Paradoksaalista tässä on se, että en keksi yhtäkään blogia, joka olisi muututtuaan ammattimaiseksi (= johonkin portaaliin mentyään eli saa palkkaa) muuttunut paremmaksi. Sen sijaan moni suosittu blogi muuttuu ajan myötä tyhjäksi ja etäiseksi, naistenlehtimaiseksi.

Mitä enemmän suosiota ja lukijoita tulee, sitä vähemmän bloggaajat haluavat kertoa mitään oikeasta elämästään (toki ymmärrettävää), eli siitä joka erottaa blogit naistenlehdistä ja johon lukijat voivat samaistua. Aika monien, ennen kivojen blogien sisältö koostuu nykyään tyyliin iltakävelyllä otetuista maisemakuvista, kahvilassa syödyistä croisanteista ja yhteistyökumppaneilta saatujen rytkyjen esittelystä. Ei mitään aitoa ja persoonallista. Se aitous, mikä aikoinaan teki blogista niin suositun, häviää, kun ammattimaisuus tulee mukaan kuvaan. Ja lopulta lukijatkin kyllästyvät.

No mua ainakin kyllästyttää, enkä usko olevani ainoa. Veikkaan, että tässä blogihuumassa on jo huippu saavutettu.

Anteeksi, jos tämä avautuminen meni vähän aiheen vierestä :)

"johonkin portaaliin mentyään eli saa palkkaa" ei valitettavasti ole mikään yhtälö. Kun kaikki portaalibloggaajat eivät saa eivätkä vaadi palkkaa, niin absurdilta kuin se kuulostaakin. Se henkilökohtaisuus ja persoonallisuus poistuu monesti ihan yksityisyyden suojan takia. Mutta monesti siihen tilalle tulee sitten muuta, esim mä bloggasin ennen enemmän meistä ilman kasvoja, nyt mukana on kummankin naama ja siksikin on pidettävä huoli, ettei kerro liikaa itsestään.

Ihan pikkuisen aiheesi vierestä: Suomessa ylipäätään on sellainen mentaliteetti, että jos sulla on töissä kivaa, niin et voi olla vakavasti otettavassa duunissa, etkä ainakaan tee sitä hyvin. Töitä kuuluu painaa sietokykynsä äärirajoilla ja vähintään lievästi ahdistuneena, että saa arvostusta.
Sama pätee myös opiskeluun. Jos valitsemasi ala ei vaadi täysin kohtuuttomia opiskelijalta, tai jos et tee satamiljoonaa opintopistettä vuodessa hermoromahduksen partaalla nukkumatta kolmeen kuukauteen, niin olet laiska ja käytät vaan hyväksesi valtion antamaa rahaa.
Kulttuuripuolella on hankalaa, kun tuo ahdistuneisuus ei oikein edistä työnsaantia. Ts. jos meet haastateltavaksi valmiiks tuskanhikisenä selostamaan, miten annat kaikkesi vaikka henki menisi, niin se ei luultavasti vakuuta että olet paras tyyppi hommaan. Mutta sitten kun oot innostunut ja sulla on ideoita jne, niin sähän nautit tästä hommasta, eli teet sitä huvikses etkä vakavasti otettavana duunina...

Itse en ole kulttuurialalla töissä, tosin kyllä eräällä toisella hyvin aliarvostetulla ja yleisesti huonosti palkatulla alalla (jolla on kuitenkin lähes pakko olla maisteri, jos mihinkään haluaa edetä), joten I feel your pain.

Niinpä, well said! Aika harva bloggaaka kuitenkaan elää bloggaamalla. Tiedän suomesta vain yhden , joka väittää elävänsä blogituloillaan (cava).

