Bloggaus, mikä ihana terapeuttinen harrastus

Meillä on ihan tavallinen kerrostalopiha, missä on noin 70 asuntoa yhteensä. Sen jälkeen kun muutimme tänne tammikuussa,  kävi ilmi, että ka...

Meillä on ihan tavallinen kerrostalopiha, missä on noin 70 asuntoa yhteensä. Sen jälkeen kun muutimme tänne tammikuussa,  kävi ilmi, että kahdessa näistä asunnoista asuu lukijoitani. Sain siis viestit näiltä naisilta, mikä oli tosi kiva, koska nyt mulla on tuttuja pihalla. Tämä kuitenkin kertoo jotain myös blogini lukijamääristä, jos tavallisen itä-helsinkiläisen lähiön pihalla tunnistetaan. Kotipiha ei ole ainoa paikka, meitä moikkaillaan lähes päivittäin kaupungilla liikkuessa ja silloin tällöin saan kyselyitä olimmeko silloin ja silloin siellä ja tuolla. Yleensä olimme.

Kun aloitin Oi mutsi mutsi-blogin, ei ollut meitä, oli vain minä. Ja kun kävelin Helsingin keskustassa maha pystyssä, kukaan ei tunnistanut eikä edes sanonut mitään. Arvatkaapa oliko helppoa kirjoittaa sille muutamankymmenen ehkä sadan ihmisen lukijamäärälle raskaudesta? Oli. Sen lisäksi, että kirjoitin raskaudesta, kirjoitin kirpparilöydöistäni, hankinnoistani ja mielipiteistäni ja voin vannoa, että ne tekstit olivat hieman shokeerampia mitä äidinmaidonkorvikkeesta kirjoittaminen. Koskaan ei syntynyt sotaa, koska blogini lukijat olivat samanhenkisiä kanssani tai eivät muuten kokeneet tarvetta aukoa päätään. Ensimmäinen arvonta oli varmaan kuukausi blogin perustamisen jälkeen ja silloin arvoin vanhan retrohelistimen.

Nyt blogiani lukee tuhansia ihmisiä päivittäin. Aiheet ovat muuttuneet kuten itsekin olen. Kirppiksillä käymisiin ei enää ole aikaa eikä niitä lähellämme oikein edes ole. Kirjoitan kyllä elämästämme, mutta paljon pintapuolisemmin mitä ennen. Tuntuisi ahdistavalta, että suuri määrä minulle täysin tuntemattomia ihmisiä tietäisi vaikkapa lapseni nimen, tietäväthän he jo, että minulla on laastarit nytkin nännieni peittona ja taistelemme imetyksen lopettamisen parissa. Joillekin tuokin olisi liian intiimiä, mutta sen te tiedätte jokainen omien ruutujenne takana. Ja teitä on paljon.

Jossain vaiheessa alkoi asioihini puuttuminen, mikä tuntui todella oudolle. Muistan ikuisesti kun luin kommenttia, missä minua pyydettiin poistamaan profiilistani yksinhuoltajamaininta, koska en sellainen ole. Että se hämää OIKEIDEN yksinhuoltajien blogeja etsiessä. Tämä tapahtui samoihin aikoihin, kun olin täysin poikki ja en ollut saanut 2h pitempää aikaa olla yksin koko lapsen olemassaoloaikana. Itkin muistaakseni kaksi päivää tuota kommenttia ja olin todella YKSIN. Muitakin käännekohtia on ollut milloin päätös blogini aihepiirin rajaamisesta on tullut eteen ja se raja tiukkenee jokaisen ikävän kommentin jälkeen. Tällaisten kommenttien jälkeen tuntuu entistä vastenmielisemmältä kertoa mitään oikeasti minusta ja meistä kertovaa, sillä aina löytyy se lukija joka tietää meidän asiat paremmin. Minä vain en tunne heitä.

Itse olen blogannut yhteensä 9 vuotta. Saman verran olen lukenut blogeja, ensin livejournalista ja sitten muotiblogien tultua bloggerista niitä. Kun miettii vaikkapa niitä 2007 aloittaneita muotibloggareita, onhan heidän sisältönsä muuttunut aikojen saatossa mutta silti luen niitä blogeja ja rikastun joka kerta kun kuulen jotain uutta, oli se sitten kaupallista tai ei. Osallistun arvontoihin, hankin vaatteita hyvien tarjouksien perusteella ja nautin siitä, että esimerkiksi Nelliina jaksaa päivästä toiseen kuvata itseään ja antaa minulle inspiraatiota ja vinkkejä muodin alueella. Samaa toivoisin myös omien lukijoideni saavan blogistani.

