Olen ennenkin kirjoittanut koruista. Siitä kuinka minä niin tykkäisin käyttää koruja, mutta en ole perinteistä korutyyppiä yhtään. Luulin, että kohtaloni on jumittaa isoissa puukoruissa, mitkä kieltämättä ovat ihania (vai pitäisikö kohdallani sanoa suoraan että Uhania...) mutta loppujen lopuksi melkoisia katseenvangitsijoita. Entäpä niinä päivinä, kun kaipaa vain jotain pientä korupiristystä? 10 cm pisarakorvista ja sama senttimäärä laserleikattua puutimanttia kaulassa ei aina ole paras valinta,varsinkin jos on hillitty fiilis.

Tänään olen imenyt koruenergiaa tavanomaista pienemmästä korusta. Se on ihana pieni sormus ja osa Pernille Corydonin mallistoa. Tähtisormus löytyi erään lehdistöpäivän pressipaketista ja siirsin sen pikkusormeani koristamaan eilen. Ensin mietin, ettei tähden muoto eikä varsinkaan kulta värinä sovi minulle, mutta en tiedä mistä nämä(kin) ennakkoluulot olin saanut. Ja oikeasti tuo sormus ei edes ole kultaa, vaan kullalla päällystettyä hopeaa.

Mulla on tapana tehdä kaikenlaisia ajatusleikkejä tavaroiden ympärille, etenkin korujen joita käytän lähes aina. Omistan kaulakorun, missä lukee lapsen nimi, mutta se meni valitettavasti jo toistamiseen rikki ja en ole jaksanut korjauttaa sitä uudelleen. Ajatus pienestä muistutuksesta omasta lapsesta on kuitenkin niin ihana, että päätin tämän pienen tähden symboloivan lasta. Olkoonkin, että en sitä mitenkään tunteella hankkinut vaan kaivoin tyynen rauhallisesti goodiebagin pohjalta. Evvk, hieno se on silti!

Mulle tuli sellainen fiilis, että monet teistäkin saattaisi tykätä näistä Pernille Corydonin koruista. En tiedä osuiko ajatukseni oikeaan, mutta jos näin on, Suomessa koruja myy mm. Nougat.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.