Mulla on aika pitkä historia Ivana Helsingin parissa. Hämärä muistikuvani menee yläaste-lukioaikaan 90-luvulle,milloin muistan jonkun käsityölehden tarjoilleen nuorien suunnittelijoiden vaatteita ja silloin vielä Taikissa opiskellut Paola Suhonen oli yksi suunnittelijoista. Jos en väärin muista, mallisto oli farkkua ja mallilla jalassa punaiset sukkahousut. Melkein väittäisin, että jos Ivana Helsinki oli olemassa, se oli maksimissaan vuoden vanha pikkuyritys, eikä meillä pienellä kylällä kukaan tietenkään ollut kiinnostunut fanituksestani. Elettiin aikaa ennen verkkokauppoja ja meni pitkä aika ennen kuin pääsin Helsinkiin Uudenmaankadun liikkeeseen ensimmäistä kertaa. Ja vielä pitempi aika meni, että mulla oli rahaa ostaa sieltä yhtään mitään :D Muistan kyllä hyvin ensimmäiset "isommat" Ivana Helsinki ostokseni: maatuskahame ja tyttökerho t-paita.

Sen jälkeen, pitkästi yli 10 vuotta on Ivana Helsinki kulkenut mulla mukana jotenkin. Itseasiassa luulin, että nyt mulla ei olisi juuri lainkaan Ivanan juttuja käytössä, kunnes huomasin makaavani telttalakanoiden päällä. Meikit on Ivana Helsingin meikkipussissa, kaapissa on muutama muu merkin lakanapari, pöytäliinoja maatuskakuosilla löytyy kahdessa eri värissä, patalaput ja patakintaat on Ivana Helsinkiä ja heijastinkin on bambi. Mutta kun välillä on ollut kynttilät, sukat ja lompakkokin niin onhan tämä aika vähäistä. Varsinkin jos jätetään laskematta esimerkiksi Paolan Nansolle suunnittelemat kietaisumekot, kassit ja paulakukka-sadetakki...

Pointti selvä: olen fani. Olen fani siitäkin huolimatta, että välillä olen voinut syödäkin telttakuosia leivoksen päällä. Se olisi voinut olla jo liikaa, ja monelle taisi ollakin.

Tämän alustuksen jälkeen voitte olla varmoja innostuksestani, kun pääsin eilen Ivana Helsingin lehdistöaamuun näkemään livenä asunnon, missä lähes kaikki oli Ivana Helsinkiä. Asunto oli Kalliokoti, Paolan ensimmäinen asunto, joka tällä hetkellä toimii showroomtilana,missä voi olla myös yötä. Arvatkaa harmittaako, etten osallistunut kilpailuun missä yöpymisiä arvottiin Ivana Helsingin fanien kesken. KYLLÄ! Toinen juttu,mikä harmittaa on etten ymmärtänyt ottaa mukaan kuin 50mm objektiivin. Laajoja kuvia ette valitettavasti Kalliokodista saa.

Siinäpä sitä! Tykkään edelleenkin merkistä valtavasti ja muhun uppoaa vielä vuosien jälkeenkin tuo pieni nostalgiahenkisyys, mikä etenkin printeissä hyvin näkyy. Meille myös sopii tyyliimme värien ja kuosien yhdistely. Myös se, että mun silmä on turtunut Ivana Helsinkiin enkä edes tosiaan huomaa asuvani keskellä printtimerta on täysin ok.

En oikein pidä "designsymboleista" ja mitä enemmän tavarat ovat vain osa kotiamme eivätkä edusta mitään muuta kuin käyttötavaraa, sen parempi mulle. En tiedä ymmärrättekö ollenkaan mitä tarkoitan? En ole hankkinut yhtäkään Ivana Helsingin tuotetta siksi, että se on Ivana Helsinkiä ja edustaa tiettyjä arvoja vaan siksi, että ne sopii meille. Nämä jutut on ollut mua pitkään ja isona lapseni varmaan kavahtaa jokaista Paolan kuosia, kun on joutunut viettämään lapsuutensa niiden seassa :D (Hänen hiekkalelunsakin kun ovat teltta-printtisessä kestokassissa)

Ivana Helsingillä on myös verkkokauppa, jos tekin haluatte asua ja elää printtimeressä niin ei kun ongelle tänne!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.