Jos luonnosta pitäisi valita yksi elementti, se tärkein, se olisi mulla meri. Tuuliset meren rannat etenkin syksyllä ovat mulle paikkoja, missä kaikki loksahtaa kohdilleen ja mielen valtaa kummallinen rauha ja haikeus. Vaikka välillä mietin kuulunko Helsinkiin ollenkaan,on tänne muodostunut paljon itselleni tärkeitä paikkoja vuosien varrella. Yksi lempipaikoistani on muodostunut helpon kulkuyhteyden ja tuulisten kallioiden yhdistelmästä ja karkaan Suomenlinnaan aika usein kaupungilla käydessäni. Tälle syksylle on Suokissa tullut piipahdettua useampaan otteeseen, eilenkin. Riikka kuvasi retkemme jo Hunajaista-blogiin tähän postaukseen. Mä voisin näyttää teille muutamia kuvia ihan vain itsestäni Riikan ottamana.

Noilla kallioilla voisi istua vaikka koko päivän ja mieli olisi kirkkaampi mitä aikoihin. Suurin haaveeni mereen liittyen olisi kuitenkin päästä joskus hyvässä seurassa alkusyksystä pieneen mökkiin merenrantaan kallioiden keskelle. En keksi mitään (siis oikeasti mitään) ihanampaa ajatusta kuin olla tärkeän ihmisen kanssa tuulisessa merenrannassa, pienessä mökissä polttaen öljylamppua ja lukien hyvää kirjaa peittojen alla. Ehkä vielä joku syksy toteutan haaveeni.

Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.