A BEAUTIFUL BODY HAASTE
29.7.13Minttu pisti aamulla blogiinsa haasteen, mistä en voinut kieltäytyä. A beautiful body projectista inspiraationsa saaneessa haasteessa Minttu pyysi äitejä kertomaan tarinan vartalostaan kuvan kanssa. Tässä olen minä.
Kun minä odotin lastani, en saanut paljoakaan raskausarpia. Kehoni on ollut aina pyöreä ja se taisi koitua edukseni, vaikka arvet eivät itseäni haittaisikaan. Ja arpia minulla oli jo ennen raskautta, paino on aina heitellyt jonkin verran.
Koska olen ollut isokokoinen aina, raskausaikana kertynyt paino ei haitannut paljoakaan. Raskauden jälkeen hoikistuin aika lailla imettäessäni, mutta pyöristyin takaisin imetyksen lopettamisen jälkeen. Talven liikkumattomuus toi myös lisäkiloja, joiden luulen karisevan ajan myötä, koska arkielämässä tulee liikuttua lapsen kanssa paljon. En kuitenkaan aktiivisesti muokkaa vartaloani, sillä olen tyytyväinen muotoihini, vain kaksoisleukaa sekä paksuja käsivarsia joskus valokuvista kauhistelen. Sitten unohdan nekin.
Ainoa selkeä merkki raskaudesta vartalossani on 17 senttiä pitkä hätäsektioarpi. Muistan nukutuksesta toivuttuani miettineeni, että vartaloni on ikuisesti merkitty äidin vartaloksi, mutta nykyään en ajattele koko arpea ollenkaan. Se on siinä, kuten tatuointini tai muut elämän aikana tulleet arvet. Jotkut kuulemma tuntevat ylpeyttä raskausarvistaan ja muista vartalon muutoksista lapsen saannin jälkeen. Mä en hirveänä edes ajattele niitä, en lahjana enkä kirouksena.
Suhteeni vartalooni on ollut lähes koko elämäni hyvin armelias ja suurimmat kritiikit olen saanut muilta ihmisiltä. Itse en itseäni arvostele vartaloni kautta, vaikka välillä tunnen epävarmuutta verratessani vartaloani muiden naisten kroppaan. Nämä ajatukset tulevat esille harvoin, esimerkiksi ennen treffejä. Muuten vartaloni on minulle vain pylväs, minkä päässä on aivot. Okei, pylväs mihin on mukava laittaa hyväntuoksuista rasvaa ;)
Omasta mielestäni Mintun aloittama The beautiful body-haaste on tärkeä muistutus epätäydellisestä kauneudesta ja toimii samalla kunnianosoituksena vartalolle, mikä on kokenut paljon. Se, että näyttää mitä vaatteiden alta löytyy, vaatii kenties rohkeutta. Luultavasti se aiheuttaa myös nimetöntä arvostelua. Mutta parasta kaikessa, se herättää ajattelemaan omaa suhdetta vartaloonsa ja toivottavasti muiden naisten kertomuksien kautta hyväksymään myös itsensä paremmin. Osallistukaa siis muutkin!
ps. Oma kuvani on otettu itse ajastimen kanssa sähläten ja sen kirkkautta on säädetty (juurikin itse ottamisesta johtuen) hieman vaaleammaksi. Muuten näitä kuvia ei minusta täydykään siloitella, se lienee jutun juju.
59 kommenttia
Upea.
VastaaPoistaRohkea ja mahtava postaus. Kiitos!
VastaaPoistaTärkeä postaus ja upea idea. Mitäpä tähän lisäämään, muuta kuin että arvostan suuresti! Itse olen suunnattoman itsekriittinen ja näen itsessäni jatkuvaa työmaata, joten ihailen suuresti kaikkia, joiden elämä itsensä kanssa on mutkatonta. Lempeyteni ympäröivää kohtaan ei vielä tavoita minua itseäni, mutta joku päivä, toivottavasti.
VastaaPoistaHienoa!!
VastaaPoistaUpeaa!!!
VastaaPoistaRohkeita ja kauniita olette kaikki, jotka tähän haasteeseen mukaan lähdette. Itseä ilahduttaa suuresti positiivisten kommenttien määrä, jota näihin postauksiin on tullut.
VastaaPoistaHot mama! Ja nyt siis on pakko kommentoida, että en oo ikinä ajatellut sun kuvia katsoessasi että onpa paksut kädet. Kokonaisuus se on jota me muut katsotaan, ei mitään yksittäisiä "vikoja". Olet kaunis!
VastaaPoistaIhana kuva ja postaus :) Oman kuvani sorruin laittamaan lopulta mustavalkoisena ;)
VastaaPoistaJes!
VastaaPoistaTaidan itsekin laittaa korteni kekoon jahka vieraiden emännöinniltä ehdin! Upea ja tärkeä juttu!
