Mä oon ollut lapsistani erossa tosi vähän. Muutaman yksittäisen yön ovat olleet isovanhemmillaan ja isommat pojat isovanhempien kanssa parin päivän reissulla ja tietysti isommista lapsista olen ollut muutaman yön erossa silloin kun olen ollut synnärillä. En ole ikinä kokenut että kaipaisin vapaata. Tietysti kun on kaksi jakamassa arjen niin niitä omia menoja pystyy sopimaan että mies on kotona ja itse voi käydä vaikka kavereiden kanssa ulkona. Elokuussa koittaa minun äitiysurani (7v) ihka ensimmäinen lapsivapaa viikonloppu. Mies jää lasten kanssa kotiin ja minä päräytän lentsikalla jopa helsinkiin siskon tykö ja käydään konsertissa ja risteilemässä. Kyllä sitä nyt on alkanut odottaa jo kuin kuuta nousevaa :D

Lapsi täytti jussina vuoden ja olin edellisenä viikkona 5 päivää Lontoossa kavereiden kanssa. Ai että kun teki hyvää! :D Tosin nälkä kasvaa syödessä ja haluaisin taas.. Oli niin luksusta saada oikeasti nukkua yhtä soittoa ja syödä silloin kun oli nälkä eikä silloin kun ehtii ja silloinkin nälkäkurki on vieressä. Ylipäätänsä sai mennä oman (tietty kavereitten kanssa sumplitun) aikataulun mukaan eikä tuon yhden syöminkien ja päikkäreiden mukaan. LUKSUSTA! <3

Jep, ymmärrän tuonkin puolen hyvin ettei sitä omaa aikaa niin kaipaa, kun sitä saa säännöllisesti toisen vanhemman kautta arjessa. Tosi valitettavaa on se, ettei sekään ole mikään jokanaisen oikeus, että on omaa elämää perheen ulkopuolella vaikka sitä kenties haluaisi ja kaipaisi kovastikin.

Luultavasti mä tarvitsisin ydinperheessäkin sitä ihan omaa aikaa, mutta silloin voisikin lähteä vaikka lomille yksin joskus. Mutta täytyy myöntää, että yllätyin ihan kuinka kuvuttomasti tämä pari viikkoa meni. Mäkään kun en kaipaa ihan näin pitkiä eroja, vaikka se loppuviimein tekikin tosi hyvää.

Vautsi! Mä olin muistaakseni 3 yötä erossa yksivuotiaasta ja meinasin räjähtää maitotisseihini ja kauheaan ikävään ja paskamutsi-fiiliksiin. Silloin olin ihan varma, ettei lapsi muista mua enää ollenkaan, vaikka silloinkin se oma aika teki kyllä hyvää. Varsinkin kun ne unijutut oli 1veellä tosi hankalia.

Hui kaksi viikkoa! Meillä on nyt tähän mennessä pisin isäjakso meneillään, pe-ke, ja oon jo ihan kyllästynyt "omiin juttuihini" :D Tälleen kesäaikaan meillä menee melkein puolet ja puolet rytmillä, eli mulla on huomattavasti enemmän siis vapaata kuin normaalisti (lue: vähän liikaakin). Varmasti olisi kovin eri asia, jos olisi työ johon uppoutua...

Juu ei tuo olisikaan onnistunut, jos vielä imettäisin, mutta se loppui lyhyeen aikanaan. :) Mieskin tykkäsi lomastani, kun sai olla ipanan kanssa kaksin ja näyttää, että osaa myös. (En edes halua tietää mitä täällä tapahtui sinä aikana tai mitä tuo söi, kerran ne oli vaan vaatteita vaihtanut. :D) Tosin lähinnä näin jälkikäteen painaa syyllisyys, kun haluaisi vapaaillan, mutta tuntuu, että on käyttänyt tämän vuoden vapaat jo.
Ja mielummin kävin tuulettumassa, kun huomasin jo itsekin pinnani kiristyneen ihan liikaa. Jaksaa olla paremmin taas lapsen kanssa.
Ja kuun lopussa äitini lupasi ottaa ipanan yökylätestiin, niin saadaan ottaa viiniä miehen kanssa ihan keskenämme!

Meillä on tehty sopimus, missä joka toinen viikko K on isällä ke-su ja joka toinen viikko yhden yön. Se toimii tosi hyvin, koska asutaan kohtuullisen lähellä ja ollaan muutenkin tekemisissä paljon, niin netissä, puhelimella kuin muutenkin.

