PINTEESSÄ
27.5.13Tuntuu jotenkin tosi oudolle sanoa, että on tuntenut kipua yhteensä 4.5 kuukautta putkeen. Niin se vain on, että vasta nyt vasempaa jalkaani (ja samalla koko kroppaani) vaivannut hermopinne on alkanut pikku hiljaa osoittamaan paranemisen merkkejä ja viimeisen kahden viikon aikana olen saanut vähennettyä särkylääkitystä jopa niin, etten eilen ennen nukkumaan menoa tarvinnut särkkäriä lainkaan. Ja tänään me käytiin jopa skeittaamassa pihassa. Vau!
Hermopinteelleni ei ole löytynyt mitään virallista syytä, mutta lääkärit ja hierojat ovat epäilleet sen olevan huonoa tuuria, mikä on aiheutunut seuraavasta cocktailista:
1) parin vuoden takainen raskaus 2) hätäsektio missä vatsalihakset meni poikki 3) pitkä imetysaika milloin kroppa ei lähtenyt heti palautumaan 4) palautumattomalla kropalla lapsen kantaminen kantorepussa/liinassa edessä ---> kuluma selässä ja 5) pitkä lentomatka. Olen aika lailla sitä mieltä, että oli mistä oli, sille ei voi enää mitään mutta sille toki voi, miten lähinnä kropan korsettia eli selkä- ja vatsalihaksia hoitaa jatkossa. Aion siis palata Elixialle terve selkä-jumpan pariin mahdollisimman pian, toivottavasti jo kesäkuussa. Hitaalla tahdilla aion lisätä ohjelmaan myös pilateksen tai fitness fusionin vähän pakonkin vuoksi, lempparilajini sisäpyöräily kun ei vahvista korsettia juurikaan, pahimmassa tapauksessa huono ajoasento voi aiheuttaa vain lisää tuskaa. Onneksi olen spinnannut sen verran kauan, että kun saan jalan taas kokonaan toimimaan, uskallan kyllä pyörän satulaan.
En tiedä kumpi hermopinteessä on tuskallisempaa: kipu vai se ettei tiedä milloin se loppuu. Vai loppuuko koskaan. Aluksi testailin kaikenmoista niksauttajaa ja naksauttajaa ja sain pohjalliset joidenka tekijä lupasi mun tanssivat parin viikon päästä. En tanssinut ja mistään yllä mainituista ei ollut apua (vaikka lista blogin kautta saaduista vinkeistä oli jossain vaiheessa tuskastuttavan pitkä). Kivun lisäksi sietämätöntä on ollut epätietoisuus loppuuko kipu koskaan, pahimmassa tapauksessa kun kipu voi kroonistua ja pysyä loppuiän. Helpottavaa on ollut alusta alkaen, että olen saanut kivuntunteen hetkellisesti pois sekä fysioterapeutin vinkeillä että (enimmäkseen vain) särkylääkkeillä. Helpottavana lisänä on toiminut myös ThermalCare-lämpö/kylmätyynyt, Voltacare-lämpölaastarit, naapurilta lainattu imetystyyny sekä Fatboyn Baboesjka, minkä sain Fatboy-yhteistyön myötä.
Kerron nyt hieman noista kivun lieventäjistä, jos joku taistelee saman asian kanssa tai jos muuten tarvitsee vinkkejä selkään liittyvien kiputilojen hoidossa.
Kivun ollessa pahimmillaan särkylääkkeiden lisäksi oli tosi tärkeää saada kivunlievitystä myös lämpötyynyillä ja vaikka sellainen lämmitetty kauratyyny eteerisellä öljyllä terästettynä olisi ollut kiva, oli Thermalcaren apteekkipussit huomattavasti parempia tarkoitukseen. Enimmäkseen käytin remmillisiä Thermalcarepusseja, sekä selässä että jalassa erikseen, sillä pahimmillaan kiputila jatkui alaselästä pakaran kautta nilkkaan. Nämä pitävät lämmön kauratyynyä pidempään ja ovat itseasiassa edullisempiakin. Sen lisäksi Thermalcare-tuotteista löytyy asianmukaiset kiinnitysmekanismit tyynyjen paikallaan pysymiseksi = iso plussa.
