Kuin minun suustani tämä teksti! Mahtavaa, että täältä äitimaailmasta löytyy samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä. :)

Mukavaa alkutalvea sinulle!

Kiitos samoin :) Itseä pitää muistaa arvostaa!

Vitsi mä oon kyllä sellanen oma aika suorittaja,että täytyy olla vähän kateellinen sulle.

Aina silloin,kun on sitä ihan omaa aikaa tunnen kauheeta painetta (omassa päässä) keksiä jotain tärkeää tekemistä siihen. Hammaslääkäri,jumppa,kaverin näkeminen,siivous, kynsien lakkaus ihanmikävaan että olen sitten käyttänyt ajan varmasti hyödykseni.

Oudointa on etten oo muuten mikään suorittaja tyyppi. Mutta jotenkin on tullut kauhea ahdistus siitä,että ei saisi hukata aikaa. Ihan kun tollanen itsensä hemmottelu sitä edes olisikaan

Itse olen nykyään työäiti sekä osa-aikainen yksin lastahuoltava äiti (miehen työstä johtuen) ja todellakin kaipaan omia hetkiä.
Nyt täytyy tunnustaa että lähden tänäänkin tuntia aikaisemmin töistä käyn jumpassa ennen kuin haen lapsen. Muuten olen kokonaan tämän viikon 24/7 lapsen kanssa tai töissä. En koe huonoa omaatuntoa jos järjestän omaa aikaa. Lisäksi käytän yksinolo viikkona myös tarpeen mukaan lapsenhoitajaa (mll tuttu tyttö). Näin minä jaksan, me jaksamme ja voimme kaikki paremmin. Lapsemme ei näytä kärsivältä vaikka onkin sekä päivähoidossa sekä satunnaisesti muutenkin hoidossa. Niin ja lisäksi jos olen väsynyt ja ryytynyt huudan apua ja onneksi sitä on myös ollut saatavilla.

Tiedän tuon tunteen. Mulla oli ekat viikot ihan kauheita kun lapsi oli tarhassa. Et nyt näinä 6 tuntina mun on tehtävä KAIKKI mitä oon haaveillut tekeväni yksin. Et jos vaan vaikka nukun, se on ihan hirveää haaskausta ja sit on oma mokani, että kaipaan omaa aikaa jos vaan nukun sen ajan. Mutta tuo on juuri sellaista suorittamista, mistä tarvin vapaata. Lapsen kanssa tekee niin paljon, että vaikka kaipaan tiettyjä entisen elämän juttuja, kaipaan eniten vain olla rauhassa keskeyttämättä. Mut siihen oppii kun tiedostaa sen päänsisäisen ajatusmallin. Aikaa on loppuelämä, ei sitä haaskaa jos välillä vaan on sohvalla yksin hiljaa. Siitä saa paljon enemmän energiaa mitä sinne tänne säntäilystä.

Juuri noin. Mullakin on omat jumpat ja muut menot ja niistä ei tosiaankaan tarvi syyllistyä. Ne antaa energiaa ja vaikuttaa ainakinj itsellä myös läsnäoloon lapsen kanssa. Olen huomannut, että oon tosi väsynyt ilman taukoja ja silloin en oo henkisesti läsnä lapsen kanssa, mieluummin oon läsnä ja välillä' tauolla :)

Totta turiset. Äitikin on ihminen ja tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Koko perhekin jaksaa paremmin, kun äiti on saanut edes hetken rentoutua.

Kyllä se oma aika tulee tarpeeseen. Nyt jo toista kuukautta (ensin vähemmän ja koko ajan enemmän) jatkuneiden hammaskitinöiden jälkeen salilla 1-2h ei tunnu enää riittävän omaksi ajaksi, ei ehdi rentoutumaan. Ai että tuntui luksukselta kun tänään "joutui" koko päiväksi koulunpenkille. Kyllä tuntuu ihan vapaapäivältä tämä päivä, vaikka ajomatkan takia herätys oli kello 05, jotta ehdin 08 koululle.

Amen!

Tunnustus: mä en uskalla hankkia lapsia, koska multa on mennyt jo neljä vuotta sopeutua yksinolon puutteeseen parisuhteessa eläessä. En osaa kuvitella, mitä mulle tapahtuu, jos on vielä joku ihminen, jonka kanssa on PAKKO olla koko ajan, kun pelkkä toisen aikuisen kanssa asuminenkin meinasi hajottaa pään täysin. Edelleen on suurinta luksusta, kun mies on töissä mun vapaapäivänä.
Ennen yhteenmuuttoa luulin, että sehän on ihan sama kun on pari huonetta kämpässä, että toinen on vaan eri huoneessa niin saa olla rauhassa. Jostain syystä se ei vaan ole mulle sama asia. Pitää saada olla ihan oikeasti yksin kotona.

