Viimeisin vuosi on ollut aika mullistava omassa elossani töiden osalta. Olen kirjoittanut muutaman hassun kolumnin ja muuten saanut toimeentuloni bloggaamisesta. Olen ollut etuoikeutettu yhteistöiden tuomista eduista, mutta tehnyt aikamoisen duunin täällä ruudun tällä puolella jotta blogini on siinä pisteessä missä se nyt on. Blogini ei todellakaan ole luetuin suomalainen perheblogi, mutta omassa sarjassaan arvostettu sekä lukijoiden että toimeentulon kannalta tärkeiden yhteistyökumppaneiden piirissä. Välillä tuntuu, että minua on siunattu erityisen fiksuilla lukijoilla, jotka osaavat nauttia tarjoamastani "hömpästä" ymmärtäen että elämään ja ajatuksiini kuuluu paljon muutakin, mitä en täällä jaa. En ole yhteiskunnallisten asioiden ylipapitar enkä teini-idoli, enkä sellaiseksi halua.
Mä rakastan blogimaailmaa ihan täysillä. Rakastan haasteita, mitä vaikkapa valokuvaamisen harjoittelu tuo mulle päivittäin eteen. En ole valokuvauksessa pro, mutta mulla on hienot mahdollisuudet kehittyä siinä halutessani. Tykkään kirjoittaa, tosin viime aikoina kuvien ottaminen on ollut mulle itselleni kiehtovin juttu, asia missä haluankin kehittyä. Pidän visuaalisuudesta ja seuraan innolla sekä perhegenren että omien alakohtaisten kiinnostusteni uusia tuulia, kirjoitan niistä jotka jotenkin kolahtaa itselleni. Työpöytäni pursuaa tiedotteita ja saan paljon mielenkiintoisia juttuja testattavaksi, osa päätyy blogiin ja osa ei. Ja tiedän että monia ärsyttää juuri ne blogiin pääsevät tuotteet, vaikka ne olisivat kuinka kiinnostavia. Sitä on varmasti hankala uskoa, että silti suurimpaan osaan testituotteista suhtautuminen on hyvin arkista ja työpainotteista: Jos tuote kiinnostaa minua, kiinnostaako se lukijoita? Monesti testituotteet eivät kerää paljoakaan kommentointia, joten on pakko luottaa statistiikkaan, yhteistyöt ovat aina luetuimpia postauksia.
Välillä mua ärsyttää, ettei ammattibloggaajille ole tutkintoa. Vaikka kukaan ei ole koskaan esimerkiksi pressitilaisuuksissa kyseenalaistanut sitä ettenkö sinne kuuluisi, olisi mukavaa ettei asenne etenkin minua nuorempia bloggaajia kohtaan olisi tuhahtelevan vähättelevä. Ammattipiireissä kun bloggaajat ja toimittajat eivät vieläkään ole täysin erillisiä oman ammattinsa edustajia, vain toimittajat tekevät työtä ja bloggaajat hilluu ilmaisen tavaran perässä, kärjistäen. Ehkä syy on alan nuoruus muutenkin, ja se että kuka tahansa voi aloittaa blogin. Juuri uudistuneen Kaksplussan (lue ilmainen digilehti) päätoimittaja Annina kyselikin Tanskan reissulla olenko törmännyt ammattitaitoni vähättelyyn. Vastasin etten ole, sillä mä olen tämän genren yksi ainoista ammattilaisista. En ainoa, mutta yksi harvoista. Välillä se on pakko sanoa ääneen, ihan että itsekin muistaisi miten asia on.
Ja nyt olen taas uuden kynnyksellä. Blogi jatkuu osana työnkuvaani niin pitkään kuin tuntuu hyvälle ja nyt todellakin tuntuu. Mutta mua pyydettiin muihinkin töihin ja mulla on huomenna työhaastattelu. Ala on intohimoni ja silti mua jännittää! Uudet tuulet, varsinkin yksinhuoltajalla, ovat aina järjestelykysymyksiä. Ja jos työ olisi se, mitä haluan tehdä (uskoisin niin), se ei onneksi vaatisi ihan hirveänä erikoisjärjestelyjä. Lapsi olisi pitempää päivää tutussa päiväkodissa ja myös yhteishuoltajuudesta on puhuttu. Ainakin marraskuussa teemme ensimmäiset viralliset tapaamispaperit lastenvalvojalla, mikä lopettaa onneksi tietyn epävarmuuden elosta. Ensimmäistä kertaa 2.5 vuoteen tiedän mille päivälle voin sopia menoja kysymättä sitä muilta ensin! Mikä vapaus!
Olisin tullut hulluksi pelkkänä kotiäitinä jo aikoja sitten. Siksi mahdollinen hyppy toisenlaiseen työrutiiniin ei tunnu suurelta harppaukselta, mutta arjen uudelleen aikatauluttaminen mietityttää tietenkin. Mutta kyllä tästä selvitään, sillä niinhän muutkin ovat selvinneet. Huomasin jossain vaiheessa blogini kommentoinnin siirtyneen keskipäivän sijasta iltapainotteiseksi ja hiffasin että monet teistäkin on palannut jo takaisin sorvin ääreen. Ehkä mäkin tuun perässä!