Lämpölaastarit oli mulle ennen tammikuuta ihan neva hööd-juttu, mutta nekin on tullut tutuksi ja olleet avuksi. Itsellä on ollut Voltacaren lämpölaastareita, ne toimii vähän niinkuin lämpöpussi rentouttaen hoitopaikkaa sekä vähentämällä kivun tunnetta. Näitä olen käyttänyt pahimpaan kipuaikaan varsinkin öisin, kun lämmöntunne kestää tuntikausia pidempään mitä parhaimmissakaan lämpötyynyissä. Miinuksena laastarissa on pysyvyys, esimerkiksi pakaraan on tosi hankalaa laittaa lämpälaastaria niin, että se pysyisi vaikutusajan paikallaan.
Imetystyynyn avulla olen saanut aseteltua itseni kohtuullisen kivuttomaan asentoon ja nyt baboesjkan avulla ensimmäistä kertaa sellaiseen asentoon, missä selällään maatessa jalkani ovat täydellisessä 90 asteen kulmassa, asennossa mitä fysioterapeutti kehotti jo ensikäynnillä käyttämään hermon kiputilan laukaisuun. Jos joku ihmettelee miksi siihen asentoon tarvittiin rahi, kun sohvat ovat yleensä saman korkuisia niin pieni selitys: Monet sohvat, esimerkiksi meidän nyt jo edesmennyt Klippan ei ole tarpeeksi syvä, jotta sääret ja nilkat mahtuisivat suoraksi vaikka korkeus olisikin sopiva 90 asteen kulmaan. Selkänojaton n. 42cm korkea rahi toimii paremmin, koska silloin nilkat ja jalkaterät voivat roikkua vapaana selän ja reisien kulman pysyessä suorakulmassa.
Rahin etuna on myös liikuteltavuus. Lapsi on siirtynyt sairasaikana pinnasängystä kokonaan juniorisänkyyn ja siellä pysyminen on vaatinut hetkittäin nukuttamista. Rahin voi ottaa mukaan ja maata lattialla lepoasennossa, sohvan kanssa moinen ei onnistunut. Rahin ei tietenkään tarvitse olla välttämättä Fatboy toimiakseen, kunhan se on tarpeeksi korkea ja mielellään kantikas. Pyöreä ja matalahko neulerahimme ei toiminut tässä tarkoituksessa mitenkään. (jos ette ymmärtäneet missä asennossa olen yrittänyt olla viimeisimmät 4.5kk vähintään 2h/pvä, tämä videon avulla hiffaat! Lepoasento oli pitkään ainoa tapa vaientaa kipu ja siinä olen viettänyt jopa 9h/pvä.)
Tärkein apu on kuitenkin ollut pitkäpinnaisuus ja asian hyväksyminen. Kun on kipeä, on kipeä. Jälkeenpäin kun ajattelen talvea, olen ollut ihan pähkähullu tehdessäni esimerkiksi Pietarin ja Tukholman reissut pojan kanssa tosi kovissa kiputiloissa. Toisaalta kumpikin reissu tuli tarpeeseen, sillä kotona kökkiminen ja selällään lattialla makaaminen tuntui ihan hirveältä ajan haaskaukselta ja reissut piristivät kyllä. Kun pahimmillaan päivät ovat olleet sellaisia, että olen soittanut aamulla itku kurkussa naapurin avuksi lapsen tarhaanviennissä, nukkunut kipulääkepöhnässä päivän, odottanut pojan isää tuomaan lapsi tarhasta ja viettämään loppuillan, jotta saan maata lisää lattialla, olo ei ole ollut erityisen hehkeä. Tällaisista jutuista ei vain jaksa siinä hetkessä edes kirjoittaa, kun joku smart ass kuitenkin kommentoisi jotain, minkä seurauksena tekisi mieli tarttua valokuitua pitkin kurkusta kiinni. Näin pahin toivottavasti takanapäin on helpompi kivusta kirjoittaa.