Kaupallisuus ja etenkin piilomainonta tuntuu olevan nyt päivän sana äitiblogeissa. Samaa jaapatusta käytiin muotiblogeissa useampi vuosi sitten. Minä en kuitenkaan ole sen sortin bloggari, että kyselisin lukijoilta postaustoiveita, sillä blogini toimii omana harrastuksenani, nyt pienenä työnäkin, ja osaan rajata sen itselleni mielekkäänä. Jos itse tiedän, ettei blogissani ole piilomainontaa, en koe kovin järkevänä alkaa opastamaan teitä, että mainonta ei ole piilomainontaa. Mainonta on mainontaa ja sitä tästä blogista on löytynyt kauan ja se on selkeästi merkittyä. Olen valinnut kaupallisuuden osaksi blogiani jo kauan sitten. Sen lisäksi kuluttaminen näyttää erille jos jokaisen kenkäparin esittelee erikseen, kyllä sitä muutkin ostavat.

Blogini on cisionin tutkimuksen mukaan myös äitiblogien top10:ssa, kakkosena jos tarkkoja ollaan. Jo tämän tyyppiset maininnat osoittavat, ettei tää blogi ihan niin paska voi olla, mitä muutama (eri nimimerkillä mutta samasta ip-osoitteesta) kommentoiva lukija haluaa viikoittain tuoda esiin. Jos kirjoitan käyttäväni luomukosmetiikkaa, olen snobi, kun hauskuutan itseäni fiilistelemällä suomalaisella angry birds-kosmetiikalla, olen tekoeko piilomainostaja ja tanskalaista luomukorviketta vinkatessani en ole eettinen sitten ollenkaan. Kun kirjoitan näkeväni lapsen isää, en ole yksinhuoltaja ja kun mainitsen etten ymmärrä mitään me&i-kutsuja olen elitisti, kun taas kirpparilta me&i-paidan hankkiessa olen sanojeni syöjä ja nettikeskusteluissa pervo taaperoimettäjä, blogissani ilmeisesti imetyksen vastustaja. Sen lisäksi saan kuulla ihanilta lukijoiltani olevani niin köyhä, että kirjoitan saadakseni saippuaa. Tämä siksi että olen yksinhuoltaja. Toisaalta, olenko sittenkään kun juurihan minulle sanottiin etten.Tämä on hieman hämmentävää.

Useilla lukijoilla tuntuu olevan myös harhakuva, että kaupallisille bloggaajille ja medialle järjestettävistä tilaisuuksista goodiebagin vastaanottaessaan bloggaaja sitoutuu hehkuttamaan jotakin tuotetta ja on siis myynyt sielunsa 10 eurolla. En varmaan vääristele totuutta, jos sanon että isoimmat äitiblogit hukkuisivat goodiepusseihinsa jos ottaisivat ne kaikki vastaan ja kekkeristä toiseen hyppimisestä oikeasti saisi hyvin palkattoman päivätyön. Käyn itse kekkereillä äärimmäisen vähän, koska mulla on elämä, sitä ei vain enää ruodita täällä. Syyt varmasti tuli jo selväksi.

Silti, vaikka kirjoittaisin pelkästään palapeleistä, saa vakituinen lukija minusta jonkin kuvan. On ihan pelottavaa, miten joku minulle tuntematon ihminen luulee tuntevansa minut vain blogini takia ja suuttuu kun en ajatellutkaan joka asiasta samoin kuin hän. Tilanne on ihan absurdi, mutta bloggaajalle erittäin tuttu. Väsyneen päivän jälkeen tuntuu välillä siltä, että onko tämä vaivan arvoista ollenkaan.

Sitten saa ihanan kommentin siltä lukijalta, joka tykkää kirjoitustavastani ja ymmärtää edes hetken. Se pelastaa kaiken.

Edit: henkilökohtaisemmasta elämästä kuulet kyllä pikapäivityksiä facebookin puolella. Jos nimittäin sattuu kiinnostamaan vaikka mitä löysin eilen jugurttipurkista. Tärkeitä juttuja siis.

