KAUHUA MAKUUHUONEESSA
10.12.12
Jopas oli kauhea viikko, mitä tulee lapseen. Hampaiden puhkeaminen aiheuttaa jäbälle näköjään aina kovan kuumeen ja monen päivän kuumeilu kiristyttää tunnelmaa aikalailla. Yöt olivat alkuviikosta asti vähän niin ja näin, välillä heräsimme viideltä aamulla ja välillä olen löytänyt pojan yksin keittiöstä syömästä.
Kaiken kruunasi itsenäisyyspäivän jälkeinen yö, mikä säikäytti mut ihan täysin. Lapsi nousi pinnasängyssään itkemään ja kun nostin hänet ylös rauhoitellakseni, itku vain yltyi ja yltyi hänen tempoillessa holtittomasti sylissäni. Leveään sänkyyn viereeni vienti yleensä rauhoittaa pojan, mutta nyt tilanne meni entistä hysteerisemmaksi ja otteet rajuiksi. Yhtäkkiä 1.5-vuotiaalla oli koululaisen voimat eikä hän pysynyt yhtään paikallaan vaan heitteleli päätään eteen ja taakse, yritti kiivetä päälleni, repi tukkaa ja oli ihan likomärkä hiestä. Itselläni oli alunperinkin todella hankala hallita lapsen liikkeitä niin, ettei hän satuttaisi itseään. Koska käytös oli niin rajua ja alkukantaista, aloin tilanteen jatkuessa olla ihan paniikissa pitääkö tilata ambulanssi vai mikä. Puhelintakaan en ensin omassa paniikissani löytänyt, mutta lopulta onneksi paikansin luurin ja soitin tyypin isälle itku kurkussa, että nyt ei ole asiat hyvin.
Koska oli jo aamuyö, lapsen isä nappasi onneksi taksin ja tuli puolessa tunnissa paikalle vain todistaakseen saman hallitsemattoman ja hysteerisen lapsen, joka onneksi alkoi toipumaan kohtauksestaan. Tunnin päästä isänsä tulosta tilanne oli jo kutakuinkin ohi, lapsi iloisena olohuoneen lattialla tekemässä nuppipalapeliä. Huokaisin helpotuksesta ja hain tärisevin käsin kirjahyllystä Unihiekkaa etsimässä-kirjan, mistä löysin (yöllisen) kauhukohtauksen tuntomerkit, mitkä täsmäsivät tilanteeseen. Oli kyllä rauhoittavaa lukea, että tällaisessa tilanteessa lapsella ei ole mitään hätää, mutta kyllä se puskan takaa tullessa oli todella kamala kokemus meikäläiselle, joka ei ollut koskaan kuullutkaan moisista kohtauksista. Olin itsekin ihan hiestä märkä ja kädet tärisi vielä lapsen nukahdettua rauhallisesti uudelleen. Ja vaikka seuraavalla kerralla tiedän, mikä tällainen kohtaus on ja osaan olla herättelemättä lasta, toivon todella ettei toista kohtausta tule ihan heti. Se oli ehdottomasti kamalin hädänhetki, mitä äitinä olen kokenut.
(kuva otettu aamuyöllä, kun tilanne oli ohi ja sekä äiti että lapsi rauhallisena)
34 kommenttia
hui että kuullosti hurjalta, onneksi ei kuitenkaan ollut mitään suurempaa hätää. mun pitänee vissiin ostaa tuo samainen kirja oman hyllyyn uniongelmien varalle
VastaaPoistaHyvä kirja on ja apua on moneen otteeseen siitä saatu. Yleensäkin tuo kauhukohtaus on asia, mistä pitäisi tietää enemmän, ettei järkyty yhtä lailla että MIKÄ tota vaivaa.
VastaaPoistajoo mun pitää varmaan perehtyä koska en ennen tätä ollut ees kuullutkaan mokomista kauhukohtauksista niin on kiva varautua etten saa jotain paskahalvausta jos sattuu likalle iskemään.
