LA-LA-LA-LAPIKAS!
19.12.13Rakkauteni lapikkaisiin lienee pitkäaikaisille lukijoilleni selvää pässin lihaa. Olen käyttänyt lapikkaita opiskeluajoista lähtien ja viime vuosina ollut etuoikeutettu tekemään tunnetun suomalaisen lapikasvalmistajan, parkanolaisen Topmanin kanssa yhteistyötä näin talvisin. Tänä vuonna yhteistyöhömme liittyy myös Bella-blogien joulukalenteri, missä on ihan supermahtava tarjous lapikkaista. -30% on tosi hyvä ale suomalaisesta tuotteista, mitä ei lähes koskaan saa alennuksesta. Postauksen lopussa siis koordinaatit tarjouksen hyödyntämiseen, nyt itse asiaan.
Miksi siis juuri lapikkaat ovat mieleeni? Alunperin taisin tykätä niistä ihan siksi, ettei kymmenen vuotta sitten oikeastaan kukaan kehdannut käyttää perinnekenkiä ja minusta, nuoresta kulttuurialan opiskelijasta, ne oli aika hyvä erottautumiskeino massasta ;) Ensimmäiset lapikkaani löysin Seinäjoen kierrätyskeskuksesta muistaakseni 10 euron hintaan ja ne olivat venäläistä tekoa ja kymmeniä vuosia vanhat. Ja hyvät jalassa.
Vanhat kenkäni ovat jossain kotitaloni vintillä eivätkä mahdu enää jalkaan (kiitos raskaus 2010-2011), mutta nyt on Topman pitänyt huolen lapikaskiintiöstäni. Eiväthän nämä kaikkien kriteereitä lapikkaista edes täytä, hyvät nykyajan pohjat ja kaikki. Kaverini Anna-Maija kommentoikin järkyttyneenä jotain facebookin lapikkaisiin liittynyttä statustani näin: "la-la- la lapikas? Minä sulle kunnon lapikkaat näytän! Tämä kun ei piä lapikkaana muuta kun puunauloilla pohjattua roimavartta.". Eli vanhanliiton lapikasihmisille ei kannata huudella näin nykyaikaisilla kengillä, itselleni nämä kuitenkin ovat kovin rakkaat ;)
Uusimmat tulokkaat ovat kokoelmani perinteisimmät, luonnonväriset pitkävartiset kengät. Nyt olen mennyt näillä ihan vain kenkäkaupan kyllästesuihketta käyttäen, mutta aion laittaa pintaan luonnonvahan/öljyn, mikä sekä suojaa että tummentaa hieman väriä. Kaunis vaalea nahka kun on niin herkkä lian näkymiselle ja minä en niin herkkä tallatessani ties missä rämeikössä saappaissani. Edellisvuoden punaiset paulapieksut sopivat värinä paremmin elämäntyyliini, missä koirankakkaan saattaa astua hetkenä minä hyvänsä, mutta kauneudessa nämä naturellit ovat vertaansa vailla.
Lestinsä puolesta Topmanit on täyttä rautaa, suomalaiselle jalalle tehty sopii kuin nakutettu ainakin itselleni. Nahka ja lämmin villavuori on sekä hengittävä että lämmin yhdistelmä, mikä on ihana lähes säällä kuin säällä. Toinen himoni eli huopikkaat ei pärjää lapikkaille ainakaan Etelä-Suomen talvessa, sillä näille kengille loskasääkään ei ole ongelma, hyvin hoidettuna kenkä kyllä kestää.
Mitäpä sitä siis kursailemaan kehuissa, kolmessa vuodessa ja kolmen erilaisen parin Topmanin lapikkaita käyttäneenä en voi kuin suositella. Malleissa löytyy modernimpaa ja klassisempaa, kulutuksen kestävää laatukenkää. Kaikki lapikkaani ovat hyvässä kunnossa ja sopivat erilaisiin asuihin syksystä kevääseen, vain kesä on lapikasvapaata aikaa.
Bella-blogien joulukalenterin luukusta kopsahtaa mitä mainioin -30% alennus lapikkaista käytettäväksi Topmanin kivijalkaliikkeessä Helsingissä, osoitteessa Fredrikinkatu 28. Tarjous on voimassa 3.1. saakka. Jos et ole vielä kokeillut lapikkaita, käy tutustumassa!!
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
17 kommenttia
Hyvältä näyttää! Nyt en muista, oletko pojallasi kokeillut lasten malleja? Kokemuksia?
VastaaPoistaNoi on NIIN HIENOT!
VastaaPoistaOn ne hienot! Oon nähnyt kyllä myynnissä, mutta koskaan en silloin kun on ollut aikaa sovittaa... tehnyt mieli kyllä kokeilla mun "vaikeisiin jalkoihin".