Eikä mun työ ole kovin "upottavaa", siis vaikka teen ihan mukavaa hommaa niin työ on se, millä kustannetaan arjen ja viikonlopun kivat jutut.

Yksin ollessa leivon jotain ihan mun makuun sopivia juttuja, luen , käyn kirpputoreilla, joskus leffassa, kavereiden kanssa vaikka kylpylässä, osteopaatilla viikonloppuna jne. Ei siis mitään rellestystä tai pelkkää duuniakaan, sellaisia juttuja mihin 3-vuotiaasta ei oikein vielä ole seuramieheksi. Yleensä vapaa-aika menee ihan hujauksessa, varsinkin kun siihen on nyt tottunut :)

Ihmisiä on erilaisia, jotkut kaipaa enemmän omaa aikaa. Se ei ole mikään paskan äidin merkki, musta ois aika paskaa olla 24/7 lapsen kanssa kaivaten omaa aikaa mutta uhrautua jonkun ajatuksen takia "ettei äiti saa haluta vapaa-aikaa". Kukaan ei kärsi pienistä irtiotoista, varsinkin jos lapsi on tutussa ja turvallisessa paikassa, jossa läheinen aikuinen on vieläpä iloinen seurasta.

Ei missään perhesäännöissä ole päätetty montako yötä 365:sta äiti saa olla yksin, ettei se ole liikaa. Pieni vauva on tietenkin eri asia, varsinkin imettäessä. Mutta tällainen 3 vuotias kyllä nauttii yökyläilystä ja tulee aina iloisena ja hyvillä mielin takaisin. Jos näin ei olisi, olisi meilläkin lyhyemmät kesälomaperiodit.

Voihan kade! Kaksi viikkoa! :) Oon äitityyppiä joka tarvitsee paljon omaa aikaa ja ei selviäisi ilman tuota miestä joka tajuaa sen. Vastapainoisesti ollaan todella tiiviisti perheen kanssa ja tehdään lasten kanssa juttuja mitä monissa muissa perheissä ei tehdä. Esimerkiksi viime viikonlopun vietimme muksujen kanssa Ilosaarirockissa. Oon todennnut että onnellisissa perheissä asuu onnellinen äiti ja tää äiti ei oo onnellinen ilman omia vapauden hetkiään.

Meilläkin vietetään välillä tosi intensiivisiä hetkiä ja varsinkin kun olen valinnut lomailutavaksi kahdestaan lomailun, se on aikamoista menoa sitten myös kahdestaan lapsen kanssa. Mä luulen, et mun yksinolon tarve on vakio ja meillä toimii hyvin intensiivinen läsnäolo ja vastakohtana se totaalinen irtiotto.

Ihanaa muuten, että mies ymmärtää sen oman ajan tarpeen. Etenkin kotiäitiaikoina nuo oman ajan hetket oli tosi tosi tärkeitä jla onneksi meilläkin onnistuttiin luovimaan hyvä kaava, missä kumpikin vanhempi saa omaa aikaa, mutta myös yhteistä perheaikaa vietetään usein.

Tytöt on menossa viikon päästä mummin ja pappan mökille viikonlopuksi (tai voisin kyllä neuvotella vaikka kolmen yön reissunkin). Minä ja mieheke päästään pitkästä aikaa viihteelle (eri paikkoihin kylläkin) ja loppu viikonloppu voidaan vaan olla ja ehkä tehdä vähän kotihommia (mikä on sekin ihan kivaa, kun saa rauhassa tehdä omalla aikataululla)!
Tytöt rakastavat olla isovanhempiensa kanssa ja varsinkin mökillä, mikäs sen hienompaa! Joten ihan win-win tilanne, kaikilla on kivaa.

Mulla oli vähän vaikeuksia jättää tyttöjä kun olivat pienempiä. Tietysti imetys toi omat haasteensa siinä, mutta muutenkin.. Nyt ei enää ikävä iske parin yön aikana! :)

Mulla on poika nyt 14.v ollut ikänsä isällään erimittaisia jaksoja loma aikaan kun välimatka on pitkä, tänä kesänä sitten ekan kerran jätkä ilmoitti olevansa koko kesän poissa eli reilut 8vko. Hyvin tuntuu menevän kun ehdi kotiinkaan soitella :) Musta tuntuu hurjalle, vähän niinkun harjoitusta tulevaan ku muutetaan pois kotoa. Apua!

