5.45 Kello herättää. En jää torkuttamaan vaan nousen heti, pesen kasvot ja hampaat ja avaan mekkipussin. Olen luvannut meikkitaiteilijana työskentelevälle Lauralle rajaavani silmät eyelinerilla joka päivä kahden viikon ajan, aloittanut projektin sunnuntaina ja skipannut sen jo maanantaina ja tiistaina. Tänään laitoin rajaukset. Sen jälkeen nopeasti vaatetta päälle, onneksi tälle päivälle ei ole työtapaamisia ellei pomoa lasketa mukaan. En laske.

6.05 Herätän lapsen, joka ihme kyllä ei taistele vastaan vaan ripustautuu unenlämpöisenä kaulaan ja istuu viisi minuuttia sylissä hiljaa halaten. Annan lapsen pötkötellä vielä hetken ja pakkaan hänen yövaatteensa isäyötä varten. Sitten lapsen vaatteet päälle ja päiväkotiin.

6.30 Jenni ottaa lapsen vastaan ja kysyy olenko kiireessä jos hän auttaisi riisumisessa. Itseasiassa olen, sillä viikottainen Tampereen työpäivä on saanut meidät liikenteeseen tavanomaista aiemmin. Pussaan lapselle hyvän päivän suukot ja juoksen kotiin hakemaan unohtamani laturin sekä vitamiinit, sitten hyppään bussiin. Kiittelen mielessäni hyvää päiväkotia, mikä on niin pieni että lapsi todellakin tuntee hoitajansa ja juttelee hänestä iltaisinkin kaikenlaista. Meillä on Jenni-ihastus meneillään. Kummallakin.

7.30 istun junassa ja syön aamupalaksi kreikkalaista jogurttia ja tuoretta ananasta. Chattaan pojan isän kanssa lapsen tarhasta hausta sekä eksoottisista hedelmänsiemenistä, mitkä pitäisi laittaa itämään. Luen hetken naistenlehteä, mutta päätän torkkua vielä hetken jaksaakseni paremmin töissä.

9.30 Olen viimein Tampereella toimistolla ja juon aamukahvit. Sen jälkeen vastaan kiireisimpiin meileihin, käyn läpi loppuviikon aikatauluja ja teen paperihommia. Rakastan nykyään laskukonetta ja tekisin mielelläni kaikenlaisia laskutoimituksia päivät pitkät.

Juttelemme työkaverin kanssa viime viikolla kuulemastamme suru-uutisesta, mikä pysäytti ja hätkähdytti meitä kumpaakin. Edellisellä viikolla istuin asiakastapaamisessa juoden kahvia ja keskustellen työn lisäksi myös perhe-elämästä naisen kanssa jota ei seuraavalla viikolla enää ole kuin muistoissa. Käsittämättömän epäreilua ja surullista.

12.30 Käymme pomoni kanssa yhdessä lounaalla Tampereen Sokoksen yläkerrassa ja eksymme melkein Sokoksen Kutsu kauneuteen päiville. Melkein. Autolle kävellessä vastaamme tulee nainen, jolla on täsmälleen sama Uhana designin huivi, mikä meillä kummallakin on päällä. Nauran tilanteelle ja moikkaan vastaantulijaa huomaten vasta sekunnin sadasosan jälkeen, että sehän olikin Mira, toinen Uhanan suunnittelijoista. Kun ihmisiä näkee enemmän netissä kuin livenä, on tunnistaminen välillä kovin hankalaa mutta tilanne oli hyvin huvittava. Harvemmin tällä iällä tulee kolme samanlaista vaatetta vastaan. No valkoisia Converseja ei lasketa tähän.

14.00 Takaisin toimistolla. Käymme läpi muutamaa duunijuttua sekä työpaikan synttärijuhlia keväällä. Minä olisin viemässä porukkaa jonnekin luonnonkasvien keskelle luontoretriittiin ja yöksi vanhaan aittaan, mutta ideani lytättiin ja hyvä niin. Saan meilin, missä vilkutetaan vihreää valoa eräälle viime viikolla työstämälleni jutulle ja yllättävän kahvikutsun työn merkeissä toisaalle, joten viikko alkaa olemaan plussan puolella.

17.15 pakkaan kamani ja kävelen junalle. Kuuntelen matkalla The Cardigansien Long gone before daylight-levyä ja fiilistelen Tampereen kauneutta. Mulle tulee Tampereella usein sellainen kummallinen pakahduttava rakkauden tunne kaupunkia kohtaan ja olen melko varma, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa palaan takaisin Tampereelle. Se aika ei ole kylläkään vielä pitkään aikaan. Yksi tai maksimissaan kaksi päivää viikossa riittää nyt mainiosti.

20.00 Juna on takaisin Helsingissä ja yksin vietettävän illan kunniaksi haen kaupan delipisteeltä lämminlohisalaattia ja ananasta iltaruuaksi.

21.05 avaan viimein kotioven, istahdan sohvalle ja syön salaatin sekä katson jonkun suomalaisen sarjan mistä ei jäänyt mitään mieleen. Salaatti oli pahaa, mutta onneksi ananas maistuu tuoreena hyvälle poikkeuksetta. Avaan koneen ja kirjoitan vielä hetken blogia ja luen mitä lempibloggaajilleni kuuluu.

23.10 Menen suihkuun ja päätän, että herään huomenna vasta 8.30, jotta saan nukuttua hyvät yöunet pitkän päivän jälkeen. Huominen onkin nelipäiväisen työviikon viimeinen työpäivä ja lapsen tullessa iltapäivällä isältä aloitamme pitkän viikonlopun viettämisen. Pitääkin muistuttaa Lapsellista-blogin Annaa siitä, että lupauduin ottamaan hänen lapset sunnuntaina meille pitkälle vierailulle, jotta Anna saisi viettää aikaa ihan yksin.

Kuvat löytyvät myös instagrammista @oimutsimutsi. Sitä kautta löydät paljon muitakin pikkujuttuja, mitä ei blogissa tule kirjoiteltua. Liityhän siis seuraajaksi :)

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.