Hyvä Ommis! :)

Mä oon pyhittänyt sen ajan, minkä lapsi nukkuu, omalle ns. virkistystoiminnalleni joka on nimenomaan jotain ei-ohjelmoitua ja ei-suorittamista. Vaikka kahvinjuontia ja bloggausta tai jonkun naistenlehden lukemista yms. näennäisen hyödytöntä.

Tällä tavalla oon tehnyt alusta asti ollessani päivät kotona kaksistaan lapsen kanssa ihan huolehtiakseni omasta jaksamisestani. Mä oon sen tyyppinen että viihdyn liiankin hyvin yksin, ja mulla alkaa hermot kiristyä aika nopeasti, jos jään ilman kunnollisia hengähdystaukoja. Tällä tavalla oman akkujen lataamisen varmistaen mä taas jaksan lapsen kanssa hyvin ja hyväntuulisena, yöherätyksistäkin huolimatta.

Kun huolehtii omasta jaksamisestaan silloinkin kun menee hyvin, ihan pienetkin asiat riittää ja tulee huomattavasti vähemmän niitä hetkiä, jolloin menee huonosti ja jolloin tarvitaankin sitten vähän isompaa väsymystilan purkua ja perusteellisempaa akkujen lataamista. Laiskottelu ja näennäisen hyödyttömät jutut on mitä tärkeintä uupumisen ennaltaehkäisemistä :)

Ajattelen aivan samoin! Esikoisen ollessa alle 3v olin lapsenhoidon kanssa aivan yksin, koska sukulaisia ei ollut maillahalmeilla ja muilla tutuilla oli itsellään pieniä, enkä osannut heiltä pyytää apua. Ja voi, että olinkin poikki! Nyt toisen kohdalla asumme ihan poikien mummolan vieressä, muutama sata metriä, ja käytän tätä hyväkseni pari kertaa viikossa :) No, tosiasiassa mummo tulee oven taakse hakemaan jos ei poikia ole vähään aikaan näkynyt. Ja näinä aikoina minäkin teen vain sitä mitä minä haluan, saatan käydä jossain, mutta yleensä vain luen tai katson elokuvan tmv hömppää.

Mä niin komppaan tätä. Tiedän tarvitsevani omaa aikaa ja omia juttuja, mutta jotenkin en osaa sellaisia vaatia tai ottaa, mikä osaltaan lisää ahdistusta, mistä tulee väsyneeksi ja kiukkuiseksi, mistä sitten syyllistyy. Kyseessä on tuntuu olevan ihan mahdoton noidankehä. Musta ainakin tuntuu, että lapsenvahtiapua sukulaisiltakin saa vain jos on "jotain tehtävää". Esim. "voin ottaa teidän lapsen hoitoon jos sillä aikaa peset ikkunat kun on huhtikuu". Huoh.

Totta turiset. MUTTA, mistä toi Andy Warhol-kortti (?) on? :) :)

Mun mielestäni se sukulaisten apu ei ole mitään "lastenhoitoapua" vaan se on niiden suhteen rakentamista ja siihen ei tarvi mitään suuria syitä.

Kyl näin on!

Minusta tästä pitäisi puhua paljon enemmän, kuinka äidit edelleen tälläkin vuosikymmenellä hoitaa lapsia suurimmaksi osaksi yksin ilman taukoja. Onhan niitä edistyksellisiä perheitä, missä isä ja äiti tekee yhtä paljon, mutta kyllä mun tuttavapiirissä vähintään joka toisella äidillä on aika kohtuuton vetovastuu, kun mies käy töissä ja sitten myös nollaa työviikkoa kuka mitenkin, nainen on yleensä senkin ajan kotona. EI hyvä.

No jos yhtään voin vähentää pelkoa, niin on se oma lapsi kuitenkin eri asia kuin miehen kanssa yhteenmuutto, ainakin mulla on paljon helpompaa silti olla lapsen seurassa pitkiäkin aikoja kuin jonkun toisen aikuisen kanssa tunnista toiseen samassa asunnossa.

Olen täysin samaa mieltä. Mut meitähän on toki moneen junaan ja joillekin se yksinolo ei ole niin tärkeää. Mulle se on ihan välttämättömyys, sillä unohtaisin omat juttuni aika nopeaa jos vain olisin äiti.

Ja se äidistä erossa oleminen on myös tärkeää lapselle, sekin on hyvä muistaa.