Mä olen kans aina kamppaillut oman luovuuteni kanssa. Mulle on aina sanottu, et sun pitäs mennä taidekorkeeseen, mut tiesin jo nuorena tyttösenä et ei siitä tuu palkkaa ikinä saamaan. Niinpä jatkoin harrastuksena ja opiskelin liiketaloutta(jossa ylikoulutetaan myös porukkaa buy the way).
Nykyään mulle iskee kamala ongelma, kun joku kysyykin multa et mitä maksaa, jos ostaa näitä mun töherryksiä. Öööö..tulee ongelma ja ongelma on, miten hinnoittelen työni.
Olin tosi hämmästynyt kun tässä syksyn alussa,kun myinkin eräästä näyttelystä ensimmäisen työni. Olin meinaan oikeesti kuvitellut että eihän nyt kukaan oikeasti maksa rahaa näistä. Kaiken lisäksi sain vielä ihan kivan korvauksenkin. Joskus näinkin ;)

Harmi et Suomessa ei ymmärretä luovien alojen päälle. Täällä on hyvin harvoin mitään oikeasti jänniä näyttelyitä...tai no, ei ainakaan täällä päin ja valitettavasti jos hesassa jotain jännää menee niin ei kantaudu mainonta tänne saakka. Picasson näyttely on yksi elämäni kohokohdista kulttuurin saralla ja siitä sain tietää muistaakseni uutisista.

Tähän on kyllä pakko sanoa, että ei se "taidekorkee" vielä itsessään kerro suuntaan eikä toiseen palkansaannista vaan vasta sen jälkeen alkaa se oma suuntautuminen työhön ja palkansaanti tai saamatta jääminen. Luovalla alalla on toki tiukkaa niin arvostuksen kuin palkkatasonkin kanssa mutta aikamoinen yleistys on tuokin, että siitä ei kuitenkaan saa palkkaa kun juuri siitä omasta asenteesta ja tekemisestähän se on kiinni, että pyrkiikö elantonsa siitä saamaan ja mitä sen eteen on valmis tekemään.

Kyllä sieltä taidekorkeesta aika monta alalla elantoaan tekevää(kin) tulee vaikka toinen puoli onkin se kova tunku luoville aloille ja tiukka kilpailu.

Lyhyt avautuminen itseä sivuavaan siivuun siis.

Joo, ymmärrän toki, ettei kukaan halua kertoa itsestään liikaa julkisesti, mutta se persoonallisuus, aitous ja vuorovaikutuksellisuus on ainakin mulle ollut se juttu, miksi blogeja lukee mieluummin kuin vaikkapa naistenlehteä. Jos haluan nähdä vain vaatekuvia, maisemakuvia tai ravintolavinkkejä, niin niitä löydän naistenlehdistäkin ammattilaisten tuottamina.

En tekstilläni mitenkään viitannut sinun blogiisi, vaan ajattelin oikeastaan yhtä Indiedaysin ja yhtä Olivian sivuilla olevaa blogia, jotka olivat ennen suosikkejani, mutta nykyään niin tyhjää täynnä kuin olla voi. Bloggaajat saavat varmaan hyvät rahat ja kasoittain tavaraa ilmaiseksi (ei siinä sinänsä mitään pahaa ole), mutta heidän nykyään tuottamansa sisältö on kaukana siitä tasosta ja kiinnostavuudesta, mitä se oli ennenkuin blogit siirtyivät portaaliin.

Kiitos hyvästä postauksesta! Tykkään sun tavasta ottaa kantaa asioihin. By the way! :-)

Mun on tunnustettava, että ennen blogin aloittamista kadehdin niitä suosittuja blogeja, jossa saatiin milloin mitäkin sälää testattavaksi (en tiedä mihin hintaan), lukijoita oli sadoittain ja kommentteja riitti. Nyt vuoden bloggailun jälkeen minua ei edes haittaa se, että blogini on alle sadan lukijan blogi. Yhtäkään yhteistyötarjousta ei ole tullut, eikä ole pahemmin harmittanutkaan. Jos bloggaan ja linkitän jostain tuotteesta, niin silloin on kyseessä minulle tuttu ja tärkeä asia, josta en kaipaa rahaa itselleni. Haluan silloin tällöin jakaa hyviä kokemuksiani muille. Tiedän sen, että se on ilmaista mainosta yritykselle, mutta ne mainistamani yritykset ovatkin pieniä yksityisyrittäjiä. Laskin päässäni, että olen tehnyt kolmelle yrittäjälle ns. ilmaisen mainoksen. Hullu mikä hullu. :-) Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole jatkaa tätä linjaa, vaan saatan satunnaisesti linkata jostain, jos joku asia on sen arvoinen.