VastaaPoistaHui, mä olisin paskonu housuihini järkytyksestä. Jos meillä joskus koetaan kauhua keskellä yötä Lähiössä, tiedän mikä on. Tattis siis tästä, mutsikonkari.
VastaaPoistaHurjaa. Mun siskon lapsikin sai suunnillee saman ikäsenä noita yöllisiä itkukohtauksia ja tuntu et lapsi oli vaan entistä enemmän kauhuissaan jos näki äitin, aivan ku se ois nähny äidin jonakin hirviönä. Karmeeta. miks tollasia kohtauksia tulee? kai ne menee ohi vaan ajan kanssa?!
VastaaPoistaMeidän esikoisella taisi olla kanssa pari kertaa kauhukohtauksia yöllä ja ne oli ihan kauheita kun siinä meni ite paniikkiin kun ei saanut lasta mitenkään rauhalliseksi!! Me taidettiin sitten ostaa pojalle sellainen pieni yövalo (muistaakseni meillä ei ollut sitä ollut ennen sitä..) kun ajateltiin että sitä pelottaa myös pimeä. En tiedä auttoiko tuo vain ihan aika, mutta ne kohtaukset kyllä loppuivat eikä niitä montaa ollut. En kyllä muista tilannetta enää hirmu hyvin..Tsemppiä!!
VastaaPoistaVoi kiitos! Miten kirjotatkin tästä just nyt, kun meillä oli viimeyönä joku sairas parkumismeininki eikä mikään auttanut! Aattelin, että on jotain hammasjuttuja, mutta ihmettelin miksi esim. syliin ottaminen tuntui vaan pahentavan tilannetta. Olin niin unenpöpperössä, että vasta kun kerkesin huolestua niin tilanne alkoikin jo rauhoittua. Nyt kun googlettelin tota kauhukohtausta niin kaikki merkit viittais kyllä sellaseen, tosi vähäuninen viikonloppu takana mikä ois osaltaan voinut vaikuttaa. Vaikuttaa muuten pätevältä opukselta tuo kirja, pitänee harkita tuon tai jonkun vastaavan hankkimista... Oot varmaan aiemminkin suositellut jotain uniopusta mikäli en väärin muista?
VastaaPoistaMeillä oli justiin taannoin esikoisen kanssa jotain tämän tyyppistä. Heräsi keskellä yötä, menin viereen hengailemaan niinkuin yleensä jos on nähnyt pahaa unta. Tälläkin kertaa alta kulmien vilkaisin joko nukahti, mutta hän avasi silmät samaan aikaan, katsoi mua, katsoi mun ohi, katsoi mua ja kiljahti. Sen jälkeen ei suostunut katsomaan mua enää vaan piiloutui peiton alle. Ja mä maanittelin ja maanittelin, ettei jäis semmosta pelottavaa oloa mut ei, halus mut pois huoneestaan. Oli hurja tunne. Pelästyin itekkin niin, että kädet tärisi. Ja mikä inhottavinta mä valvoin pari tuntia ennen kuin uskalsin mennä nukkumaan ja olin ihan varma niissä yöhöyryissä et seuraavaks se poika seisoo mun sängyn vieressä joku kaulin kädessä (no okei joku terävämpi) kun oli mua niin kovin säikähänyt. Menin kuitenkin sänkyyn ja saman tien kuin suljin silmät kuulin, että jätkä liikkui huoneestaan.. yhytin sen keittiöstä (mulla melkeen sydänkohtaus) joulukalentereitaan hakemasta, huoh.. Seuraavana päivänä kertoi, että luuli mulla olevan kaula katki. Tosi kiva :)
VastaaPoistaYöllä kaikki tuntuu niin karseen suurelta, niin omat tuntemukset kuin lapsen pelot.
Toivottavasti teillä jäis yhteen kertaan tuommoset kauhukohtaukset!