 

52 kommenttia

  1. Tärkeitä jeesustelijoita on maailma pullollaan. En yksinkertaisesti pysty ymmärtämään kenen onnesta se on pois jos kirjoitat SINUN blogiasi elämästäsi, kiinnostuksen kohteista yms. Ja miksi helvetissä joku kuvittelee, että on oikeus arvostella bloggaajan valintoja. Ihan sama jos jotain mainostaa, who cares?
    En minäkään tosi elämässä käy tekopyhänä kertomassa naapurille, että kuules nyt kyllä elät elämääsi väärin Pirkko! Hei haloo ihan oikeesti onko todellisuuden taju jotenki infernaalisesti hämärtynyt näillä kohkaajilla vai onko se muotia olla vittumainen niille joiden tyylistä ei pidä?

    Kateus on kansantauti ja luulotauti vissiin kans :D

    Pidä tyylistäsi kiinni mutsi! :)

    VastaaPoista
  2. Harmittaa niin paljon tuommoset oudot kommentit, en oo ikinä tajunnu sitä että miks on pakko kertoa se ettei tykkää tai haluaa tahalleen ymmärtää väärin kaiken, miks ei vaan pysy pois, luulis ettei se oo kovin vaikeeta. Toivottavasti jaksat jatkaa niistä huolimatta sun omalla tyylillä, tästä on muodostunu yks mun lempiblogeista :) Musta on kivaa että on vaihtelevia aiheita, mut se sun tyyli kai se on joka eniten koukuttaa :)

    VastaaPoista
  3. Mahtava kirjoitus!

    "Sen lisäksi saan kuulla ihanilta lukijoiltani olevani niin köyhä, että kirjoitan saadakseni saippuaa."

    Tossa kohteessa meinasin tukehtua sipsiin.
    Oot just hyvä sellaisena kuin olet. Ihana.

    VastaaPoista
  4. Juuri kirjoitin omaan, pienen pieneen blogiini jutun siitä, kuinka bloggaajat ovat vapaata riistaa. Tuntuu ihan, että jotkut ovat sytyttämässä noitaroviot, jos joku kirjoitus ei miellyttänytkään.

    Olen lukenut blogiasi kauan, bloggerissa olin joskus nimimerkillä Pikku Myy. Taisin kommentoida sinulle Novan tossuista, jotka itselleni hankin sinun ansiosta.

    Minulla ei edes tulisi mieleen käydä sättimään sinua siitä, millainen olet, mitä teet tai mitä postaat. Eihän bloggailu täällä Suomessa ole kenenkään leipätyö! Bloggailu on harrastus siinä missä pistin nypläyskin.

    Olen välillä arastellut kommentoida sinulle, mutta vain siksi, koska olet sen verran suosittu bloggaaja. Jotenkin tulee sellainen ujous, että en mie kehtaa ja mitähän se miusta ajattelee. :)

    Minusta saat jatkaa samaan malliin. Ilman sinua, olisin aivan tietämätön Stonzeista tai uudesta äidinmaidonkorvikkeesta. Tietenkin olisi ihana lukea teidän perheen arkea, mutta ymmärrän hyvin halusi suojella yksityisyyttäsi. Jatka samaan malliin! Minä ainakin pidän tästä juuri tälläisenä. :)

    VastaaPoista
  5. Pistin nypläys: pistä koirasi uuteen uskoon, tee siitä pöytäliina. :-D

    VastaaPoista
  6. Oot aivan mahtava, älä lannistu negatiivisista kommenteista, niiden laittajilla on varmaan itellään jotain ongelmia, kun pitää tarkotuksella pahottaa toisen mieli. Ite oon ottanu sellassen linjan, että jos oon erimieltä bloggaajan kanssa jostakin, niin jätän kokonaan kommentoimatta, kun netissä periaatteessa ihan hyvälläkin kirjotetut eriävät mielipiteet on helppo ymmärtää vittuiluna. Miksi siis sanoa yhtään mitään jos riskinä on pahoittaa toisen mieli,vaikkakin tarkoituksettomasti?

    VastaaPoista
  7. Minulla ei ainakaan missään nimessä ollut tarkoitus arvostella sinun toimintaasi. Sinä bloggaat siitä mistä haluat, tietenkin ja tykkään tyylistäsi. Ymmärrän, että olet saanut niin paljon arvostelua osaksesi, että se on helppo ottaa itseensä silloinkin kun se vain esiintyy blogissasi, mutta ei kohdistu sinuun.