Jos joku lähestyisi minua tarjouksella ansaita lahjakortti tai muu vastaava pieni palkkio, niin en usko että lähtisin mukaan. Haluan blogata vain minua lähellä olevista asioista. Ja varsinkin pienen blogin hyviä puolia on juuri se, että uskallan kertoa henkilökohtaisemmistakin asioista. Koska en julkaise naamakuvia, niin rohkenen joskus puhua suuni puhtaaksi ilman omantunnontuskia.

Ja oma arvo on muistettava blogimaailmassakin, eikä rynnätä suon päin tarttumaan kaikkiin höpöhöpö-tarjouksiin.

En tiedä, saiko tästä selvää. Just lopetettiin pojun ekat synttärit. Pää ei enää toimi.
Öitä!

En ajatellutkaan, että viittasit tähän osoitteeseen. Tiedän itsekin, että lempiblogin muuttuminen harmittaa, mutta toisaalta itse luopuisin ennemmin vaikka naistenlehdistä kuin muoti/kauneusblogeista edelleen. Mietin usein ettei se ole pelkästään kaupallisuus, vaan ihan aikuistuminen joka saa blogin muuttumaan. Samanlaista avoimuutta mitä itselläkin oli vielä muutama vuosi sitten, ei vain enää ole arkielämässäkään.

Toisaalta, en malta olla puuttumatta lehtivertaukseen että ainakin itse vauvalehtiä lukiessa huvitun, kun monet samat jutut on siellä kuukausi kaksi myöhemmin kuin mun blogissa, missä pystyn reagoimaan heti tiedotteisiin ja vinkkaan kivat lukijoita kiinnostavat jutut eteenpäin. Mutta lehti on tietenkin eri ihan sisällöllisestikin, en tiedä montaakaan bloggaria joka tekisi esimerkiksi haastatteluja blogiinsa.

Näinhän se menee, että kiva työ on harrastus...

Hyvä kun Kottarainen vastasi tähän taikkipuoleen niin mä vastaan muuten. Se on hyvä, että edes yksi elää blogillaan ja antaa musta hyvää esimerkkiä muillekin bloggareille, vaikka en tuollaista bloggaria itse luekaan. Kun monet muutkin ylpistyisivät edes hieman ja tajuaisivat, ettei ilmainen työ yleensä vie eteenpäin, ainakaan palkoille.

Hei, kiitos kommentista TAAS!

Bloggaaminen on kokoajan taiteilua nuoralla, sillä periaatteessahan mikä tahansa voidaan tulkita mainokseksi, vaikka se ei olisi "mainostajan" kanssa sovittua tai maksettua. Näin olen ainakin ymmärtänyt monista kommenteista, missä on minua syytetty piilomainostajaksi kun olen kehunut jotain ostamaani tuotetta.

Musta raja menee siinä, että jos ottaa testattavia tuotteita vastaan ja nostaa niitä, se on ihan fine. Sekin on fine, että kertoo omista positiivisista (tai negatiivisista) kokemuksista jostain tuotteesta/firmasta. Punainen lanka taitaa olla OMA-ALOITTEISUUS. Mutta siinä vaiheessa, kun yritys X ottaa yhteyttä ja ehdottaa yhteistyötä, kuka hullu tekee yhteisTYÖTÄ 4 euron lahjakorttia vastaan, varsinkin kun kyseessä on erittäin suuri ja tunnettu ylikansallinen nettikauppa. (vastaus: valitettavann moni) Joskus pieniä yrityksiä on kiva nostaa ihan muuten vain OMA-ALOITTEISESTI.

