TEETÄ JA SYMPATIAA
8.1.13
Tänään oli aivan ihmeellistä, kun pitkästä aikaa sain olla yksin omien ajatusteni kanssa pojan ollessa 6 tuntia päiväkodissa. Paljon olisi ollut tekemisen alla, mutta päätin vuoden ensimmäisen päiväkotipäivän olevan mun vapaapäivä. Luin aamulla blogeja, käväisin KappAhlin alesta hakemassa vanhan Vintage stories-malliston pitsipaidan (myymäni mekon tuuraajaksi), nukuin päiväunet ja tuntia ennen kotiinhakemista keitin syntymäpäivälahjaksi saatua talviteetä minkä join kera makeisten. Kuulostaa melkein liian idylliseltä.
Idyllisyys sai kuitenkin pienen kolauksen päiväkodissa, kun multa heti kysyttiin kotiläksyistäni. Kyllä, olen varmasti Suomen ainoa vanhempi, joka saa kotiläksyjä päiväkodista joululomalle. Päiväkodissa on näet tapana askarrella jo alkusyksystä jokaiselle lapselle jonkinlainen perhe/kotikollaasi valokuvineen ja teksteineen ja minä tietenkin luistin askarteluillasta. Sen jälkeen minua on muistuteltu kotikollaasin puuttumisesta ja ennen joululomaa sain kirjallisen huomautuksen lapsen kaapin oveen sen puuttumisesta :D Tänään siitä taas puhuessamme alistuin kohtalooni ja lupasin askarrella oman pojan kollaasin ensitilassa valmiiksi.
Kartongit on jo pöydällä, terkkuja päiväkotiin! Tähän uurastukseen kaipaisin kuitenkin sitä sympatiaa, musta tuntuu aina tosi isolle urakalle tehdä jotain minkä idea ei ole lähtöisin omasta päästä. Mikälie auktoriteettikammo. Mutta kuten sanottu, alleviivaan: kartongit löytyy jo!
13 kommenttia
Jei, arjen anarkiaa. Kyllä minäkin tuollaisesta vähän ahdistuisin.
VastaaPoistaOlisi vaan pitänyt mennä sinne askarteluiltaan, missä mut mammat noi kollaasit väänsi jo aika päiviä sitten. Muuten meillä kyllä on aivan ihana päikky, mut tää vanhempien aktivoiminen...luovan alan ihmisenä haraa kaikki luova vastaan tietty :D
VastaaPoistaIhan tosi? Enpä ole moisesta koskaan kuullutkaan, että ois ihan pakko-pakko ja olen sentään joskus aikoinani ollut päiväkodissa hetken töissäkin :)
VastaaPoistaNo tuskin se mikään PAKKO on, mutta jos muillakin on niin oishan se kiva, et pojallakin. Kyllä mä sen ihan mielelläni teenkin, tykkään askarrella. Siitä on nyt tullut vain sellainen pakkopulla, kun en muistaakseni vieraiden takia päässyt sen tekemiseen järjestettynä iltapäivänä paikalle päikkyyn.
VastaaPoistaHaha :D Sanallinen huomautus:D Aika monessa päiväkodissa nykyään taidetaan noita kollaaseja suosia mutta mulla on ollut se käsitys että lapset tekee ne...
VastaaPoistapaitsi ei ehkä 1.5 vuotiaana :)
VastaaPoistano mjoo ei itse mutta tätien avustuksella.
VastaaPoistaOh, omaa aikaa. Kuus tuntia! Saispa itekin. Huah. Onnellinen oon puolestasi. :)
VastaaPoistaSitä yksinoloaikaa saa, joskus vain tappelemalla ja nyrkit pystyssä, mutta sitä saa :) Ja se ON TÄRKEÄÄ. Kun tietäisit millaisen rumban kautta meille ylipäätään saatiin osa-aikainen pk-paikka...huoh. Mutta se oli kaiken sen vaivan arvoinen, ne on mun tunteja minulle. Vaikka tänään vietinkin ne maaten sängyssä niskajumin takia. Mun tunteja silti ja niin tärkeitä.
VastaaPoistaKollaasin tarkoitus ei liene vanhempien aktivointi, vaan se, että ikävän yllättäessä lapsi näkee tutun paikan / tutut kasvot vaikkapa valokuvassa.
VastaaPoistano niin tietenkin on, se ei vaan poista sitä faktaa että mä joudun aktivoitumaan ja askartelemaan sen itse.
VastaaPoistaTeetä. Inspiroituneena hain oman kupillisen viereeni ja samalla yritän hätistellä isoveljeä pois norkoamasta siitä vierestä.
VastaaPoistaKyllä minuakin ahdistaisi, jos pitää pakolla jotain tehdä. Niin kuin meidän yläkerran verhot, ei ole valmiina ei, kun mies muistuttaa niistä koko ajan. :)
Juu, meilläkään ei tule mitään teen (tai minkään) juomisesta vasta kun lapsi nukkuu :)
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.