    Eihän yksittäiseltä tavalliselta kuluttajalta voi vaatia vaikkapa korvikekoodista tietämistä, ei tietenkään. Mutta korvikevalmistajat tietävät siitä taatusti. Arlalla on epäilemättä mietitty, millä keinolla tämä uusi tuote saadaan mahdollisimman laajan kuluttajajoukon tietoisuuteen, kun sitä ei voi mainostaa Vauva-lehdessä, kaupan kuulutuksissa tai lähettää siitä läpyskää postin joukossa. Sitten on keksitty keino ja se on toiminut. Sinulle on tarjottu aamupalaa ja tietoa ja olet jakanut itseäsi kiinnostaneen tiedon niinkuin vain kanssaäiti tekee. Siulla vain se kuulijajoukko on tavallisen hiekkalaatikon reunan sijaan tämmöinen suuri ja laaja virtuaalinen hiekkalaatikko. Merkitys on suurempi ja siksi epäilemättä sait kutsunkin. Ja vaikka vain tiedotit, niin toki samalla se on tuotteelle mainosta. Lidlkin tiedotti minulle tänään kirjeitse uusista tuotteistaan, mainoksessaan.

    Mutta siis edelleenkin, en ole pettynyt, närkästynyt tms. sinuun ja tyyliisi tai ajattele, että sinun olisi pitänyt toimia toisin tai kirjoittaa joskus jostakin asiasta eri tavalla. Tässä nyt tympii ihan puhtaasti yrityksen tapa hyväksikäyttää bloggaajaa ja siten kiertää tuoteryhmälle asetettua mainoskieltoa.

    VastaaPoista
  8. Jokaisen ilkeän, negatiivisen tai muuten vaan ajattelemattoman kommentin jälkeen muista ajatella, että meitä toisenlaisia, jotka tykkäävät, nauravat, samaistuvat ja nauttivat lukuelämyksestä, on moninkertaisesti niihin ilkeisiin verrattuna. En taida olla koskaan kommentoinut, mutta täällä on yksi niistä. Aito kiitos siis sinulle! Ja hei, kirjoitustapasi ON loistava! <3

    VastaaPoista
  9. Sä olet just sä. Paras oi mutsi mutsi.

    Pysy sellaisena kuin olet. ♡

    VastaaPoista
  10. se on kyllä kumma, kuinka joidenkin negatiivisten kommenttien jälkeen sitä saattaa saada suurenkin itkukohtauksen. Vaikka osa negatiivisesta palautteesta on selvää trollausta, ne omaan elämään ja itseensä kohdistuvat kritiikit toki satuttavat. Minä muistan omalta "uraltani" erään kommentin, jossa mietittiin sossutädin ilmestymistä oveni taakse. Olin tuore äiti, erittäin väsynyt ja muutenkin hämilläni. En tiedä miten sellainen kommentti pitäisi ottaa vastaan, vaikka sitä ei muka mitenkään tosissaan olisikaan kirjoitettu. Saati, jos se onkin.

    Itse en osaa lähteä mukaan tähän mainostamisen hysteriaan, mikä tosiaan näyttää lietsovan sotaa ties kuinka monessa blogissa. En tiedä mikä lukijoissa nyt mättää, vai mättääkö sitten mainostajissa. Hauskaahan tämä sota ei liene kenellekään, viimeisenä juuri sille bloggaajalle.

    Vaikka se on kuinka vaikeaa, niin jotenkin sitä pitäisi osata jättää ne arvostelijat omaan arvoonsa. Kohta joku tulee tietenkin mainitsemaan, etteikö mihinkään saisi kommentoida jos ei voi kritisoida bloggaajaa, mutta kyse ei nyt ole siitä. Ymmärrän ihan hyvin sinua, ettei haluja ole kertoa omasta elämästä. Minä olen välillä saman syyn takia lopettamassa koko bloggausta, ja välillä taas siirtämässä blogia salaiseksi. Kumpaankaan en ole vielä ryhtynyt, kun täällä pikkukaupungissa ei onneksi kukaan edes tunnista. Eniten vaivaa ehkä se, että sukulaiset lukevat blogiani, enkä siis voi sen takia kertoa ihan kaikesta mistä haluaisin. Sekin ärsyttää.