VastaaPoistaEi meillä valitettavasti ole lasten lapikkaita. Syy on aika selvä, suomalainen tuotanto maksaa sen verran koosta riippuen etten yksinkertaisesti raaski ostaa muutaman kuukauden käyttöön uutta paria. Olisi ihanat ja varmasti toimisivat kuin unelma.
VastaaPoistaNiin ne on!
VastaaPoistaSiellä on niin montaa mallia, että kannattaa käydä kokeilemassa. Fredalla on myös muita malleja kuin noi topmanin verkkosivujen mallit.
VastaaPoistase on ruitertassen-laukku, on tosi kaunis ja hyvä, tosin järkkäri ei sinne mahdu ;)
VastaaPoistaupea elsa, ihanat kuvat! :) oikein hyppäävät silmille! (hyvällä tavalla!) :D
VastaaPoistaJuu lapikkaat kyllä, mutta nyt sulla on oikein huuliPUNAA.
VastaaPoistaMuistaakseni kerroit vasta opettelevasi punan käyttäjäksi. Toi punanen PUNA näyttää hyvälle, jatka samaan malliin!
Tosi kivan näköiset!:-) Mitenkäs pohja? Eli pysyykö pystyssä liukkaammillakin keleillä?
VastaaPoistakiitos! naapurin täti on loistokuvaaja!
VastaaPoistaJuu,punainen onkin mun lempisävyni punista, mutta usein arjessa käytän muita värejä :)
VastaaPoistaOlettaen että kaikki pohjat ovat samaa matskua, on hyvät myös liukkailla. Tosin mitkään kengät ei musta oo luisteluun tarkoitettu ja usein se liukastelu kengissä johtuu siitä, että pohjamatsku jäätyy kivikovaksi ja on siksi entistä liukkaampi (esim martensseissa näin). Näissä pohja pysyy myös pakkasessa hyvänä, ei mene kivikovaksi mutta tosiaan, jos jäällemeinaa niin varmaan jotkut naskalit joka kenkään kannattaa laittaa :)
VastaaPoistaJoo tuota... jos vielä ossoisin ja olisin voimissani, tekisin sulle kunnon lapikkaat - sellaset jotka on loppuelämän kengät, kuhan joskus uuvet puolipohjat laittaa tai laitattaa.
VastaaPoistaMinä löysin yläaste-ikäisenä aitan vinniltä melekeen mustat, mummon tekemät tervatut lapikkaat, linttuun painuneet siellä rojun seassa. Raahasin ne sisälle ja ihastelin ääneen - isä alako nauraa että "jos noita koulussa piät, niin 50 penniä saat joka päivältä!" Tottakai innostuin, olinhan niistä jo ennestään innostunu, heti kun näin! Isä laitto ne anoppisa muinoin tekemät kengät kuntoon, lestitti ja tervas.
Ja arvatkeepas, minähän tienasin hyvät rahat sinä talavena, melekeen joka päivä ilikesin olla koulussa tervalle haisten!
Ja juttu jatkuu.. siitä lienen saanu innostuksen itekkii kokkeilla moista: kun kerta isovanhempani olivat ollu kiertäviä kyläsuutareita niin minäkii haluan kokkeilla. Nilsiän kirkolta löytykii kansalaisopistosta suutarikurssi. Minä ainoona nuorena sinne sekkaan änkesin. Heikkisen Vihtorj oli ihana oppi-isä, Holopaisen Topi siitä naapurista tais jonkun vuojen jatkaa kun Vihtorj homman viimein heitti. Ensin supikkaat, sitten varrettomat kengät ja sekä siskolle että itelle nätit lapikkaatki tuli tehtyä. Ne varrettomat tais löytyä mummon luota joku kesä, vähä käytettynä. Mikäs se onkaa kengännumeros, Elsa? Tuonko, käytätkö - otatko lainaan? NE on puunauloilla pohjattu, isävainoo koivuhalosta niitä nauloja mulle vuoleskeli, ja minä ite pikilankoo valamistin sen mukkaan mitä mulle vanahat taitajat opetti....
KEngistä vielä .-. on mulla siellä mummon luona aijot hollannikkaatki. Niillä kävin sillontällön yliopistolla Joensuussa. Mutta kun se pehmee puu pakkaa käyttäissä kulumaan, niin en ihan säännöllisesti raaskinu. No, täällähän ne menis taas kauppakenkinä mainiosti, pittääpä tuuva ens kerralla nekkii käyttöön taas....
VastaaPoistaIhan läski - suolaton - soppii mainiosti kenkien suojaukseen. Tai sitten oon jostai markkinoilta ostanu jotain rasvaa, Nahkis tms oli se merkki. Ne kenkäkauppojen suihkeet on mokkaa ja modernimpia materiaaleja varten, nahka tykkee sopivasta rasvasta eniten!
VastaaPoistaMistee sinä muuten minun tekemän laukun parannetun version oot saanu?
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.