Pahinta musta on kuitenkin, jos joku mainoksia myyvä taho, oli se sitten lehti, blogiportaali tai mikä tahansa sivusto, kiinnittää kaupalliselle sivustolleen bloggaajia maksamatta palkkaa. Ja se on kaikkien mielestä ok, kun sit voi saada ihkuja kutsuja kissanristiäisiin ja ehkä jonkun ripsivärinki. Ei mikään alotteleva grillikään palkkaa myyjiä niin, et ei maksa työntekijöilleen mitään. Mutta tässä kentässähän se on ihan ookoo ilmeisesti, ja se mua tällä hetkellä vituttaa ihan hulluna, että ihmiset (naiset) suostuvat siihen. tai en mä tiedä montakaan miestä, jotka tuottavat nettisisältöjä ilmaiseksi kaupallisille foorumeille.

Kai se on se viehätys, mikä siinä halpatyövoiman takana on. Eihän se kyseinen henkilö, joka ottaa kiinni huonosta diilistä, edes tajua tulevansa vedetyki nenästä.

Jos joku olisi minulle blogini alkuaikoina tullut tyrkyttämään yhteistyötä huonoon hintaan, niin en ehkä olisi tajunnut jättää tarjousta omaan arvoonsa. Sehän olisi ollut vallan huisin hienoa.

Kun puhuit niistä, jotka ilmaiseksi bloggaavat jonkun portaalin kautta, niin kai se on se näkyvyys ja huomio, joka siinä viehättää?

Olen aika keltanokka blogimaailmassa, mutta kuitenkin näin maallikkona ajateltuna se oma järki ja oman arvonsa tunteminen on valttikortti blogeissakin. Eihän kukaan menisi ilmaiseksi töihin arkielämässä!

Miehillä on ehkä enemmän järkeä näissä jutuissa - putkiaivoista on hyötynsä. Naiset taas menevät eteenpäin tunteiden avulla.

Mä oon alkanut lähettelemään tollasille firmoille takaisin viestejä, että toivottavasti teet ite töitä siellä kympin lahjakortilla :D Saakai sitä aina yrittää, mutta suostua ei onneksi tarvi ku fiksuihin juttuihin. ja mullahan sovitut mainospostaukset on merkattu aina alussa "sisältöyhteistyö" tunnuksella, tuli vaan mieleen. Ei niitä ihan hirveänä ole. Testit on sitten erikseen, mutta niistä en oo koskaan sopinut että välttämättä kirjotan mitään.

Totta turisette. Sulla on edelleenkin tosi mielenkiintoinen blogi, jonka postauksista löytää aina ajateltavaa! Halusin jättää tänne kommentin, vaikkei mulla ole ylläolevaan mitään lisättävää :). Ihan vain siksi, että en ole aikoihin kommentoinut, 8 kk ja 2,5 v vie viimeisimmätkin aivotoiminnan rippeet :D.

Hah! Hyvä!!!Jauhot suuhun vaan. ;-)

Joo, siis mä oon havainnut että monilla on aivot narikassa lasten takia, joten en silleen odotakaan kommentteja enää aktiivisesti :D

...kerran laitoin et kympillä saa valita yhden kirjaimenn postaukseen, mut se oli jo ilkeää...

tää sama dilemma pyörii myöskin meillä tanssipiireissä jatkuvasti -.-

Hei, tosi hyvin kirjoitettu! Mustakin se oma-aloitteisuus on avain tässä asiassa. Oon kokeillut blogissa erilaista mainostusta eli "yhteistyötä" - blogini on sellainen keskikokoinen blogi niin ei sitä paljon ole, mutta on kuitenkin -, ja silloin se on tuntunut oikealta kun minä olen tehnyt aloitteen, eli joko olen kirjoittanut itse ensin jostain ja sitten minuun on otettu yhteyttä, tai olen itse ottanut yhteyttä yrityksiin joiden tuotteita muutenkin haluaisin ja joista kirjoittaisin. Silloin tuntuu että kaikki voittaa, ja omatunto pysyy puhtaana, ja ei rahalla ole väliä vaan sillä että saan vaikka kirjan jota muuten en olisi raaskinut ostaa. (Ja sitten on niitä bannereita, mutta niistä nyt kaikki tajuaa että ne on mainoksia, niiden tarkoitus on tuoda rahaa.)

