HÖRHÖ JA HÖTTÖ

Kirjahylly on kodissa asia, mikä kertoo asukkaista eniten. Matkalukeminen sen sijaan - kaiken sen vieläkin tiivistetymmin. Olemme nyt pienel...


Kirjahylly on kodissa asia, mikä kertoo asukkaista eniten. Matkalukeminen sen sijaan - kaiken sen vieläkin tiivistetymmin. Olemme nyt pienellä reissulla ihan kotimaan kamaralla ja pakkasin tietenkin mukaan myös matkalukemista. Jotenkin alkoi perillä naurattamaan, että itsellänikin olisi ennakkoluuloja tällaisten kirjojen lukijaa kohtaan :D


Julia Cameron: Tie Luovuuteen

James Allen: Ajatuksen voima

Tuija Lehtinen: Kolme miestä netissä

Michael Losier: Vetovoiman salaisuus

Mutta tosissaankin, etenkin nuo Basambookin julkaisut ovat hyvää matkaluettavaa ihan siksi, että hieman omasta arjesta sivusta teksti on helpompi sisäistää. Kirjoja on moneen junaan, osa aivan liian hörhöä omaan makuuni, mutta osa todella oivaltavia ja energiaa arkeen antavia. Ja Tuija Lehtistä en edes osaa hävetä, olen aina rakastanut hänen kirjojaan Mirkka ja riparikesästä lähtien ja rakastan edelleen. Laadukas viihdekirjallisuus, sitä saa aivan liian harvoin.


Parhaat hörhö- ja höttökirjallisuustärpit jakoon hep!


15 kommenttia

  1. Kaikki Marian Keysin kirjat on ihan ehdottomia ihania höttölukemisia! Ja oon ihan samaa mieltä tosta Tuija Lehtisestä. Muistan kuinka mun sydämeni kiepsahteli pois paikaltaan kun Masa ja Sepe löysi vihdoin toisensa. <3

    VastaaPoista
  2. Julian Cameronilla on kiva tapa kirjoittaa. Luin yksiin pääsykokeisiin jonkun hänen kirjoitusoppaistaan, mut se ei tainnut kyllä olla toi. Kirjoittamisen teoria voi olla aika raskaslukuista, mut JC saa sen kuulostamaan mahtavan kiehtovalta, ja vielä aika mutkattoman tuntuisesti. :)

    VastaaPoista
  3. Mitä kertoo ihmisestä, jollei ole kirjahyllyä ollenkaan? :)

    VastaaPoista
  4. Kaikissa (ainaki melkein) Tuija Lehtisen kirjoissa on samanlainen päähenkilö: vahvaa ja itsenäistä esittävä nainen/tyttö, joka kuitenkin kaipaa miestä elämäänsä vaikka yrittää pyristellä ihastumista /rakastumista/suhdetta vastaan, mutta lopulta antautuu tunteen vietäväksi... Tämän takia en enää lue Lehtisen kirjoja. Parin ekan sivun jälkeen lopun voi, ei niinkään arvata, vaan tietää. Kuin myös alun ja lopun välillä sattuvat käänteet.

    VastaaPoista
  5. Mä en ole lukenut Keysia, mutta Nora Roberts, ah :D :D

    VastaaPoista
  6. Mäkin olen lukenut joskus ton kirjoitusoppaita, mut siitä on aikaa. Tykkään tuosta kirjasta paljon, vaikka mulla ei ole nyt aikaa 12 viikon omatoimiselle luovuuskurssitukselle. Joskus kokeilin niitä kirjoitusniksejä vuosia sitten, mutta silloinkaan ei sinnikkyys riittänyt, onneksi jo pelkkä lukukokemus oli hyvä ja inspiroiva.

    VastaaPoista
  7. jotain, mut enemmän kertoo ettei omista yhtään ainoaa kirjaa :D

    VastaaPoista
  8. Siinähän on höttökirjallisuuden yksi kulmakivistä, että ennalta arvaa tulevan ja sitten on lopussa tyytyväinen olo, että tiesinpäs! Sama kaava on harlekiineissa ja oikeastaan aika monessa ihmissuhteisiin perustuvassa viihdekirjallisuudessa, paitsi joskus voi olla ujo ja pidättyväinen nainen jonka naiseus puhkeaa kukkaan tavattuaan jonkun villin ja menevän kulkurin...;) Kielellisesti ja tarinan sujuvuuden takia Lehtiset on silti mun lemppareita tässä genressä, samoin aihealueet on aina niiiiiiiin lähellä omaa elämää :D

    VastaaPoista
  9. Oi Nora! Ne on kyllä kans aivan ihanan uskomattomia! :D :D Ja siis no tietenki Harlekiinit. En ehkä kestä. Muistan kun joskus oltiin kaveriporukalla mökillä ja mä luin vaan niitä kun muut dokaili. :D Asiaan saatto tietenkin vaikuttaa tuhti antibioottikuuri ja 3 kertaa päivässä otettavat 800 buranat mut mulla oli kuitenkin kaikista hauskinta koko porukassa. :D

    VastaaPoista
  10. Totta, se on yksi kulmakivistä. Tarkoitin sanoa sitä (kuitenkaan sanomatta sitä, heh), että siinä missä Lehtinen kirjottaa saman kirjan uudestaan ja uudestaan ja that's that, niin esimerkiksi Marian Keyes kirjottaa ennalta arvattavan höttötarinan aina eri paketissa, eri tyylillä, eri lähtökohdista ja erilaisista ihmisistä. Lehtisen kirjoista riittää, kun on lukenu yhden tai kaksi (hyvä sanoa nyt, kun on lukenut ne melkein kaikki). Keyesin kirjat pitää lukea kaikki, ja ainakin kahdesti! :D

    Edellistä Lehtisen kirjaa lukiessa, taisi muuten just olla tuo Kolme miestä netissä, ärsytti, kun siinä alvariinsa viljeltiin tämän tyylistä lauserakennetta (vai mikä lie): "sitä mistä tämä johtui, hän ei osannut arvata." Ä-r-s-y-t-t-ä-v-ä-ä.

    VastaaPoista
  11. Ääk! Uskallanko edes aloittaa ton lukua. Nyt on noi hörhökirjat ollut enemmän aatoksissain. Mun varmaan pitää lukee noita Keyseja ihan yleissivistykseksi :D

    Mua ei noi Lehtiset ärsytä siis yhtään, mutta valitettavasti lempparidekkaristini Outi Pakkanen on sellainen, joka kans luuppaa tekstejään. Sekin on lempparini vain siksi, että tapahtumat sijoittuvat yleensä aina Helsinkiin ja on kiva tajuta missä tapahtuu ja siksi, että Anna Laine tykkää tehdä ruokaa. Jossain kirjallisuustyypeissäen siis todellakaan ole vaativa!

    VastaaPoista
  12. No älkää nyt Jotkut bänditkin tekee vaan yhden biisin josta saa monta levyäkin aikaan. Onneksi joskus se biisi on tosi hyvä. :D

    VastaaPoista
  13. ja räp on aina samaa vaikka tekijäkin muuttuis :P

    VastaaPoista
  14. Lempihöttöä: nicholas sparksin kirjat,deborah smith myös hyvä (ei niin ennalta arvattava) ja suomalaisista enni mustonen :)

    VastaaPoista
  15. Mun lempihöttöä mitä salakuljetan kirjastosta kotiin vakavastiotettavan nykysuomalaisen proosan välissä on Himoshoppaajat. En ees tiedä mikä niissä oikein viehättää, mutta joskus yhden luin vahingossa eikä paluuta ole :D

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images