Olipa ihana reissu Tukholmaan, jälleen kerran. Viking Linen risteilymatkakin toi uusia kokemuksia, kun matkaseuralaisena oli "vain" toinen aikuinen. Eli ei pallomerta, ei karkkiähkyjä, ei aikaista nukkumaanmenoaikaa. En tiedä olenko kertonutkaan, mutta olen käynyt Tukholmassa ensimmäistä kertaa vasta raskaana ollessani ja vaikka nyt käyntejä tulee tehtyä vuodessa useita, en ole koskaan esimerkiksi hippaillut laivalla. Nyt olen! Kerron joku muu postaus hieman enemmän mitä herkkuja pääsimme tällä kertaa maistelemaan reissussa, mutta kerrottakoon etten ole ikinä ennen kirjaimellisesti hyppinyt riemusta saadessani ruoka-annosta. Nyt olen senkin kokenut ;)

Talvipäivä Tukholmassa oli ihana. Aurinko paistoi (liian) pitkästä aikaa oikein kunnolla ja isot lumihiutaleet leijailivat n. kolmen asteen pakkasessa. Otimme satamasta Vikingin bussin Cityterminaleniin ja koska kaupungissa oli jokin raitiovaunulakko tms, kävelimme aurinkoisessa talvisäässä Djurgårdeniin Abba-museolle saakka. Pimeän, loskaisen ja ankean alkutalven jälkeen yhtäkkinen lumentuoma valkeus, aurinko, uusi kaupunki ja hyvä seura sai mielen todella iloiseksi eikä edellisen illan hipatkaan vieneet onneksi voimia kokonaan.

Olimme akkreditoituneet Abba-museoon jo ennen matkaa ja saimme pressilippujen lisäksi vielä audioguidet kaulaan ja olisimme voineet kuunnella Abba-tarinoita yhtyeen itsensä kertomana. Museo oli kuitenkin niin mukaansatempaava ja hauska, etten edes koskenut audiotallenteeseen vaan fiilistelin värikkään museon kokoelmaa ja interaktiivisia laitteita, millä pystyi esimerkiksi kuvaamaan itsensä Abba-vaatteissa tai äänittämään omaa lauluaan Abban biiseihin. Oli ihan pökerryttävää ymmärtää kuinka laaja Abban tuotanto on ja miten paljon esimerkiksi kultalevyjä bändi on kerännyt. Vierailun jälkeen mietimme, että jos yleensä bändit julkaisevat greatest hits-levyn, Abba voisi julkaista greatest hits boksin mihin kuuluisi käytännössä kaikki kappaleet, kaikki erilaisia, tunnistettavasti silti Abbaa. Niin siistiä!

Abba-museossa oli myös Swedish Music Hall of Fame missä pääsi tutustumaan länsinaapurimme kadehdittavan monipuoliseen musiikkihistoriaan. Tarvottuamme läpi ruotsalaisen musiikkihistorian lähdimme takaisin keskustaan kävelemään, tällä kertaa aikamoiseen lumimyrskyyn, vitivalkoisen Djurgårdenin ja entistä lumisemman venesataman läpi. Matkalla kohti bussia nappasimme vielä take away juomat ja ruuat mukaan ja fiilis oli loistava. Kaiken kruunasi laivalla nukutut päiväunet.

Tällaisia päiviä tarvitsisi arjen vastapainoksi useammin. Ei kiirettä, ei suuria suunnitelmia, ei mitään muuta kuin aikaa olla ja ihmetellä mitä maailmalla on tarjottavaa. Ruotsin saariston täydellistä idylliä katselleen seuralaisen termi, ehjä maailma, kuulosti kyllä hyvin kuvaavalta. Onneksi se ehjä maailma löytyy näinkin läheltä ja pienillä valmisteluilla, varasinhan koko risteilyn vasta reilu viikko sitten ihan extempore.

Helsinkiin takaisin tullessa näytti tämäkin kaupunki pitkästä aikaa parhaan puolensa ja päässä alkoi soimaan Leevi and the Leavingsien Jos Helsinki on hetkisen kaunis. Kävin ostamassa vielä laskiaispullan ennen kotiin paluuta.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.