niin, tanssikaan EI VOI OLLA työtä, mistä saa palkkaa kun se on hauskaa. Tanssissakin pitää olla aika pirun pitkä pohjakokemus alla, mut ketä hei kiinnostaa kun joku tekee sitäki ilmaseksi niin kaikkien pitäis

Mulla on itsellä sellainen käytäntö, et jos joku taho haluaa lähettää testiin tuotteita, sen kun lähettää. En todellakaan bloggaa kaikista, mutta mahdollisuus päästä blogiin toki on. Mutta jos joku taho lähestyy minua, että olisiko mahdollista tehdä postaus jostain tietystä jutusta, esim se serlan ympäristökampanja, käyn läpi onko siinä mulle mitään kirjoitettavaa (serlan aihe oli mulle ajankohtainen eli lähdin iloisesti mukaan) mut en mä sitä postausta millään vessapaperipalkalla tehnyt. Pointti on, että jos joku taho haluaa tehdä yhteistyötä, se korvataan eri tavoin kuin jotkut muutaman euron testerit mistä ei ole sovittu mitään. Samoin jos joku taho haluaa mut sisällöntuottajaksi portaaliinsa (tässä tapauksessa bella), totta munassa mun työnantaja maksaa mulle palkkiota työstä, minkä teen yritykselle. Eikö se ole ihan päivänselvä asia? -EI OLE. Valitettavasti osa isojakin lukijamääriä saavuttaneista blogeista lähtee mukaan kympin lahjakorttipostauksiin tai pahempaa - tekevät ilmaiseksi sisältöjä nettiin muualle kuin yksityiseen blogiprofiiliinsa.

Niin. Ehkä asia on niin, että bloggaaminen on monelle harrastus ja eihän harrastuksella voi tienata.Kuten täällä jo todettiin, jos se kivaa, se ei voi olla työtä. Moni bloggaaja, kuten nuori työntekijäkin, on vielä usein niin nuori ja kokematon, ettei edes tajua omia oikeuksiaan.

Kottaraiselle:
En tarkoittanut etteikö luovilla aloilla voisi saada palkkaa. Kerroin vain, miten nuorena tyttösenä asian näin. Olin tuolloin ehkä yläaste ikäinen tai jopa nuorempi, kun päätöksen tein ettei tämä kannata kohdallani. Tulen pienestä kaupungista, jossa elettiin paperista. Meillä päin ainuat luovan alan ihmiset jota tiesin olivat kuviksen maikkani. Meillä ei paljon kulttuuri kukoistanut.

Ja kyllä olen kuullut että alalle on tunkua, mutta niin on liiketalouteenkin. Tradenomi taistelee samoista työpaikoista merkonomien ja maistereiden kanssa. Yhtä paikkaa hakee kaksisataa muutakin työnhakijaa. Jos varman työpaikan haluaa, pitäisi varmaan hakea sosiaali- ja terveysalan puolelle lukemaan.

Hei! Jäin ihmettelemään, että kun Suomessa ole kovin montaa blogiportaalia, niin mistä olet saanut tiedon että joku portaali ei maksaisi mitään palkkiota bloggaajilleen? Kun kyse tuskin on Bellasta, tuskin muuten itse olisit osana sitä :)

Juu, en tosiaan olisi. Suomessa on hyvin pienet bloggaajapiirit loppujen lopuksi, suunnitteilla oleviin portaaleihinkin värvätään jo portaalissa olevia blogeja joten tieto liikkuu "näin aluksi ilman palkkaa ja sitten kun mainostajia tulee niin korvataan" diileistä hyvinkin vikkelään. Mun kavereista suurin osa bloggaa, joten totta munassa ne myös kysyy multa jos heistä tuntuu, et diili ei ole reilu. Niitä on, niitä tulee lisää ja varsinkin jos sen hyväksyy.