    Piti siis vain toivottaa tsempit. Ja kokeile jos pieni tauko helpottaisi, edes sitä omaa oloa :)

    VastaaPoista
  11. vastaan muihin kommentteihin myöhemmin, mutta pakko nyt aamupuuron ja päiväunien välissä sanoa tämä. 1) mä rakastan kirjoittamista, en ehkä voisi olla tauolla kuin 3 päivää. 2) paska, kusipäinen kritiikki ei ole rakentavaa kritiikkiä, varsinkaan jos kommentoija ei ota vastaan bloggarin näkökantaa asiaan vaan jatkaa syyttelyä. 3) tuokin on totta, että täysin vieraat tai liian läheiset ihmiset ja niiden tiedostaminen vaikeuttavat spontaania arjenkerrontaa todella paljon.

    VastaaPoista
  12. Blogivittuilu lienee mahdollisen kateusmotiivin lisäksi osa suurempaa valtaosin anonyymin nettivittuilun kokonaisuutta, jota on puitu esim. keskustelupalstojen osalta. Näen sen lähinnä kiusaamisena, oli kyse yksittäisestä saati jatkuvammasta loukkaavasta kommentoinnista. Näpäytetään, osoitetaan paikka, korostetaan omaa paremmuutta, ollaan kateellisia - mitä näitä nyt on, u name it. Läväytetään siihen vaikkapa eimilläänpahalla ja kukintyylillään ja siirretään pois itseltä.

    Olen lukenut blogeja viitisen vuotta, ensin muoti- ja sitten mammablogeja. Ja kyl, kaupallisuus on tulvahtanut blogeihin. Välillä se ärsyttää, kun en ole ns. kuluttajatyyppiä ja lukisin mieluummin arkisia asioita kuin tuote-esittelyjä. Toisaalta myös ns. yksityisissä blogeissa, joissa siis ei ole kaupallisia kytköksiä, saatetaan kirjoittaa tuotteista enkä mä oikein lue niitäkään postauksia, ellei aihe satu nappaamaan. Mullahan se valinnanmahdollisuus on herramunjee. Skippaan akkainlehdistäkin mainokset!

    Mulla on "klassinen" alle sadan lukijan blogi, jossa kirjoitan mitä mieleen juolahtaa. Välillä en mitään ja ehtiessäni useinkin. Kiroilen ja paatostan (kuten irl, olemmehan tavanneet...) ja jos joku siitä pöyristyy niin olkoon. Olen saanut loukkaavan kommentin kerran ja loukkaantunut, laittanut pillit hetkeksi pussiin ja anonyymikommentoinnin pannaan. Mä en ilkeile kenellekään virtuaali- enkä todellisessa maailmassa päin naamaa enkä hyväksy sellaista itseänikään kohtaan. Se, että kirjoitan blogia, ei oikeuta ketään kirjoittamaan minulle kommenttia, jossa hän nimittää minua huonoksi äidiksi. Jos joku sanoisi minulle vaikkapa kaupassa, että olen huono äiti, onhan minulla silloinkin oikeus reagoida, vaikka julkisella paikalla satunkin olemaan, ha? Olen myös suht kärkäs puolustamaan muita, joita loukataan.

    Synnytyshuuruisen (silti olen näemmä järkevämpi kuin useat Mutsille eilen kommentoineet) kommenttini ydin on, että mieliä tahallansa (älkää edes yrittäkö, tahallista se on) pahoittavat loukkaavat kommentoijat, joista Mutsi ja muut bloggaajat ovat saaneet kärsiä, nenätkööt persettä (ukkini sanoin). Vittu teitä kohtaan mitään velvollisuuksia ole, senkin nillittäjät.

    Ugh.

    VastaaPoista
  13. Tää on niin liikkistä, että eilen synnyttänyt nainen puolustaa mua ja muita bloggareita kätilöopistolta, sniif <3

    VastaaPoista
  14. Enkä mä oikein voi edes vedota synnytyshuuruihin, koska olen aidostikin hirvee raivoperse tällaisissa :D

    VastaaPoista
  15. tää on kyllä aika liikuttavaa <3

    VastaaPoista
  16. ymmärrän siis täysin hyvin sun tavan vetää raja siihen, ettei yksityiselämästä kerrota liikaa. Silti voin myöntää kaipaavani hieman niitä sun raskauden loppuajan tekstejä ;)

    Itse olen pitänyt blogin aloittamisen jälkeen viikon tauon, kun tehtiin ulkomaan reissu. Voin siis myöntää, etten varmaan itsekään kykenisi pidempään taukoon, vaikka se tekisi ehkä kuinka hyvää. Mutta toisaalta myös tämä asian ääneen kirjoittaminen yleensä auttaa. Ainakin hetkellisesti.