Nostan hattua. Tuo on todella rohkeaa! :)
VastaaPoistaPakko tässä sivumennen mainita, huomasin jostain teidän parvekekuvista, että hetkinen, näyttääpä tausta tutulta. Aloin tutkailla tarkemmin pikku vihjeitä kuvista ja taitaa olla niin, että olen asunut teidän yläkerrassa!
Älä huoli, ei pelkän blogin kuvien perusteella voi päätellä mitään teidän asuinpaikasta, mutta samanlaista kämppää ja näkymää muutaman vuoden katselleena tunnistin. Hauska sattuma! :)
Ihan mahtavaa! Kiitos tästä! Todella rohkeaa, mutta ennen kaikkea kannustavaa! Synnytin esikoiseni kaksi kuukautta sitten, ja painoa kertyi 20 kiloa..arvet tulivat viimeisillä viikoilla...niiden kanssa on vain elettävä ja joskus ne kai jo hyväksyy ;)..onneksi paino palautui alkuperäiseen imetyksen ansiosta, mutta keho ei ole entisensä, mutta toisaalta, miksikä sen pitäisikään olla...Hatunnoston arvoinen juttu!
VastaaPoistaUpea nainen! :-)
VastaaPoistaHatunnosto - jälleen kerran! Olet upea nainen ja äiti!
VastaaPoistaHieno kuva!
VastaaPoistaMusta tossa haasteessa on tosi hyvä idea, kerrankin jotain fiksua eikä jotain "kerro 20 asiaa"-haasteita aina vaan.
Ennen raskautta otettu alusvaatekuvahan minusta on ollut blogissa, 78-kiloisena eli muutamaa kiloa nykyistä kevyempänä. Luonnollisesti ilman sektioarpea ja raskaudesta tulleita raskausarpia. (Muita raskausarpiahan oli jo aiemmin.) Voisin otattaa ukolla uudemman kuvan. Tarinalla höystettynä.
Vastaa ↓
Elsa olet upea! <3
VastaaPoistaUpea nainen olet! Kiitos tästä!
VastaaPoistaVoi Elsa WAU! Ja uskaliaasti heitit vielä värikuvan kehiin, hienoa!
VastaaPoistaMinä haluaisin kanssa osallistua tähän, kumpa onnistuisin saamaan kuvan itsestäni jotenkin.. =)Sinä olet kaunis ja rohkea. Ihana Nainen!
VastaaPoistaSun vahvuuksia on ehdottomasti aitous.
VastaaPoistaSe, että kantaa itsensä ylpeänä juuri sellaisena kuin tietyssä elämänvaiheessa sattuu olemaan, on jotain mitä kadehdin ja mitä opettelen. En tunnista itseäni peilistä äidiksi tulon jälkeen laisinkaan. Teen päivittäin painonpudotussuunnitelmia -samalla tiedostaen, että ellen opi pitämään itsestäni, ei pudotetut kilot oikeastaan ole mulle se keino kaunistumiseen. Jos olin äärimmäisen kriittinen kroppani suhteen alipainoisena, tuskinpa koskaan mikään tekee sisäistä kriitikkoani tyytyväiseksi.
Oi vau!! Ihana olet ja niin rohkea <3 <3 Oi, oi...upea tyyppi <3 hali
VastaaPoistaUpea nainen! :)
VastaaPoistaWau :) kerään vielä omaa rohkeutta...
VastaaPoistaFif fiu ja vau! Kuten sanoin, tämä kuva on KAUNIS! Sä olet kaunis ja niin ihanan varma itsestäsi, loistava esikuva monelle naiselle!!! <3 <3 !!!!
VastaaPoistaMahtavaa! Mulla on myös tuollainen haava, mutta tosin "vain" kiireellisestä sektiosta. Arpi on itsessään aika tajuttoman makea, ollaan ylpeitä!
VastaaPoistaSä olet kyllä upea niin vaatteet päällä kuin ilman! :) Mun "body beautiful" on myös kokenut rankkoja aikoja, kun paino nousi kahdessa vuodessa 65 kg ja saman verran lähti pois reilussa vuodessa. Nyt raskaana ollessa painokäyrä näyttää taas (yllättäen) ylöspäin! :D Raskausarpia mulla on ollut 8-vuotiaasta lähtien ja saan niitä tosi (=ihan liian) helposti. Saa nähdä tuleeko vielä kaiken lisäksi sektioarpi... Kaikesta huolimatta ihailen masuani peilistä joka päivä! :D
VastaaPoistaUpeaa! On hienoa tuoda esille omaa vartaloaan ja olla ylpeä siitä sellaisena kuin se on. Sinun blogistasi ja kuvistasi heijastuu kyllä se, että olet ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet. Lisäksi osaat pukeutua niin, että näytät aina hyvältä.
