näin jo etukäteen Jennyn instasta kuvia alkupalapöydästä, mikä oli ihan huippu jo kuvan perusteella eikä kyllä tuottanut makunsakaan puolesta pettymystä. Kaamos veti Ville Viking lastenpöydästä minihampurilaisia, lasagnea ja kaikkia lasten herkkuja ja uskaltautui jopa halaamaan ekaa kertaa Ville Vikingiä ruokailun lomassa. Ja ruokailun jälkeen oli tietenkin luvassa vielä pallomerta, paljon pallomerta. Ja mulla oli vuorossa se, mikä aina eli ruotsalaisia lehtiä, paljon ruotsalaisia lehtiä. Ja siitä sitten ajoissa nukkumaan ja odottamaan vielä viimeisintä laiva-aamupalaa....

Tää kaava on niin tallentunut muhun, että varmaan vielä Kaamoksen ollessa 15v käytän häntä buffetissa ja Junibackenissa ja hankin Mama-lehden kioskista. Peppi sukkien suhteen pitää keksiä jotain muuta sillä niitä tehdään ilmeisesti vain kokoon 26-29 saakka, mikä on kyllä suuri vääryys! Mutta jotenkin musta tuntuu ettei meidän perhe voi olla ainoa, joilla on tällaisia Tukholman traditioita, samat paikat ja jutut on vaan tosi mukavia toistaa!

ps. Terveisiä pallomeren laidalla ja buffetissa törmäämilleni lukijoille! Tosi kiva kun moikkaatte, tekee tästä touhusta aina pala palalta todellisempaa :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.