Ikävä olla konkari tällasessa, mutta toisaalta hyvä jakaa tietoa ettei muut pelästy niin paljon.
VastaaPoistailmeisesti ne ei ole ollenkaan hereillä vaikka silmät on auki, et se kauhu vaan kasvaa kosketuksesta
VastaaPoistaMeinasin jo alkaa naputtelemaan kommenttia ennen kuin olin lukenut postauksen loppuun - tuli nimittäin justiinsa tuo kauhukohtaus mieleen. Meilläkin on ollut niitä muutaman kerran, joskus puoli vuotta sitten jätkä huusi 2 tuntia yhteen menoon. Tilannetta pahensi vain vanhempien paikalla olo, valojen päälle laitto ym. normaalisti rauhoittavat asiat. Itsekin muistan joskus nuorempana nähneeni "ihan varmasti" yöllä huoneessani jonkun hahmon, eli voi olla tuollainen hyvin toden tuntuinen unen ja valveen välinen harhanäky, joka lapsen säikäyttää. Tai sitten vain paha uni, ken tietää.
VastaaPoistaTämä on kyllä sellainen juttu, mistä ehdottomasti kannattaa kertoa kaikille lapsekkaille tutuille, jotka eivät ole jo asiaan tutustuneet. Rauhoittaa nimittäin melkoisesti, kun TIETÄÄ, että tällaisia voi tulla :). Yöllä nimittäin kaikki negatiiviset asiat tuntuvat monin verroin ikävämmiltä, oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen...
Toivon ettei meilläkään montaa tuollaista kohtausta nähdä, ihan kamalia vaikka tietäis mikä vaivaa.
VastaaPoistaJuu, tämä unikirja on hyvä, ollut apua monissa pulmissa. Olin lukenut tuon kauhukohtauksenkin, mutta en muistanut yhtään siinä hetkessä. Suosittelen!
VastaaPoistaInhottavia juttuja, ilmeisesti vielä suht yleisiä :(
VastaaPoistaIlmeisesti tuo tila on sellainen syvän unen tila, missä ei edes nähdä unta. En nyt muista enkä jaksa etsiä kirjasta miten sanottiin, mutta muistan siinä ainakin lukeneen ettei lapsi edes muista kauhua aamulla. Ettei se vaikuta samoin kuin painajainen vaikka vaikuttaa rankemmalta. Pitää ehdottomasti kertoa tosta jutusta muillekin, hirveä hätä' kun ekan kerran tulee eikä tiedä mikä se on. Luulin jo epilepsiaakin.
VastaaPoistaMeillä vanhempi lapsi sai tollasen kohtauksen kerran n.1-2vuotiaana kesken päiväunien. Heräsi suht normaalisti ja kun menin hakemaan muksua pinnasängystä niin toinen sekosi ihan täysin mut nähdessään.
VastaaPoistaHuusi ja karjui ja nimenomaan piti päästä mahdollisimman kauas musta. Se oli ihan kamalaa,kun mä en tajunnut mikä on. Huusi varmaan sen tunnin ja huutoa pahensi jos koitin mitään puhua tai koskea. Ei saanut mitään kontaktia siihen hikisenä huutavaan lapseen.
Muistan kanssa miettineeni,että pitääkä soittaa ambulanssi. Eka jonka sain kiinni oli mun oma isä joka sanoi,että lapsi on luultavasti jotenkin unessa. Ja niin se meni sitten itsekseen ohi se kohtaus
Koimme samanmoisen tilanteen tyttäreni kanssa keväällä. En tajunnut yhtään silloin mitä on tekeillä. Ihan hirveä huuto ja kädet puristettuna silmille. Herättely oli todellakin virhe, mutta en silloin ollut kuulluutkaan yöllisistä kauhukohtauksista. Nyt tiedän ja se oli myös itselleni karmaisevin tilanne. Kivasti oli aamulla pääsykokeet eikä yöllä nukuttu kuin pari tuntia. Soitto isosiskolle pääsykokeiden jälkeen selvensi mikä oli tilanne.. huh onneksi ei sen kummempaa :P!