    VastaaPoista
  17. Oon lukenut sun blogia melkein alusta alkaen ja kommentoinut ainoastaan muutamia kertoja (ei sitä oikein oo ikinä mitään tähdellistä sanottavaa ja sit se vaan jää, vaikka ymmärrän että varmaan kaikki täysin tuntemattomat lukijat tuntuu epäilyttäviltä). Oon kuitenkin tykännyt alusta lähtien sun kirjoitustavasta ja asenteesta, vaikken aina oliskaan täysin samaa mieltä. Oon myös arvostanut ettet oo missään vaiheessa salannut blogiasi jollekin tietylle lukijakunnalle. Menettäisin yhden hirmukivan asian päivistäni jos lopettaisit blogisi tai rajaisit sen vaan tietyille tyypeille. Kiitti että jaksat kirjoittaa anonyymeistä huolimatta!

    VastaaPoista
  18. Samaa muistutan minäkin! <3 !!

    VastaaPoista
  19. Mäkin kaipaan niitä, ihan avoimesti. Kaipaan sitä aikaa kun pystyi kertomaan kaiken ilman että joutuisi vauvalehden av-palstan mollattavaksi minuna itsenä, niin että mollaajat ovat naamattomia. Paljon olisi asiaa, mutta jos uuden kommentoijan kommentin vahvistus odottaa meilissä, säikähdän aina ensin et mistä nyt saan haukut. Siksi oma elämä jää usein ulkopuolelle, en mä voi ottaa haukkuja ja kyseenalaistuksia sellaisesta vastaan mitä itse elän.

    Onneksi suurin osa kommenteista on ihania ja nämä huonommat kommentit tulee ip-osoitteiden mukaan muutamalta aikuiselta ihmiseltä, ei miltään anonyymiarmeijalta.

    VastaaPoista
  20. Tarttis olla Tykkää-nappi =) Peukku tälle. Ja Mutsille <3

    Ugh.

    VastaaPoista
  21. Itse olen lukenut blogiasi noin vuoden verran ja itselläni on lähes samanikäinen poika ja olen myös yh-äiti.
    Tykkään paljon blogistasi ja joka päivä käyn kurkkaamassa joko olet kirjoittanut jotain uutta :)

    Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja jätät typerät kommentit omaan arvoonsa.

    VastaaPoista
  22. Ilkeät ihmiset ovat yleensä.... kateellisia. Ja mieti, sähän olet upea ihminen, pakkohan niitten on sulle ollakin kateellisia.

    Me kaikki välillä unohdetaan se että jos joku saa jotain, esim. mainoskrääsää, se ei ole muilta pois.

    Jos sä nyt sait Arlalta muutaman purkin luomuäidinmaitokorviketta, kyllä vähintään mun pitää täällä ruudun takana alkaa itkemään, vai ? Miks se ja en koskaan mä. Ai niin, pitäiskö mun alkaa bloggaamaan ennen sitä ? Vai luuletko että Arla löytää mut täältä ruudun takaa kristallipallon kanssa ?

    Tai jos olet vähävarainen äiti, piditkö lapsesi nälässä silloin kun ostit nämä angry birds kosmetiikat ?

    Loistohomma että sulla on tullut sen verran paksu nahka ettei kateelliset ihmiset saa sinua lopettamaan bloggailua kommenteillaan.

    Ja ehkä... kun tulee kuraa naamaan, tälläiset olet hyvä tyyppi ja tykkään luea sun tekstejä tosi paljon, tuntuukin kivemmilta. jos elämä olis ainaista auringonpaistetta, alkais se paistekin joskus harmittamaan.

    Hyvää lauantai-iltaa ja tee jotain repäsevää. Esim lakkaa kynnet punaiseksi ! ( = kyllä, mun elämässä kynsilakan käyttö voi olla tosi repäsevää )

    VastaaPoista
  23. Kiitos ihanasta kommentista :) Olen tämän päivän pyhittänyt asiasta yli pääsemiseen, sillä aina se ei ole helppoa. Mutta onneksi suurin osa lukijoista ja kommentin lähettäjistä olette niin ihania, kuten sanottu noita inhottavia haukku/analysointikommentteja tulee aika vähän jos katsoo sitä ip-osoitetta eikä tuijota nimimerkkiin.

