Olen nähtävästi sekoamassa. Tämä alkoi kylläkin jo neljä vuotta sitten kun tsiigailin aikani kuluksi Ebayta ja sain päähänpinttymän uudesta Swatch-kellosta. Kaikki muut kolmikymppiset menee ilmeisesti sillä Michael Korsin metallilinjalla ja täällä yksi kasarikakara haluaa muovia ranteeseen. Mulla on ollut pienenä Swatchilta tosi monia kellomalleja, joista rakkaimpana muistan Pop Swatchin, sen nyrkin kokoisen kellotaulun ja kangashihnan. (Ja sen hihnan hajun vuoden käytön jälkeen...)

Nyt Itiksessä pyöriessä kävelin Swatchin kioskin ohi ja taas on muovikellot pyörineet mielessä.

Karkkinauhakello olisi ihan mahtava, mutta liian överi kuitenkin. Swatchin klassikkomalli taas olisi ihan huippu, mutta valinta on hankala! Muistan viettäneeni aina Swatch-ostoksilla hartaasti aikaa ja niin tulen varmasti viettämään vastaisuudessakin jos kellon aion hankkia. Mulla on yksi toimiva maailman tylsin musta Lambrettan rannekello ja yleensä en pidä sitä edes kädessä, koska nahkaranneke ei tykkää kosteudesta ja mä onnistun aina sen kastelemaan. Yksi syy puoltamaan muoviranneketta! Toisaalta juuri muovi materiaalina vähän mietityttää, en haluaisi ehdoin tahdoin imeytyttää kehooni muovimyrkkyjä ihon läpi, vaikka se vähän hätävarjelun liiottelua olisikin.

Mutta onhan nämä hauskoja! Saattaa olla, että seuraavalla kauppareissulla on ihan pakko käydä kyselemässä hieman lisätietoja kellojen materiaalista ja kenties kokeilla istuvuuttakin...

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.