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
25 kommenttia
Tsemppiä uusille tuulille! :)
VastaaPoistaBlogisi on taidolla tehty ja sitä on mielenkiintoinen lukea, kiitos siitä. Itse tykkään myös noista mainos osuuksista, jos joku on tuotteen jo valmiiksi testannut, niin eipä ainakaan ihan pahinta sutta tule hankittua. Hienoa että olet saanut kutsun haastatteluun, tsemppiä! Itse kuuluun työssäkäyviin, mutta tässä työn lomassa aina välillä tulee kommentoitua. Illat vaan suhahtaa ohi, jolloin ei koneelle juuri ehdi.
VastaaPoistaps. meillä noiden mainosposteuksien ansiosta on ollut vuosien varrella, kainon villahaalari, tula, tut tup, jokin aurinkorasva ja varmaan paljon paljon muutakin mitä ei juuri nyt tule mieleen :)
Tsemppiä haastatteluun! On onni tehdä sitä, jota rakastaa.
VastaaPoistaOi mahtavaa, onnea matkaan, toivottavasti pääset toteuttamaan intohimoasi! :) *ja vähänkö alkoi heti kiinnostaan, että mitähän se on ;D*
VastaaPoistaJännää, tsemppiä haastatteluun! Ja hyvä ettei sun tarvitse ihmeemmin stressata uusia hoitokuvioita, se on kuitenkin töiden tekemisessä usein se raskain puoli.
VastaaPoistaSulla on tosi ihana blogi! Sä teet hömpästä niin iloista ja kiinnostavaa, sun blogista ei tuu läpi mitään kulutushysteriaa, turhamaisuutta tai sellaista, vaan just se että älykäs ja fiksu äitikin saa olla kiinnostunut kaikesta kivasta ja kauniista. Mäkin oon tullut sallivammaksi omaa hömppyyttäni kohtaan luettuani sun blogia, ja olet myös saanut mut innostumaan monista pienistä suomalaisista yrityksistä. Mä oon kasvanut niin vasemmistolaisesti että kaikki mihin liittyy raha tai yritykset on ollut automaattisesti mun mielestä jotain epäilyttävää, mutta mä oon vihdoinkin ymmärtänyt, että on aika eri asia olla joku Nestle kuin joku sellainen soma pieni suomalainen pienyritys jollaisista sä täällä kerrot. Mä oon myös keksinyt omaan blogiin paljon kivoja uusia yhteistyökumppaneita, tosin en mitään samaa kuin sulla kun en halua matkia. Niin että halusin vaan sanoa että usko itseesi ja kykyihisi, sun blogista tulee aina tosi hyvälle mielelle. Ja onnea työnhakuun, mulla sama edessä vaikka mä jäisin vielä mielellään kotiinkin - etenkin kun mulla on kotona niin monta kivaa projektia koko ajan menossa, en mäkään vaan kotiäitiyttä jaksaisi. Mut maaginen 3 vuotta lähestyy...
VastaaPoistaMutta muuten kuin yhteistyökumppaneiden nimissä voin myöntää ihan avoimesti, että sun blogi on inspiroinut mua paljon siitä, miten ja millaisista asioista voisi blogata. Oon tajunnut just sen, että munkin blogi voi olla ihan vakavastiotettava vaikka mä välillä olisinkin hömppä. Koska, jos totta puhutaan, mä oon ihan hömppä luonteeltani enkä yhtään niin vakava kuin välillä yritän esittää. :) Eli kiitos!
VastaaPoistaWau, onnea haastatteluun! :)
VastaaPoistaItse olen unelmieni työssä, ja nyt pohdin tämän toisen "työn", eli juuri bloggaamisen lopettamista. Ehkä työ ja bloggaaminenkin saattaa jossain vaiheessa kohdata, mistä sitä tietää. Mielenkiinnolla jään silti odottamaan mitä uudet kuviot teillä oikein tarkoittaa. Itse olen vain ja ainoastaan iloinen tästä töihin menemisestä.
Verski
Onnea haastatteluun! Jään jännäilemään mitä uusia tuulia on tulossa. :)
VastaaPoistaPakko myöntää että ihan pikkuriikkisen harmittaa, kerkesin jo nimittäin iloita että sitten kun itse jään vuoden vaihteen jälkeen äippälomalle, niin ainakin on yksi hyvä blogi jonka seurassa saan aikani kulumaan kun postaustahti on niin hyvä. Onneksi kuitenkin laatu korvaa määrän ja hyvää kannattaa odottaa! (ihanan kliseistä, mutta niin totta!:) Siis superisti onnea haastatteluun, toivottavasti menee hyvin ja saat paikan!
VastaaPoistaKiitti!
VastaaPoistaKiitos paljon kannustuksesta! Ja ipanaisen Anni varmaan kiittää kovasti ostoksista :P :D
VastaaPoistaMikäköhän...;)
VastaaPoistavarmaan jotain stressiä tulee aluksi, mutta ei pitäisi olla mitään kummoista stressiä, hyvä päiväkoti ja onneksi isäkin on suht vapaa arkisinkin, jos tulee sairaspäiviä.