Hermopinnettä ei ole vielä kokonaan voitettu, esimerkiksi pitkät matkat junassa tai bussissa ei nyt tule kysymykseenkään ja viimeksi tänään jouduin perumaan menoni kivun takia. Olo on kuitenkin kuin voittajalla, sillä melkein yhdessä yössä äärimmilleen tullut kiputila on tosiaan nyt alkanut antautumaan. Se jos jokin on hienon tulevan kesän merkki!
ps. tässä yksi syy, miksi minä en huhuista huolimatta ole istunut Tampereella bussissa tai muuallakaan viikonlopun aikana. Bella-blogeilla on siis ollut 1-vuotis synttärit, kun bloggaajien Tampere-innostus on kuulemma puhututtanut joissakin piireissä ;) Että tässä selitys teille bloggaajiemme liikkeistä kiinnostuneille!
21 kommenttia
Toivottavasti nyt pahin on kukistettu! Kun selkäkipu on kanssa semmoista laatua, että siinä ei auta niksauttajat eikä naksauttajat. Särkylääkkeillä ja lihasrelaksanteilla siedettäväksi olo ja sitten fysioterapialla itelle sopivat liikkeet. Jatkossa kotijumppaa ja liikuntaa monipuolisesti. Lääkkeet käyttöön jatkossa heti, kun selkä alkaa oireilla. Ja sitten se, mikä vähän on tuskallisen hitaan työn alla, on kuorman vähentäminen kropalta eli painonpudotus. Muuten voisin hyvin olla tätä kokoa, mutta ei kai sitä terveyttä parempaa syytä olekaan pienentyä, yritän motivoida itteeni. Se kipu on kyllä piinallista, kun pelkää, että jää ikuiseksi vieraaksi. Kun mielestä esim synnyttäminen on aika iisiä verrattuna monen kuukauden selkäkipuun. Tälläkään jutulla nyt ei ollut mitään ihmeempää tarkoitusta. Mutta siis tsemppiä ja pitkäjänteisyyttä kuntouttamiseen ja kuntoiluihin!
VastaaPoistaNo mahtavaa, jos rupeaa näkymään valoa tunnelin päässä. Pilates on kyllä ihan tosi hyvää tuolle korsetille, mullakin on vatsalihakset kaksosten jäljiltä aika entiset, mutta pilateksella ne edes löytyi aika helposti uudelleen (ja voisi kuntoutuakin, jos vain treenaisi...)
VastaaPoistaKiitos :) Mulle on tullut painoa lisää tän sairastamisen aikana, joten toivon todella että aktiivisuuden kasvaessa saisi edes ne kilot pois. Ensimmäiseksi mulla on kuitenkin tavoitteena löytää sellaset korsettia tukevat ja MULLE SOPIVAT lajit, kun oon aina ollut enemmän spinnaaja ja pumppaaja, kuin mikään pilateshiiri. Nyt pitää lähtee niin alusta taas.
VastaaPoistaMä en oo koskaan pitänyt tollasista pilateksista ja muista himmailulajeista missä en pääse mihinkään oikeaan asentoon, vaan tykkäisin just vaan pyöräillä ja tehdä jotain kyykkyjä salilla hiki hatussa- Pakko opetella!
VastaaPoistase on TUSKAA. mulla on toisessa kyynärpäässä, tuli joskus 2008 ja vaivaa edelleen-ei kuitenkaan niin paljoa että menisin hermoratatutkimukseen pisteltäväksi.
VastaaPoistanytkin oikein palelee kyynärpäätä tuolta sisältä, välistä puutuu sormet niin etten saa edes limsapulloa auki vammakädellä, pahimmillaan se käsi vaan tippu alta ja lapsi miltei rattaineen bussista [valjaat <3]..
Just niinkuin edellisellä kommentoijalla...yritän tässä lepuuttaa kättä, että olis edes hetken kivuton. Eipä silti - en ole koskaan elämässäni vielä viettänyt kivutonta päivää - takana on 14 lonkka- ym. leikkausta jne...
VastaaPoistaYmmärrän Elsa oikein hyvin tuskasi. Selkäsärky on yksi niistä pahimmista (hammas- ja päänsärky myös) ja se invalidisoi kyllä tehokkaasti!
