Sen lisäksi, että olen levennyttänyt peffaani kotisohvalla Silta-sarjaa ja Wallander-leffoja tapittaen, kävimme myös naapurin Mimmin kanssa Ella ja kaverit 2: Paterock -leffan ensi-illassa perjantaina. Olisipa kiva sanoa, että suomalainen lastenleffa on tosi hyvä, mutta tälle on pakko antaa keskinkertaiset pisteet. Puolitoistatuntia kyllä kuluu leppoisasti Timo Parvelan kirjoihin pohjautuvassa leffassa, mutta jotain jäi puuttumaan jos vertaa edelliseen Ella-leffaan mikä oli loistava.

Edellisessä Ella ja kaverit-leffassa tykkäsin kovasti kaverijengin kuvauksesta, mutta tässä uutuudessa pääosassa olikin enemmän opettajat joiden näyttelijät Eero Milonoff ja Armi Toivanen eivät tosin olleet pöllömpiä. Jotain jäi silti uupumaan, eikä leffa yllä edeltäjänsä rinnalle mitenkään.

Koska varsinkin leffan loppu oli hieman outo ja meininki muutenkin söheltävä, kiinnitin huomiota hauskaan puvustukseen. Erityisesti mua nauratti ja ihastutti pyöräilykohtaukset, missä lapsilla oli mitä kamalimmat vanhanaikaiset pyöräilykypärät ja Patella taisi olla Jofan jääkiekkokypärä pyöräillessä. Myös nykyleffoissa lähes pakollinen tuotesijoittelu oli hoidettu ehkä edellistä leffaa kivemmin, Marimekkoa ja Molokidsiä kyllä harjaantunut silmä huomasi löytyvän, mutta se ei ollut ylilyötyä, muutenkin lasten tyylistä oli tehty kivan arkinen ja lapsekas. Visuaalisesti tykkäsin siis kovasti arkisesta mutta jollain tavalla hullunkurisesta ilmeestä ja Paten rokkibiisistä paljon. Ei tässä nyt tähtiä aleta jakamaan, mutta sanotaanko näin että parempiakin leffoja on viime vuosina lapsille tehty.

Leffassa käyminen lapsien kanssa sen sijaan saa aina täydet pisteet, hauskaa hupia!

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.