VastaaPoistaOlipa hyvä, että kirjoitit tästä! Minun poika on viime aikoina joinakin öinä saanut samantyyppisiä hysteerisiä itkukohtauksia. Mikään ei ole auttanut itkuun, vaan sitä on jatkunut 1-1,5 h. Aika hurja fiilis tosiaan olla yöllä huutavan lapsen kanssa, kun ei tiedä mikä on vialla eikä itku lopu. On arveltu, että syynä ovat hampaat, muttei siitä ole saatu varmuutta. Ja herättely tai syliin ottaminen on saanut lapsen vain pahemmin raivoihinsa. Tsemppiä teille ja hyvää yötä!
VastaaPoistaSitä hätää ja hämmennystä on tosi vaikea kuvailla. Varmaan monista tuntuu, et lapsethan huutaa, et miksi sitä ambulanssia ajattelisi. Rankka tilanne kerrassaan ja voi toisaan tulla millä unilla tahansa.
VastaaPoistaJännä kun tästä ei monikaan tiedä ennen kohtausta. Nyt pitää toitottaa, et edes joku säästyisi liialta säikähdykseltä.
VastaaPoistaheittelehtiikö teidän lapsi myös? Mulla oli ihan oikeesti lihakset kipeenä tosta kohtauksesta kun sen paikallaan pitäminen oli ihan mahdotonta. Ja jos ei ois pitänyt kiinni, se ois hakannut päänsä johonkin.
VastaaPoistaHyvää yötä sinnekin!
Myös vähän isommat lapset voi saada näitä kauhukohtauksia. Meillä 7-vuotias lapsi hoidossa pari vuotta sitten sai tämmöisen koohtauksen ja se sitten oli karmivaa :/ Onneksi lapsen äiti osasi selventää seuraavana päivänä että mikä se oli ollut. Ja pahoitteli ettei ollut tajunnut kertoa moisesta mahdollisuudesta. No ei kai noi ole mitään jatkuvia tai edes loppupeleissä älyttömän yleisiä.
VastaaPoistaMeillä kauhukohtaukset alkoivat alle 4-vuotiaana. Joskus satunnaisesti niitä oli varmaan jo aiemminkin, mutta vasta nyt hoksasin, että kyse on noista kauhukohtauksista. Neljän ikävuoden lähestyessä kohtauksia oli parin viikon aikana melkein joka yö. Sitten ne loppuivat ja tilalle tuli kamala uhmaikä. Mutta kohtaukset on tosiaan rankkoja ja meilläkin yritettiin rauhoitella kaveria kaikin keinoin jopa parin tunnin ajan. Kun hoksasin, että kyseessä on kauhukohtaus enkä koskettanut lasta, kohtaus meni ohi n. kymmenessä minuutissa. Tuntui kyllä pahalta katsoa vierestä, kun toinen huutaa ja riehuu, mutta kun kohtaus meni ohi, lapsi jatkoi tyytyväisenä uniaan. Tsemppiä!
VastaaPoistaVoi harmi, että jouduitte kokemaan tuollaista! Suosittelen kaikille lämpimästi Unihiekkaa etsimässä kirjaa - se selventää hyvin lasten uneen liittyviä touhuja. Esikoinen on kyllä saanut toisinaan 1,5 vuotiaasta lähtien yöllisiä kiukkukohtauksia, jotka ovat aika pitkiäkin. Niitä ei voi kauhukohtaukseksi lukea, koska hänestä on jotenkin vaan huomannut, että on tietoinen tilanteesta. Niihin on auttanut se, ettei ensi kiekaisusta mennä paikalle, jos vaikka sattuisikin nukahtamaan uudelleen. Jos tosiaan pitkittyy kiukkukohtaukseksi, niin sylitystä vaan, kunnes tilanne on rauhoittunut. Kuinka pitkä poikasi kauhukohtaus oli? Voi olla, että kauhukohtauksessa on vielä suuremmat voimat, mutta niin yöllisissä kuin päivällä sattuvissa kiukkukohtauksissa olen opetellut mahdollisimman lujan otteen, ettei lapsi pääse liikkumaan liiaksi.
