ELOSSA!
10.9.13
Oh hoh, blogi ei ole päivittynyt lähes viikkoon! Ennenkuulumatonta, mutta kertonee kiireestä. Olin tosiaan Tanskassa Billundissa tutustumassa Legopalikoiden kotipaikkaan. Sieltä lensin takaisin Helsinkiin vain nukkuakseni yön ja lähteäkseni Bella-blogien syyskemuihin Hunajaiseen. Sen jälkeen tarttui kohtalo peliin sen verran voimakkaasti, että vietin muutaman yön Tampereella nauttien jokaisesta sekunnista liian tutussa kainalossa. Se arvatenkin pisti miettimään, vanha pitäisi voida haudata mutta entä jos ei vain voi?
Se on hämmentävä tunne mistä tulee vain itku. Mutta kyllä tämä tästä, on jo viimeisen 6 vuotta tuttu fiilis joten ehkä sitä pikku hiljaa alkaa oppimaan. Tai ehkä ei oppimaan, vaan hyväksymään. Palataan blogin pariin paremmalla ajalla, paremmilla aiheilla kun saan hieman järkeistettyä päähäni tätä kummallista elämä-nimistä periodia.
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla tai Bloglovinin kautta.
15 kommenttia
Ihanaa ja varmaan kamalaa samaan aikaan, mutta kuitenkin elossa, se on pääasia!
VastaaPoistaOot ihana.
VastaaPoistaNo tunteepahan edes jotain.
VastaaPoistaKiitti. Vähän on itsellä täysin päinvastainen fiilis.
VastaaPoistaIhan sydän hyppäs kurkkuun. Katoin nimittäin eka kuvan, ja totesin, että sähän taidat olla vähän rakastunut. Enkä todellakaan odottanut lukevani niin suoraa vastausta huomiooni. :D (Enkä tapaa huomata/ajatella tollaisia tutuistakaan, saati puolihuolimattomasti vilkaistusta bloggailijasta. ;D)
VastaaPoistaNiin. Nyt tuli itku.
VastaaPoistaVauuu! Näytät upealta!:)
VastaaPoistaKiitti :)
VastaaPoistaHitsi kun käyt aina niin nopeasti näillä seuduilla. Nytkin törmäsin lauantaiaamuna ihan sattumalta Riikkaan ensimmäistä kertaa, ja voi että miten olisi hauskaa rupatella joskus yhdessä. Mutta onhan tässä aikaa ties kuinka, loppu elämä ;)
VastaaPoistaJa joo, näytät mahtavalta! :)
Mulla oli tosiaan aika minuuttiaikataulu, ku olin tulossa Tanskasta ja menossa sit vielä Treelle loppujenlopuksi. Seuraavalla kerralla on pakko kyl jo nähä!
VastaaPoistaVoi sä oot niin ihana <3
VastaaPoistaVoih, tiedän tunteen!
VastaaPoistaEi varmaan lohduta yhtään, mutta 6v. on vain pieni hetki siihen verrattuna, miten kauan voikaan olla on ja off jostain kainalosta. Aaargh, suloinen tuska! :D
Vai sellainen selitys blogihiljaisuudelle ;) Kumpa itkusi kääntyisi iloksi ja onnenkyyneleiksi!
VastaaPoistaOi voi, voisitpa mieluumin pitää tuon kuvan fiiliksen...
VastaaPoistaei ihan 6 v on/offissa kärvistellyt mutta muutama kuitenkin.
VastaaPoistaEroon pääsin parhaiten kun mietin miksi ollaan ne kaikki kerrat erottu. Joka kerta oli sama syy. Tuleeko tälle muutosta ? Tiesin ettei tule, kumpikaan emme tule antamaan tässä asiassa periksi. Sitä kun toisesta tykkäs niin mielettömästi.
Sattui kun tajusi tämä on nyt lopullista, mutta nurkan takana odotti paljon parempaa. Elämäni mies ja hänen kanssaan ei moisia kriisejä ole ollut ikinä, ei sinne päinkään.
Mutta yksi asia on varma, rakastuminen kannattaa aina, ihan ihan aina. Perhosia vatsassa fiilistä ei liian usein voi kokea.
Kommenttien valvonta päällä.