    VastaaPoista
  24. Kiitos sullekin :) Se on harmi, että monesti ne vakilukijat kärsii sitten sisällön suppeudesta vaikka syynä bloggarin yhtäkkiseen yksityisyydenhaluun on jossain satunnaisessa kävijässä, joka on vain tyytyväinen että sai jollekin avautua.

    VastaaPoista
  25. :D :D tulit vastavierailulle, julkkis ;)

    VastaaPoista
  26. Apua, mitä bd tarkoittaa? :D bad day? oli ainakin eilen mulla, ei enää-

    VastaaPoista
  27. Oi, säkin syöt sipsejä, ihanaa ;) Kiitos kannustuksesta...TAAS :)

    VastaaPoista
  28. Kiitos vielä näin bloginkin kautta palautteestasi. Olet ihana :)

    VastaaPoista
  29. Voihan se olla, ettei tarkoituksena ole pelkästään pahoittaa mieltä, mutta joskus lukijatkin ärtyy kuten bloggaritkin ja silloin tulee näppikseltä sellaista tekstiä ettei ole tosikaan. Se vaan, että tämä bloggari on "vain" äiti, jolla on arki, lapsi hoidettavana ja omat arkiongelmansa, jos tätä "rakentavaa kritiikkiä" tulee turhan monesta suunnasta se tuntuu aika musertavalta. Varsinkin ne vaatimukset milloin ja miten tulisi kirjoittaa kun kirjoittaa päivittäin ja tekee myös myönnytyksiä. Ennenhän täällä ei ollut yhtään kuvia meistä, nyt on ehkä arkiasioita vähemmän mutta kuvia on kaikesta hässäkästä huolimatta :)

    VastaaPoista
  30. En mielellään palaisi tuohon arlajuttuun tässä postauksessa, mutta ei mua ole mitenkään hyväksikäytetty. Mä kirjoitin tuotteesta mitä ei esitelty, mistä ei puhuttu tilaisuudessa mitään. Otin kuvan koska halusin, olisin ottanut sen kaupan hyllyllä jos olisin tuotteen nähnyt koska tuollaisetkin tuotteet kuuluvat vauvanhoitoon ja äitiyteen. Henkilökohtaisesti tuo markkinointi ja mainostusrajoitus ei mielestäni ole edes kovin perusteltua Suomessa mutta kirjoittamista ei ole mikään taho rajoittanut. Mutta tästäkin saataisiin taas iso keskustelu aikaiseksi, joten pitäydyn tässä koska äidinmaidonkorvikkeiden käyttö ei ole mun intressilistojen ykkösenä.

    VastaaPoista
  31. täällähän ei periaatteessa anonyymejä edes ole, koska jokainen voi laittaa nimimerkikseen minkä tahansa. Ei mulla ole koskaan ollut halua kirjoittaa salattua blogia, mutta kommentoinnin estoa olen harkinnut, useissa lastenvaateblogeissahan on sellainen meininki jo käytössä, ettei kommentteja voi lähettää kuin rekisteröityneet käyttäjät.

    Mutta sitten, enhän mä kaikkia lukijoita tietenkään voi tuntea, mutta kyllä ne viikoittain jotain kivaa kommentoivat nimimerkit on mulle kuin vanhoja tuttuja, samalla tavalla mäkin muka tunnen ne, vaikken oikeasti tunnekaan :)

    VastaaPoista
  32. Kyllä tietenkin jatkan, välillä on kai silti ihan hyvä muistuttaa, ettei täällä ole mikään virallinen toimituskunta takana, joka työpäivän jälkeen pistää läppärin kiinni eikä muista kirjoituksia. Eri mieltäkin saa olla ja keskustelua käydä,mutta sellainen kritiikki mikä on haukkumista tai koskee aina samaa aihetta mihin en ole tekemässä muutosta alkaa vaan nyppimään. Onhan niitä muitakin blogeja mitä voi lukea, jos niin ärsyttää.

    VastaaPoista
  33. Hei, kiitos kommentista. sanon nyt alkuksi heti, että en mä oo saanut mitään korvikepurkkeja :D

    kateellisuus on yksi juttu, ikäviä kommentteja lähettävät lukijat vain kieltävät sen usein. Ja en mä uskokaan, että ihmiset välttämättä ovat kateellisia tavarasta, tuskin elämäntilanteestakaan. Mutta tiedän muutamia bloggareita, jotka kommentoivat inhottavia eri nimimerkillä ja musta tuntuu että ainakin siinä on kyse kateudesta kirjoittamista tai lukijoita kohtaan. Suoraan sanottuna mulla on jotain mitä on hankalampi saavuttaa kuin ilmaset korvikkeet: paljon ihania lukijoita ja kirjoitustaito.