VastaaPoistaHei kiitos tästä! Ja kiva jos oot saanut inspiraatiota, tosin onhan mulla Nestlen tuotteitakin välillä blogissa ollut. En ehkä ole kovinkaan "boikotoija", ennemminkin "suosija" luonne.
VastaaPoistaToivonpa ettet lopeta vaan selkeytät kuviota ja luot jotain uutta vanhasta ennenmminkin :) Et sä kauaa kestäis bloggaamatta!
VastaaPoistaEiköhän se selviä jos on onnistuakseen :) Kiitti!
VastaaPoista:) No pakko kertoa, että mulla on ihan työsopimukseen kirjattu minimipostausmäärä, joten ihan vallan ei blogi kyllä hiljene. Mutta en usko, että alkuhommien jälkeen vauhti hidastuisi paljoakaan tästä.
VastaaPoistaOnnea uusiin haasteisiin!:) Minusta on ihanaa, että tällä blogilla olet tullut toimeen ja hieman harmittaa etten ole aikaisemmin (kuin tänä syksynä) älynnyt alkaa sitä seuraamaan. Muotiblogit jne. ovat vähän minun tutkani ulkopuolella muutamaa rentoa tapausta lukuunottamatta, mutta tätä on kyllä kiva lukea!
VastaaPoistaMinua on siunattu niinkin ihanalla työnantajalla, että saan tehdä töitä kotona! Teen siis täysin etätöitä (paitsi nyt mammalomalla), palaverit videolla ja pikaviestimet ovat tietenkin kovalla käytöllä. Suurin osa palavereista on muualle Pohjoismaihin joten toimistolla olemisesta ei olisi kuitenkaan kummoista lisäarvoa:) Videolla saatamme tavata kollegoiden kanssa iloksemme, ei aina asian vuoksi joten yhteisöllisyyskin toimii! Lapsethan meillä ovat eskarilaista lukuunottamatta kotihoidossa keskimmäismme sairaushistorian vuoksi, joten työni ei ole 8-16. Minulle tämä joustavuus sopii, ymmärrän ettei kaikille.
Mutta, koskapa meitä äitejä patistellaan töihin syrjäytymästä ja halutaan rajata perheiden vaihtoehtoja (useimmissa perheissä äiti kotihoidontuella lienee ihan oma vapaaehtoinenvalinta), niin tämä työnteon malli jonka oma työnantajani mahdollistaa saisi kyllä yleistyä! Niillä aloilla, joilla se on mahdollista. Ja mikse isitkin voisi kantaa kortensa tähän kekoon;)
Mahtavaa! Innostus paistaa läpi tekstistä! :)
VastaaPoistaOnnea haastikseen! Täällä ollaan hengessä mukana! :)
VastaaPoistaOnnea työhaastatteluun ja toivotaan, että onnistaa! Mikään ei ole parempaa kuin päästä tekemään työkseen itseään kiinnostavia juttuja. :)
VastaaPoistaEn ihmettele, jos toimittajia bloggaajat saattavatkin harmittaa. Kun on itse opiskellut vuosia täsmällisen ilmaisun eteen, voi kismittää kun joku toinen kirjoittaa paljon hajanaisemmin ja kerää triplalukijat. Puhun siis yleisellä tasolla, en sinusta.
VastaaPoistaItse lukijana (en siis ole toimittaja) ajattelen, että blogit ovat erilaista viihdettä kuin lehdet. En edes vertaa niitä keskenään. Molemmat tuovat iloa arkeen! Blogeissa on kivaa henkilökohtaisuus ja aitous, jota ainakin täällä aistin. Lehdissä taas hyvä kieli viehättää, samoin taustoitus, jota usein enemmän kuin blogeissa.
Onnea työrintamalle :)
Uudet tuulet tekee hyvää :) Sun blogi on silti niin mahtava, etten toivo liian suuria mullistuksia, itsekkäästi ;D
VastaaPoistaPia, eivät toimittajat kyllä ole kateellisia blogien lukijamääristä :D Sehän olisi sama kuin vaikka Kodinrakentajat -lehden toimittaa harmittaisi, kun Me Naisia luetaan enemmän tai toisinpäin, jutut kun ovat ihan erilaisia. Ja kun lukijamäärä ei suoraan vaikuta edes tuloihin päinvastoin kuin blogimaailmassa, niin mitäpä tuota harmittelemaan.
VastaaPoistaMutsimutsi: juttusi vauva-ajan tukiverkoista oli huippu. Vuonna
1994 asiat olivat vielä toisin, kaupungilta sai hoitajan kunhan vaan soitti "käviskö ylihuomenna neljä tuntia, kiitos". Voisin nykyään itsekin liittyä vapaaehtoisiin, jotka auttavat lapsiperheitä. Mistä nämä sinun saamasi hoitajat olivat, MLL:stäkö?
Kommenttien valvonta päällä.