Tuota mietin - ja aina se on jotenkin epävarmaa - että mihin kipuun auttaa kylmä ja mihin lämmin. Olisko niin, että hermosärkyyn auttaa lämmin ja tulehdukseen kipu? No mutta, kun ei nyt suun kautta otetut lääkkeet auttanut, taidan lähteä laittamaan jotain geeliä...
Yritetään jaksaa!
Hienoa että olet löytänyt apua ja alkaa vihdoin helpottaa!
VastaaPoistaNyt täytyy selkävaivaisena kysyä yksi tyhmä kysymys. Tunnetko sä sem jotenkin selässä että jalat on just 90 asteen kulmassa? Mä olen aikoinaan saanut saman neuvon skolioosin akuutin kipu/lukko vaiheen hoitoon ja kyllä se helpotti kun jakso vaan maata.
Nyt en ole pitkään aikaan joutunut tällaiseen lukkotilanteeseen jossa kivun takia jalat menee alta. Kipuilu on siirtynyt jalkoihin, mutta se on oma lukunsa.
Mutta jos sulla on jotain täsmä ohjetta oikean kulman löytämiseen, niin otan mielelläni vastaan!
Mä varmaan vaatisin sellaista tutkimusta jos kestäisi noin kauan. Hirveän yleisiä vaivoja tällaiset, en edes tiennyt moisesta hermopinneongelmasta kunnolla ennenkuin sen sain :(
VastaaPoistaHuh, sulla on kyllä ollut pitkä tie kivun kanssa :( Itsellähän vaikka kaikki riippuu selästä, on kipu ollut oikeastaan vain jalkaan säteilevä sen hermon sijainnin takia. Tosin nyt kun on pitkään vain ollut, ei se selkäkään ole enää missään kunnossa ja kävelenkin ihan peppu takana kierossa. Odotan kyllä että pääsisi taas jumppaamaan.
VastaaPoistaMä laitoin sinne valmistajalle viestiä tuosta kumpi on parempi, kylmä vai lämmin. Siellä asiaa selviteltiin ja lopulta firman konsultoiva lääkäri sanoi, että lämmin. Siis meilasin suoraa Thermalcarelle kun olin itsekin epätietoinen. Mutta mun tapauksessa tärkeintä oli saada se kipupiikki alas, ettei tosiaan tule hermovauriota ja se onnistui kyllä paremmin lämmöllä ihan kokeiltuani kumminkin päin.
No mulla yksinkertaisesti auttaa sen säteilevän kivun kanssa heti, kun jalat on oikein. Tunnen sen siitä. Mutta vaikka menisi kuinka fatboy-mainokseksi, on mun todettava että tää rahi auttaa ihan valtavasti sen asennon löytymisen kanssa, kun peppu on ihan kiinni rahin alaosassa, polvitaive siinä yläkulmassa ja jalat saa maata vapaasti. Fyssari neuvoi myös painamaan alaselkää/lantiota "lattian läpi" mikä auttoi kun tein lepoasentoa sohvalla. Sohvan "polvitaivekulma" (anteeksi nämä termit...) oli pyöreä, joten se ei asettunut niin hyvin jalkoja vasten. Jos takareidet menee kutakuinkin rahia vasten ylös, on tuloksena 90 asteen kulma.
VastaaPoistaOon itseasiassa nytkin aamukipujen kanssa samassa asennossa, imetystyyny pään alla ja jalat rahilla. Onneksi on läppärialusta, mikä helpottaa kirjoittamista <3
Ei mulla nyt hätäisesti muuta, kuin ihan hirveästi tsemppiä lopunkin selkäkivun taltuttamiseen. Ja kiitos tuosta laastarivinkistä, en moisesta ollut kuullutkaan. t. yks lasten päiväuniaikaa jalat 90-asteen kulmassa lepuuttava ja ihmetoipumista itselleenkin peukuttava
VastaaPoistaTuo ainakin mulla helpotti öisin oloa, päivällä se ei oikein pysynyt. ja kyllä se paranee, kyllä kyllä! harmi vain, ettei ole "laskettua aikaa" mitä odottaa ja itselläkin kipuilee ihan päivittäin ja paljon, just särkkäriä laitoin naamaan. Toinenkin laastari on, thermacare oli sen nimi muistaakseni.