VastaaPoistaTässä tulee mieleen myös tuoda esiin, että oma esikoiseni alkoi nähdä vähän vajaa kaksivuotiaana jo toistuvia painajaisiakin. Koska hän osasi puhua jo hyvin, hän tiesi aamulla kertoa, että "hämähäkki pussaa yöllä käteen". Se oli sikäli mielenkiintoista, että itse pelkään hämähäkkejä, mutta en ollut sitä esikoiselle ilmaissut. Sanotaan, että hämähäkkipelko periytyy (?). Luin myös uniselityksistä hämähäkkiunien viittaavan mustasukkaisuuteen, jota hän oli alkanut voimakkaasti potea kuukauden ikäisestä pikkusisaruksestaan.
Mutta siis voimia mahdollisiin tuleviin yöllisiin koettelemuksiin!
Meillä on joskus ollut pojalla tuommonen kohtaus ku luulin et vähintään joku epilepsia kohtaus ja tosiaan jotain piipaa autoo ollut soittamassa, se on sitten mennyt ohi. Nyt ei oo vähään aikaan taas ollut. Ja tosiaan oireet täsmäsi kauhukohtaukseen ku luin jälkeenpäin, järkytyksestä toivuttuani.
VastaaPoistaEi se tainnut varsinaisesti heittelehtiä, mutta sätki hirveästi ja suuttui vielä enemmän, jos sitä yritti rauhoitella. Mulla oli kerran jo tuo kirja lainassa, mutta täytyypä lainata uudestaan ja lukea noista kohtauksista. Tai googlettaa.
VastaaPoistaMeillä on ollut noita muutamia kertoja nyt 2,5-vuotiaan kanssa viimeisen vuoden aikana. Lapsi "herää" pahaan uneen mutta ei tajua että on hereillä tai siis en tiedä onko hän hereillä vai sellaisessa syvässä unessa. Yleensä menee noin tunti ennen kuin tilanne rauhoittuu. Kovin aggressiivinen hän ei ole mutta ihan sekaisin, hysteerinen. Yritetään laittaa valoja päälle ja saada lapsi heräämään. Lopulta mennyt ohi sillä että on joko oikeasti herännyt tai nukahtanut syliin. Mä en varmaan selviäisi näistä yksin, mun mies on niin paljon parempi hoitamaan nämä tilanteet. Tsemppiä ja onneksi sinäkin pystyit soittamaan lapsen isän apuun.
VastaaPoistaJuu, ilmeisesti ei kovin yleistä!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä!
VastaaPoistaSe on hyvä kirja!
VastaaPoistaMeillä kohtaus kesti n. 2h, siitä tunti sitä kauhua ja toinen jotain kauhistumista omasta huudosta ja sellasta pelkoitkua
täsmälleen sama, mäkin epäilin epilepsiaa
VastaaPoistase oli kyllä onni, et isä vastasi. jos ei ois vastannut, oisin vienyt lapsen naapuriin.
VastaaPoistaEn halua nyt pelotella mutta kannattaa varautua siihen, että se voi tapahtua uudestaan. Mulle on syntynyt sellainen tunne, että tuo on myös lapsen luonteesta kiinni ja kuinka vahvasti näkee unia. Lohdutukseksi voin sanoa, että ensi kerralla siihen osaa suhtautua rauhallisemmin.
VastaaPoista[...] onneksi en laittanut. Yksi yö viime talvena meillä vieraili unikauhukohtaus (mistä kirjoitin täällä), missä lapsi huusi ja heittelehti niin rajusti, että lapsen isä joutui ottamaan aamuyöstä [...]
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.