Mulla taitaa olla pisin aika noin viisi tuntia.. vauva on tosin vasta yhdeksänkuinen, eli tätä ei varmaan lasketa :) miehen kahdeksanvuotias esikoinen oli 6veenä melkein kolme kuukautta etelänmatkoilla äitinsä kanssa. Se on hurjan pitkä ero, vaikka skypettäisi ja soittelisi useinkin.

Poika (huom.syntynyt v.1994) oli silloin kauan sitten mummolassa kesät,lähti kesäkuun alussa ja palasi elokuussa kotiin.Itse kävin siinä välillä muutaman viikon myös mummolassa,mutta poika oli onnellinen maalla touhutessaan.
Ikävuosia jos mietin niin oli pidemmät jaksot 3-14vuotiaana.Alle 3vuotiaana tais olla vain pari viikkoa pisimmillään.Ekat viikot oli itsellä kova ikävä mut äkkiä siihen tottui että töissä saattoi olla pidempään ja muille omille jutuille jäi aikaa.
Kesän jälkeen todella huomasi miten lapsi on kasvanut pituutta ja mitä uusia juttuja oli opittu.
Kaikille ei pitkät erot tietenkään sovi tai ole mahdollista saada omaa aikaa tarpeeksi mutta näin meillä homma toimi.
Jokainen olkoon lapsista erossa tai sitten ei,nämä on omia valintoja. :)

Pisin aika esikoisesta erossa oli se, kun olin kuopuksen kanssa sairaalassa 7vrk hänen synnyttyään. Toki esikoinen vieraili sairaalassa muutamaan otteeseen, mutta minulla oli ihan raastava ikävä! Sen jälkeen olen ollut lapsistani erossa vain kerrallaan yhden yön, koska lapset viettävät tukiperheessä yhden yön kuukaudessa. Näihin vapaisiin vuorokausiin vieläkin totuttelen, ensimmäiset kerrat siivoilin kotia ihan hulluna, nyt jo osaan ottaa rennommin ja lähden kavereiden kanssa istumaan iltaa tai välillä vaan nukun. Viime kerralla, kun lapset olivat yön poissa, heräsin kahden aikaan päivällä ja sellaista on tapahtunut viimeksi joskus teinivuosina :D Luksusta.

Eiköhän me erossa kestettäisi myös pidempi aika, tai vaikka viikonloppu, jos siihen joskus tulisi mahdollisuus. Lapset 4 ja 3-vuotiaita.

Kaksi viikkoa erossa tuntuu todella oudolta ajatukselta minulle, kai siihen tottuisi, jos olisi olemassa sellainen turvallinen aikuinen, kelle lapset voisi hyvillä mielin jättää. Tällä hetkellä me ei tiedetä muusta ja elellään näin, joskin äitiä välillä vähän väsyttää.

Wau, 2 viikkoa. :)) Kuulostaa mukavalta, että kerkeää kunnolla tekemään omia juttujaan. ^^

Mä olin pojastani 4v keväällä ekaa kertaa erossa kolme yötä kun kävin ystäväni kanssa reissussa. :) Se teki kyllä erittäin hyvää.. Lappi kun piti ihanana paikkana muutenkin ajatukset siellä.

Yleensä poika yökyläilee jossain yhden yön. Nyt on kuitenkin pian tiedossa pojalle hurja kuuden yön reissu poissa kotoa. Halusin vain taata pojalle pidemmän loman päiväkodista kuin tämän meidän loman kaksi viikkoa. Itseäni jännittää mahdottomasti, mutta uskoisin kaiken menevän hyvin. ♡ Ehkä se jännitys iskee pojallekin sitten lähtöpäivänä.. Hui.

Itse olen tuon viikon siis töissä eli ei mitään lomailua minulle.. :) Hetkiä itselle kuitenkin ennen ja jälkeen työpäivän, jota todella odotan !

Mielelläni soisin itselleni omaa aikaa enemmänkin. Isänsä kun siirtyi pilvenreunalle, väheni myös oma aikani.. Vuorotyöläisenä en kovin usein viitsi sitä muutenkin vähäistä yhteistä aikaamme pienentää..

Ihanaa kesää teille. ♡ Blogisi on HUIPPU!