VastaaPoistaOlen aikuisiällä saanut kiloja lisää, pudottanut osan ja nyt tuntuu, että olen siinä sopivimmissa painossani vaikka pyöreä olenkin ja painoindeksien mukaan ylipainoinen reilusti. Aina ei tarvitse olla langanlaiha ollakseen kaunis ja ollakseen onnellinen. Ugh. Olen puhunut.
:)
VastaaPoistaKiitos tästä kuuluu tietenkin haasteen aloittaneelle Mintulle :)
VastaaPoistaSe on taatusti enemmän harjoittelun kuin odottelun tulosta mulla. Mulla oli nuorena niin hirveä ja kivulias akne, että tiedän miltä tuntuu olla ruma. Kun ei voinut edes katsoa muita ihmisiä silmiin kun niin hävetti. Siksi päätin jo nuorena etten skitsoile turhasta kun saan sen pois, ja onneksi se nyt onkin pois :)
VastaaPoistahieno haaste :)
VastaaPoistajess!!
VastaaPoistaNämä on kerännyt todella paljon positiivisia kommentteja, mikä on osoitus siitä ettei se kauneusihanne edes ole niin armoton, mitä me itse luulemme omassa päässä :)
VastaaPoistaJoo, tosin en varmaan laita sellasia kuvia edes näkyviin missä mulla on mielestäni ihan superkaameet kädet :)
VastaaPoistatosi monilla oli mustavalkoisia kuvia, ehkä se on hieman helpomi niiden epätasaisuuksien kannalta. Itse pistin värillisen.
VastaaPoistaja puhe tästä aiheesta tärkeää onkin, salliva ja hyväksyvä puhe.
VastaaPoistaOnpa hauskaa, me asutaan kolmannen kerroksen keskikämpässä. Täällä on muutamakin naapuri tunnistanut ihan oikeasti mut, mikä on tosi kiva niin on saanut kavereita heti kun muutti.
VastaaPoistahihi, mullekkin tuli ne raskauden tuomat arvet viimeisellä viikolla, mutta kyllä ne nyt on jo vaalentuneet :)
VastaaPoistaKiitis :)
VastaaPoistakiitos paljon :)
VastaaPoistajep, kannattaa tietenkin osallistua :)
VastaaPoistaite oot :P
VastaaPoistaole hyvä :)
VastaaPoistaoonkin vissiin ainoa tähän asti värikuvalla :D
VastaaPoistamäkin pistin kameran jalustalle ja juoksin kameran eteen :D Naapurit varmaan katsoi et mitä hittoo puuhaan...
VastaaPoistaMulla on kroppa ollut iso aina, en kärsi siitä oikeastaan mitenkään ajatustasolla. Mutta pudotettavaakin olisi, mutta se motivoiminen kun ei lähde ulkonäöstä vaan terveydestä.
VastaaPoistahalit takas <3
VastaaPoistaoi ja sullakin oli hienot kuvat :)
VastaaPoistanopeesti vaan ja silmät kiinni postausta julkaistaessa :D
VastaaPoistaKiitti Minttu, upee haaste!
VastaaPoistaMä en usein edes muista koko arpea, nyt se taas on muistunut mieleen tuon kuvan takia :)
VastaaPoistahui, tuollaiset painon nousut ja laskut taatusti saa aikaan arpia, mutta tulos on niin mainio että ne kestää ;)
VastaaPoistaUskalsin mää :) http://mamarkiaa.wordpress.com/2013/07/30/beautiful-body/
VastaaPoistaKiitos Sanna! Langanlaihuus ei taida olla muutenkaan muodissa, strong is new skinny ja curvy kans!
VastaaPoistaJuurikin näin :) Kannan kiloni ylpeänä ja vatsamakkaroista välittämättä.
VastaaPoistaHuippua! Mä asuin neljännen kerroksen keskikämpässä kymmenisen vuotta sitten, joten täysin nappiin meni arvaus. :)
VastaaPoistaNähtävästi mahasi ja arpesi ovat minun silmissäni niin tavallisia ja normaalin näköisiä, että katseeni kiinnittyy väkisin pelkkiin kasvoihisi - olet mielestäni todella kaunis tuossa kuvassa!
VastaaPoista[...] upeat Elsa, Riikka, Sini ja [...]
VastaaPoistaAivan mahtavaa ja rohkeaa!! Itsellänikin mahaa koristaa hätäsektioarpi, mietin myös samaa herätessäni tilanteeseen mutta mitäpä ei tekisi lapsensa vuoksi. Aika parantaa haavat ja kultaa muistot! <3
VastaaPoista[…] tömäämään niihin taas uudestaan. Päässä alkoi surraamaan. Laitoin Riikalle, Essille ja Elsalle viestiä. Jos laittaisin itsestäni nakukuvan blogiin, tekisivätkö he saman perässä. He […]
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.