Enpä vielä eilen aamulla herätessä tiennyt, että olisinkin lauantai-iltana yötä Tallinnan vanhassa kaupungissa. Mutta kuten tiedätte tapani, monestikaan reissuja ei suunnitella viikkotolkulla vaan sitten kun mennään niin mennään. Varasin laivaliput ja hostellihuoneen eilen päivällä ja tänä aamuna olimme jo 7.30 Eckerölinen uudessa Finlandiassa aloittelemassa matkaa Tallinnaan kaksin Kaamoksen kanssa.

Musta on tosi kiva matkustaa lapsen kanssa kahdestaan ja se on melkein pakkokin, sillä suurimmalla osalla nyt sattuu olemaan menoja jos kysyn 12 tuntia ennen laivan lähtöä, että lähe völjyyn. Mutta se ei haittaa. Loma lapsen kanssa kaksinkin on lomaa, mulle on rentouttavaa viedä Kaamosta paikkoihin mistä tiedän hänen pitävän. Mutta niistä paikoista lisää myöhemmin, nyt on nimittäin pakko jakaa iltainen sattumus täältä hostellista missä meillä on huone.

Kävi nimittäin niin, että menimme pitkän päivän jälkeen yhdessä suihkuun ja minä kyllästyin ennen lasta. Lähdin kylppäristä pelkässä pyyhkeessä pois ja Kaamos sitten päätti lukita itsensä kylpyhuoneeseen mun vaatteiden kanssa. Mulla ei ollut edes yöpukua huoneen puolella, joten aikani muovisella mehupillillä (!!!!????!!!) lukkoa väännettyäni ja lapsen alkaessa hermostumaan, jouduin hakemaan pelkässä pyyhkeessä yhteiskeittiöstä apua. Ja kun kyseessä on nainen hädässä, niin kukapa mies ei auttamaan tulisi. Huoneessamme oli loppujen lopuksi laskujeni mukaan 3 japanilaista, 1 saksalainen, 1 suomalainen mies sekä yksi dopermanni. Kyllä. Ja lopulta lukko saatiin jollain taltalla avattua ja lapsi ulos kylppäristä.

Että jos haluatte vieraassa maassa huoneeseenne miesseuraa, tässä aika tehokas keino. Toi koira oli kyllä vielä bonusnumero, sillä lapsihan on nyt sitä mieltä että "ovi meni kiinni ja hauva pelasti". Kyllä kyllä.

Nyt kun tuo suihkuttelijakin viimein nukahti, ajattelin lukaista pari lukua Tanskasen Elinan uudesta Hyvän mielen reseptejä kirjasta. Elina lähetteli mulle muutama viikko sitten viestiä kirjajulkkareistaan, mutta kun en ehtinyt sinnekään paikalle, sain tuon kirjan sitten postitse piristämään iltoja. Pakkasin sen repun pohjalle, sillä arvelin etten täältä Viron puolelta mitään kivaa naistenlehteä löydä kuitenkaan iltalukemiseksi. Ja oikeassa olin, ei nuo virolaiset lehdet sytyttäneet kyllä ollenkaan mitä niitä nopeasti selailin. Nyt siis Hyvän mielen reseptien pariin!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.