Se on Tukholmasta Moderna museetista ostettu kortti, löytyy myös julisteena.

Mulla on säännöllistä yksinoloa noin 2h viikossa ollut koko syksyn ja se on hirmu vähän kolmen lapsen kanssa..
1 1/2v on kokoaika kotona, toinen isommista on 8-12nälkäpäivä poissa ja toinen 9-15 10 krt kuussa.
Mietin tässä juuri että naputan 10pv hakemuksen eskarista tammikuusta alkaen, jolloin omaa aikaa on ne pienimmän päiväunet kun isommat on hoidossa .
En ole ollut yksin kotona 1 1/2v aikana kertaakaan. Mies jää kyllä lasten kanssa jos lähden itse pois, muttei sillä ole täällä mitään paikkaa mime menisi yöksi noiden kera.
Vn allergiatkin on sitä luokkaa että se taas yrjöää maitoja nenästäkin joten päiväkotiin meno olisi vaikeaa nyt nytpäja katsotaan tilannetta ensisyksynä.

Ja ennakoivaa tekstinsyöttöä voi kiittää tekstistä :D

Sekin on niin eri, et on yksin jossain muualla kuin kotona. Mä ainakin lataan akkuja nimenomaan YKSIN KOTONA. Toivottavasti tuohon löytyy joku ratkaisu, sillä varmasti vaikuttaa jaksamiseen ihan liikaa tuollainen rytmi. Tai sit otat kerran kuussa yön hotellista, mäkin meen kerran kuussa pois kotoa keskustaan et isä on pojan kanssa kaksin meillä. Helpompi niin päin kuin viedä lasta muualle.

Niin, oma aika yksin KOTONA on sitä parhainta. Käytännössä jos mies voisi olla lapsen kanssa illalla, niin siitä ei tule kuitenkaan yhtään mitään, vaan on pakko lähteä jonnekin jumpalle tai muuhun harrastukseen, jotta saisi "omaa aikaa". Joskus harvoin mies saattaa lähteä pojan kanssa ulos. Miehellä on sellainen käsitys, että "omalla ajalla" pitäisi kuitenkin saada jotain aikaan. Jotain konkreettista. Opiskella, siivota, urheilla tms. Mutta minä haluaisin vaan lueskella lehtiä ja katsoa telkkaria tai lukea blogeja tms. turhanpäiväistä hömppää ja nollata mun pääni. Ei lapsen hoitaminen nyt mitenkään erityisen rankkaa hommaa ole, ainakaan verrattuna moniin muihin asioihin elämässä jotka on oikeasti rankkoja, mutta ihminen joka ei ole hoitanut lasta/lapsia yksin kotona vähintään joitakin kuukausia 24/7 ei vaan tajua mitä se oikeasti on. En vaan jaksa joka päikkäriaikaa käyttää suorittamiseen kuten opiskeluun. Siivous, pyykkäys ja ruoanlaitto nyt melkein onkin nykyään mukavaa jos sen saa tehdä kaikessa rauhassa yksin. Mutta ei silloin kun lapsi kiljuu vieressä ja sabotoi niitä hommia minkä ehtii. Tuota päiväkotiin viemistä muutamana päivänä viikossa ihmettelen ihan käytönnön kannalta. Miten kenelläkään on varaa rahallisesti siihen että pitää lasta päiväkodissa jo on itse sillä aikaa kotona eikä töissä? Tai siis kyllähän joillakin tietty on, varsinkin jos on erityisen vähävarainen.

Ollaan kahden viikon kuluttua hotellissa tallinnassa ilman lapsia.
Tosiaan se yksin kotona olo olisi se mitä kaipaan, mutta nyt niin hankalaa järjestää. Siksi maanantaina lähdenkin ratkomaan asiaa soittamalla päiväkodille, yhden kanssakin kotona on melkein lomaa koska ei taapero saa samanlaista sotkua ja meteliä kuin isommat.
Ja sitten katsellaan että josko oma mielikin vähän reipastuisi, olen kerran itseni uuvuttanut masentuneeksi saakka ja ennaltaehkäisy kunniaan!

Joskus asiat on priorisoitava ja onneksi työtilanteeni ja elämäntilanteeni antoi itselleni "varaa" tähän ratkaisuun :)

No näin mä pelkäsinkin :D Käyn niiiiin harvoin Tukholmassa, mahtaakohan niitä olla enää? :/ Julisteena nimenomaan haluisin jonkun tollasen :)

On niitä ihan varmasti. Ne on modernan ihan peruskamaa ja nyt kun sisustusblogitkin on niistä innostuneet niin ihn taatusti löytyy.

Sinne siis! Kiitos :)