    VastaaPoista
  34. No tottakai tulin ja aion jäädä seurailemaan koska tykästyin sun tyyliin ja jutuihin :-D hahaa "julkkis", sitä on niin epäjulkinen olo kun vaan voi olla

    VastaaPoista
  35. ite tulin just sun blogista ja sitä ei muuten löytynyt blogilistalta, onko se siellä? :)

    VastaaPoista
  36. Öö öö mikä on blogilista? :D mä en oikeen oo perillä mistään listoista :D

    VastaaPoista
  37. kvg :D se on sellanen paikka minne laitetaan lempiblogit ja niitä seurataan sitä kautta, aina ku joku päivittää niin se blogi tulee tummemmalla esille sinne. aika moni seuraa sitä kautta blogeja niin ei tarvi tunnin välein miettiä onks joku päivittäny vai ei.

    VastaaPoista
  38. Ahaa.Enmäkylläomissääntollasillalistoillakuenedestiennytsenolemassaolosta,vaikkaoonkinblogannuttoisellablogillavuodesta09:D

    VastaaPoista
  39. alappa liittyä sinne, ei me vanhukset muisteta lukea jos ei ole listalla. dementia...

    VastaaPoista
  40. Ok :Dmistäs sinne voi. Liittyä?

    VastaaPoista
  41. Nonytonsitteliitytty:)

    VastaaPoista
  42. nehän on peukalot pystyssä :)

    VastaaPoista
  43. :D :D mä siis katoin jopa wikipediasta, et MITÄ tuo tarkoittaa.

    VastaaPoista
  44. Joo se on kumma, miten netissä voi ihmisille sanoa sellaista, mitä ei voisi päin naama edes kuvitella sanovansa. Hyvässä sekä pahassa. Just törmäsin myös erään tatuointiliikkeen fb sivuilla siihen, että muut kävivät siellä haukkumassa toisten kuvia, jenkkakahvoja, näppyjä tms ja ylipäätään sitä,että jollain tatuointeja. Ois se kyl ihan ihme tilanne, jos joku tuntematon pysähtyisi kadulla ja sanoisi, että "Pirjo tässä moi, sä oot ruma, sullon kauheet tatuoinnit, en tykkää sun lävistyksistä ja lisäksi oot varmasti paska mutsi" Mutta näin saa ilmeisesti netissä tehdä.

    Sen enempää palaamatta korvikejuttuun, mistä kyl aina saa riidan aikaseksi, niin kiitos vinkistä, se korvike on meillä ollut jo viikon käytössä, että mutsi pääsee välillä ees lähikauppaa, kun näistä lätyistä ei heru enää pumpattavaksi.
    Musta on ihanaa, et sun blogi on muuttunut, niinhän ihmisille tapahtuu! Mut mielenkiinto on mulla ainakin säilynyt koko ajan! Rock on ;)

    VastaaPoista
  45. Siis minusta on ihan ällistyttävää kuinka typeriä ihmiset on. Mie ite löysin tän sun blogin kun olin raskaana. Siitä asti oon lukenut tätä melkeen joka päivä (en kommentoi juuri koskaan,oon laiska). Poitsu on nyt 8kk, eli noin vuoden oon sun blogia lukenut. En silti todellakaan kuvittele millään tapaa "tuntevani" sua. Oot musta hauska tyyppi, mielenkiintoinen. Sulla on hyviä juttuja ja on todella hauska lukea toisen äidin "arkea", joka asuu vielä ihan toisella puolen Suomea. Suhun voi samaistua, mutta en koe, että sun tarttis olla kaikessa samaa mieltä mun kanssa tai että oot absoluuttisen oikeassa aina ja kaikesta. Mitä sitten jos on en oo kaikesta samaa mieltä tai jos joskus on sellanen kirjotus etten jaksa lukea (ei kyllä tapahdu kovin usein). So what? Ei se oo niin vakavaa!
    Hmm.. katos ehkä mun pointti. Mutta siis, jatka samaan malliin! Mie ainaki tykkään ja monet muutki. Ja ne jotka ei tykkää nii olkoot!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images