Musta ois niin kiva, että kaikkia bloggaajia arvostettaisiin ja varsinkin kun portaaleja tuntuu olevan suunnitteilla joka kulman takana, myös bloggaajat havahtuisivat siihen, että he tuottavat sen sisällön portaaliin ja heitä kuuluu arvostaa ja maksaa TYÖSTÄ korvaus, myös ihan ensimmäisestä päivästä lähtien. Eihän kukaan tee tosiaan uudella grillilläkään makkaranmyyntiä ilmaseksi ekaa puolta vuotta, vuotta tai loppuikäänsä.

jep, sen takia meillä olikin keväällä tanssiopettajantyön lakko koska TES- sopimukset oli päin persettä ja samaan syssyyn ruvettiin kyseenalaistamaan muita tanssijoiden alaan kuuluvia prokkiksia joita pyrittiin tanssijoilta saamaan ilmaiseksi tai naurettavan pienellä palkalla. harva oikeesti käsittää kuinka paljon duunia me opettajat joudutaan tekemään niiden opetus-tuntien lisäksi (ja sekin että noista ylimääräsistä työtunneista me ei saada palkkaa ollenkaan), esim. tuntien suunnittelu, näytösesitysten suunnittelu, vaatetus, biisien miksaus plus sitten kaikki noi teosto ja gramex jutut. me joudutaan itse maksaa että saadaan tehä duunia :DD ite toki myönnän että teen välillä ilmaseksi tai jollain pienellä korvauksella musavideoprokkiksia tai tanssitapahtumissa jeesaan vapaaehtoisena. mutta rajansa kaikella.
ja eihän tanssimisesta voi saada rahaa se kun on vaan tanssimista eikä ruumiillista työtä. no eihän mulla oo kun molemmat nilkat, polvet, takareisi, selkä, kyynärpää ja ranteet paskana tai sitten niissä on joku pysyvä tai v'liaikainen urheilu-/rasitusvamma. plus myöskin se että jos joka päivä on niitä opetuksia ja treenejä niin eihän sitä kerkeä palautua ollenkaan ja kaikki lihakset on aina ja joka päivä kipeänä :D niin "helppo" duuni mulla on, ei sillä että en tykkäisi ja valittaisin...

Mä olen itse entinen (ei ammatti-)tanssija, ja kun oon nykyisin mukana hommissa, joiden kautta järjestetään paljon tapahtumia/yksityisiä juhlia, niin olen törmännyt seuraavanlaiseen ongelmaan:

Meillä ei oo hirveän paljon rahaa, jolla maksaa esiintymispalkkioita. Sen sijaan meidän juhlissa käy _paljon_ yksityisiä ihmisiä/muiden organisaatioiden edustajia, jotka myös tarvii huomattavia määriä esiintyjiä omiin tilaisuuksiinsa. Mun dilemmani onkin se, että kehtaanko pyytää ammattimuusikoita tai -tanssijoita esiintymään varsin halvalla, kun ei enempään ole varaa, mutta jos on hyvä keikka, niin jatkotarjousten tulo on esiintyjälle taattu.
Oma moraalini siis vähän hangoittelee vastaan kun olis "alipalkattava" joku esiintyjä rahallisesti, vaikka ne henkilöt hyötyis siitä keikasta muuten vaikka kuinka. En ole koskaan ollut tilaisuudessa kysyä tätä esiintyjiltä itseltään, joten arvostaisin nyt todella, todella paljon vastausta! Siis, korvaako "muu kuin rahallinen hyöty" rahallisen korvauksen pienuutta tarjottua keikkaa harkitessa?

