Oonko mä ainoa, vai onko Etola jonkun muunkin mielestä vähän friikki liike? Sanonta, ettei tiedä onko joku lintu vai kala pätee nimenomaan Etolaan, missä myydään Luhta Homea ja feikkidesignhuonekaluja sulassa sovussa ja kuorrutetaan koko komeus (luultavasti) 90-luvun lopun vahakangastehtaiden jämäerillä ja Laura Ashleyn kumisaappailla. Tosi outoa. Mutta aina välillä liike onnistuu yllättämään, kuten eilen hakiessani dc fixiä. Kattokaapa!

Ehkä maailman siistein nukkekoti! Ja se oli ihan hurjan iso, melkein metrin korkuinen ja jämerän tuntoinenkin. Hinta oli aika suolainen 123 eur. Olin tietenkin ihan ihastunut ja jouduin laskemaan sataan miettien samalla tilin saldoa, lapsen ikää, kotimme tavarapaljoutta ja sitä karua faktaa, että pojalla on yksi nukkekoti ja onnistuin kävelemään ulos ilman nukkekotia. Mutta tuollaisia nukkekotien pitäisi olla eikä mitään muovihärpätyksiä, mitä ne meillekin tulleet lelukirjat piti sisällään. Nukkekodin esittelyssä sanottiin, että saa itse maalata. En kyllä tohtisi ja sitä paitsi tuo puun väri on tosi kaunis.

Ja nyt nukkekotitunnelmista iltapäiväksi Digimessuille. Ajat ovat muuttuneet, entinen videotuotannon opettajani putoaisi penkilä jos tietäisi mun vapaaehtoisesti tekevän tekniikkaan liittyen muutakin kuin kuvausryhmän cateringia. Niin ne tilanteet muuttuvat Jukkaseni.

Ps. Jospa nämä materiapostaukset vähenisivät hieman kun poikakin alkaa taas olemaan elävien kirjoissa ja meille voi jopa kuulua jotakin. Toivottavasti. Kuukauden aikana 2 viikkoa mennyt kotona auauta kuunnellessa, alkaa pää olemaan niin tyhjä ettei edes kirjaimia osaa hahmottaa sanoiksi -_-