Pääsimme alkuviikosta Suupohja-vierailussamme jopa päivään kaksi, ja nyt mennään eteenpäin kolmannen päivän seikkailuihin. Seikkailu on kyllä hyvä nimitys reissullemme, koska olin suunnitellut kokevani suurinpiirtein kaiken mitä mahdollista oli. Ja kun matkakaverimme olivat yhtä innokasta sorttia, niin mikäs siinä. Nukuimme siis torstain ja perjantain välisen yön Vanhan myllyn mökkikylässä Karijoella, mutta edellisiltaisen villiruokakurssin ja lapsen myöhäiseksi jääneen nukkumaanmenon takia jätimme aamuun onneksi luppoaikaa, jonka vietimme tietenkin taas pihalla. Tulimme edellisenä iltana pimeän aikaan mökkikylään ja suuntasimme suoraa päätä nukkumaan joten aamulla olikin mielenkiintoista katsella missä oikein oltiin. Pihapiiristä löytyi aika mielenkiintoinen iso maan alle rakennettu savusaunakompleksi paljuineen ja pihalla mökkikylän pitäjää puhuttaessa selvisi, että seuraava projekti olisi vanhan kaksisavuisen pohjalaistalon siirtäminen pihalle. Sanon tämän nyt kaikella positiivisella kunnioituksella, mutta oikeasti eteläpohjalaiset on suuruudenhulluja! Ja että ne myös tekee juuri sen mitä haluaa tehdä.

Ollessamme Karijoella, päivän ensimmäinen etappi oli Myrkky. Myrkky on Karijoella sijaitseva kylä, mikä on jäänyt itselleni mieleen tosi kauniista, nyttemmin kylläkin jo lakkautetusta kyläkoulusta, hevosista ja tosi kummallisesta kirppari + huonekalukauppakompleksista, missä en ollut ikinä kuitenkaan käynyt. Olin siis ihan innoissani kun huomasin, että Myrkyn mööpelihalli oli edelleenkin olemassa ja mulla oli jopa aikaa mennä sinne sisälle. Kuten kuvista huomaatte, kyseessä on erittäin persoonallisen näköinen paikka mikä todellakin jää kummittelemaan mieleen ellei sisälle poikkea. Sisällä odottaa ainakin yhtä persoonallinen valikoima käyttämättömiä ysärihuonekaluja, vanhoja talonpoikaislipastoja, kirpparikamaa ja yhdet tuhkimon vaunutkin. Jos aikaa olisi paljon, mööpelihallista löytäisi aarteita, mutta nopeallakin vilkaisulla löysin kirpparijunanvaunusta (!!) pari juttua mukaan: Karhun vanhat lenkkarit (pesun kautta) puolukkametsään ja Arabian koboltinsinisen lautasen. Yhteishinta 50 senttiä.

Matkalla Karijoelta takaisin Kauhajoelle pysähdyimme vielä paikallisella hakemassa kaverini pihalle syyshortensian ja pääsimme maistamaan ekaa kertaa suomalaisia viinirypäleitä, aika kirpeitä muuten. Menin hortensiaostoksien lomassa mainitsemaan kuinka viime talvi tappoi mun kaikki tarhakeijunkukat ja Taimiston pitäjä etsi mulle yhden heidän kasvattamansa perennan mukaan, jotta voin testata pysyisikö karijokiset paremmin elossa. Tää onkin mielenkiintoinen testi, sillä tälle kesälle en itse uskaltanut ostaa uusia perennoita, ettei talvi taas tekisi tehtäviään. Yhdellä voikin testata paremmin talvehtimista.

Mielenkiintoista muuten, että nettikauppaa voi nykyään tehdä kasveillakin joten sovin jo valmiiksi tilaavani keväällä muutamat perennat suoraa matkahuollon kautta meille. Autottomana mun on helpompi hakea perennat Helsingin keskustasta kuin kauempaa puutarhamyymälöistä. Tosin kovin montaa perennaa ei tietenkään julkisilla kotiin kanneta.

Torstain loppupäivä menikin mulla Kauhajoen ruokamessuilla ja Kaamos pääsi kaverinsa Veikon kanssa niinkin eksoottiseen paikkaan kuin Kauhajoen abc:lle syömään hampurilaisia ja leikkimään Angry Birds leikkipuistoon. Kuten varmasti ymmärrätte, lapsen kanssa näinkin paljon matkustaessa on välillä parempi hyväksyä se fakta, ettei lapsi jaksa samaan malliin mitä aikuinen. Ja totta puhuttuna 3 päivän intensiiviretki alkoi jo väsyttämään itseänikin aika lailla.

Ruokamessuilla otinkin tosi rennosti ja kävin myös itse syömässä paikallisia lähiruokia myöhäiseksi lounaaksi. Yksi selkeä trendi Suupohjan seudulla on nyt lähiruuan lisäksi etenkin paikallinen Hereford-karjan liha. Herefordiin törmäsi reissulla vaikka missä, oli Herefordia ja viiniä koulutuksia, aamupalapöydässä Herefordia, Herefordkauppaa ja netin kautta tilattavia luomu-Hereford paketteja. Nyt siis myös lounaaksi Hereford-lihakastiketta ja Hereford-lihapullia. Ja ihan hemmetin hyviä ruokia kyllä olikin kaikki!

Ruokamessuostokseni jäi odotettua pienemmäksi, koska olin niin täynnä lounaasta ja väsynyt alkureissusta, että tyydyin lähinnä katselemaan etäältä myyjiä. Tarjontaa olisi kyllä ollut, mutta lopulta messuilta jäi muistoksi 4 kappaletta puisia kapustoja viiden euron könttähintaan sekä Joy of Finland- luonnonkosmetiikkasarjan putsari sekä tuliaisiksi kaverille silmänympärysseerumi. Tää Joy of Finland olikin todella mielenkiintoinen tuttavuus, sillä kävi ilmi että heidän tuotteiden kehityspuolesta vastaa mulle erittäin tutun EkoPharman kehittäjä ja tuotteet tehdäänkin samassa tehtaassa EkoPharman kanssa. Pakko ottaa jossain vaiheessa enemmän selvää siitä miten Joy of Finland eroaa EkoPharmasta.

Mutta tästä ei siis tosiaankaan nyt, muutenkin nämä matkapostaukset ovat melkoista sillisalaattia kun haluaa tietenkin jakaa kaiken kivan kanssanne ja viikon päästä jutut ei ole enää tuoreessa muistissa. Siksi kokeilenkin nyt tällaista vähän kaikesta bloggaustapaa, tän reissun kohdalla se vaan tuntuu toimivan parhaiten!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.