VastaaPoistaAijai. on joku tuntuma miltä tämä kipu tuntuu :( . Mulla on viimeinen nikama siirtynyt vatsaontelon puolelle ja siinä on sellainen monttu. Se leikattiin kerran, toipuminen kesti puoli vuotta ja sinne asennettiin metallia. Sitten se metallilaite hajosi selkääni ja se leikattiin pois. Kivut tulivat pikkuhiljaa takaisin. En voinut istua pitkiä aikoja, jalat puutui varsinkin vasen. Halvaantumisriski oli suuri. Sain leikkausajan kolmanteen leikkaukseen, mutta tulinkin raskaaksi. En missään nimessä halunnut raskautta keskeyttää. Lääkäri haukkui mut ihan pystyyn. Alkuraskaus oli vaikea, puoli välissä vielä vaikempi, mutta loppu raskaus todella helppo alkuun verrattuna. Epäilys on, että sikiö painoi nikamaa oikealle paikalle takaisin. Eka synnytys jännitti tosi kovasti, ja koko osasto oli valmiina siirtämään mut suoraan leikkaukseen ym. Mutta kaikki meni hyvin, ja selkävaivat ovat pysyneet minimissä, tai sen kanssa on oppinut elämään. Kun kipu on kulkenut vuosia mukana on vaikeaa sanoa milloin sattuu. Voimia, toivottavasti parempia hetkiä on tulossa :)
VastaaPoistaHah, missä piireissä meidän Tampere-innostus on puhuttanut? :D
VastaaPoistakerronpa ihan henk.koht...
VastaaPoistalääkäri aina määrää 2 viikkoa lepoa+siteen&lastan+särkkäriä, mutta mites oon sen 2 viikkoa nostelematta lasta? en yksikätisesti jaksa, ja edellisen kerran kun särki pahasti, imetin ja tarvitsin kättä.
VastaaPoistasärky ei oo kokoaikaista, saattaa olla kuukausiakin kivutta.
Jatkuva kipu on persiistä, eikä todellakaan jalosta millään muotoa ihmisenä. Hienoa, että olet löytänyt keinoja, joilla saada helpotusta. Mä oon niin tottunut tähän jatkuvaan kipuun, kun fibromyalgia on ollut seurana liki kaksikymmentä vuotta. Silti siihen jatkuvaan seuralaiseen kyllästyy.
VastaaPoistaHei! googlasin thera caren lämpötyynyn ja sieltä tuli sinun blogi. Luin tämän tekstin ja mieleeni tuli että eikö sinulle ole ehdotettu että kyseessä olisi välilevyn pullistuma. Itselläni se todettiin ollessani 14 vuotias ja säännöllisen epäsäännöllisesti olen nyt kipuillut 5 vuotta. Nyt ostin therma care selkätyynyn ja toivon sen auttavan sillä ei minulla ole varaa olla töistä pois.
VastaaPoistaKuinka nopeasti kyseinen therma care auttoi sinulla? Toivottavasti selkä kipuilusi ovat ohi!
Mulla on selässä "vain" kulumaa ja jotain nikamia yhdessä, ei ilmeisesti välilevyn pullistumaa onneksi. Therma Care auttoi aina akuutisti vieden kivun pois jos vaikka menin nukkumaan, se ei poistanut kipua kokonaan mutta lievitti sitä paikallisesti. ENemmän mulla auttoi kokonaisvaltaisesti tukevat särkylääkkeet. Mutta hei, miten olisi barefoot-kengät? Ne oon kokenut tosi hyväksi jutuksi selän kuntouttamisessa!
VastaaPoistaHieman pelottavaa, että täällä kotona kärvistelevänä googlaan, että saanko lähteä ulos liikkumaan turvallisin mielin ja tämä tulee ensimmäisenä. Kiva kuitenkin lukea, että tilanne helpottaa ehkä edes joskus =D
VastaaPoistaOnko naapurin iskälläkin hermopinne? Mulla on kyllä siihen hyviä vinkkejä miten saattaa helpottaa nopeammin. Tuunko kertomaan?
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.