Toi on juuri se dilemma, mistä yleensä kaikki lähtee liikkeelle. Ei ole rahaa ja sitten jonkun pitäisi tehdä työtä ilmaiseksi vähän niinkuin mainosmielessä, josta se joku voi hyötyä tai olla hyötymättä. Itsekin olen ammatissani paininut paljon asian kanssa. Ekana kannattaisi tietenkin lähteä liikkeelle siitä, että voisivatko nämä yleisössä olevat henkilöt maksaa viihdykkeestään, että esiintyjän palkka tulisi maksettua. Tai voiko järjestäjä taata sen hyödyn muussa muodossa tulevaisuudessa? Itsellä tapahtumapuolella on myös ihan sellaisia kaveridiilejä, missä jeesataan molemmin puolin, se on aika hyvä kauppa. Mut sekin on eri, onko tilaisuus joku yhdistyksen hyvänmielen syysjuhla vai yrityksen virkistyspäivä, musta yrityksen kuuluisi aina maksaa palkkio työstä. Mut sit oon ollut töissä organisaatiossa, missä on yritetty saada yhtä Suomen isoimmista bändeistä esiintymään jollain pelimannimitaleilla ihan tosissaan ja silloin mulla meinas kyllä mennä hermot lopullisesti. Nää on niin kiinni kaikesta, joten hankala sanoa ilman parempia tietoja mitä itse tekisin.

Loppujen lopuksi päätös ja harkinta on sillä tekijällä lähteekö mukaan, saahan sitä aina kysyä.

Täähän se on se probleemi, että yleisö kyllä maksaa, mut ne osallistumismaksut on se koko homman budjetti (lähes), ja jos niitä kovasti korotetaan niin sitä yleisöä ei sit oo. Tähän mennessä on toimittu niin, että mahdolliselle esiintyjälle selitetään myös miksi sitä rahaa nyt vaan ei ole, ettei tule sellainen olo, että me ihan piruuttaan yritetään maksaa riistohintoja, kun ei vaan haluta maksaa kunnolla. Ja tietenkin jokainen itse päättää, mihin lähtee mukaan ja mihin ei, ja minkälaisella rahalla. Mainosarvon kannalta voi onneksi olla ihan puhtaalla omallatunnolla, kun on nähnyt että monelle esiintyjälle on ihan oikeasti tullut lisäkeikkoja/levymyyntiä/lisää katsojia muille keikoille tilaisuuden jälkeen. Kyllä se järjestäjänkin sydäntä lämmittää, kun tilaisuuden jälkeen joka ikinen satapäisen yleisön jäsen (I kid you not!!) tulee innoissaan kyselemään, mistä esiintyjät oli hankittu :)

mua kiinnostas enemmän mistä tuollaisen yleisön saisi hankittua :D

no mahdollistahan tuokin mutta sekin on ihmisestä itsestään kiinni. esim kyllä mä voisin nähdä itseni tekemässä hyvin pienellä palkalla tai jopa ilman palkkaa jonkun prokkiksen jos se 190% poikisi tulevaisuudessa jatkuvasti kunnon keikkaa kunnollisella palkalla eli tekisin duunin ns. promotakseni itseäni. tietty olisi kiva jos palkatta tekee niin saisi vaikka ruuat ja matkat talon puolesta niin ei tarttis itse niitä kustantaa. eihän se ikinä oo kiva kysyä ketään ilmaiseksi mutta jos pystyy lupaamaan sitä maksullista keikkaa niin miksi ei kysyisi. on sitten esiintyjien itsensä päätettävissä haluavatko vaiko ei. oon esim. itse tehnyt esitanssikeikkaa juurikin tosi pienellä liksalla mutta vain saadakseni ns. mainosta ja nimeä itselleni tai ryhmälleni mikä on tosi tärkeää jos joskus aikoo niin sanotusti pankkia tehdä vaikkapa tanssijana niin että sillä oikeasti elättää itsensä kunnolla. että jos sulla on tällässiä keikkoja luvassa niin muhun saa ottaa koska vain yhteyttä tinny ja palaveerata asioista :)