Kulinaristilapsen äiti pakinoi
11.9.12Ensiksi on kai syytä varoittaa tekstin pituudesta: kuin nälkävuosi.
Olen ennenkin kirjoittanut siitä, kuinka helposti syömisasiat ovat lapsen kanssa järjestyneet. Muistan kun 6 kuukauden ikäisen lapsen äitinä minua hirvitti aloittaa soseet, kun täysimetys oli teknisesti sujunut niin hyvin. Muutaman koesyötön jälkeen helpotuksekseni huomasin, että jätkään uppoaa ihan mikä vain mutta siisteydelle ei jalansijaa ruokapöydässä jäänyt. Koska puuha oli sottaista teki sen miten tahansa, liukui lapsen syöminen hyvin nopeasti pääsääntöiseksi sormiruokailuksi niin että söimme yhtä aikaa. Ensimmäiset kiinteiden syömisen kuukaudet syötin kyllä myös lusikalla, mutta jo 9 kuukauden iässä oli vakiintunut itsenäisen syömisen malli, mihin kuului lusikka sekä sormet. Tämä malli jatkuu edelleen.
Pitkään juomisena oli ruuan jälkeinen rintamaito, vaikka lapsi oli saanut 6kk ikäisenä oman "taikamukin". Sen kanssa juomisesta ei tullut yhtään mitään, joten rinta tuntui helpommalta tavalta. Tähän tuli lisäksi myös aika nopeasti pillismootsiet ym pillijuomat, mitä oli helppo käyttää reissussa. Tällä hetkellä 1 vuoden ja 3 kuukauden iässä juonti hoituu reissuissa pääsääntöisesti Lifefactoryn nokkamukikorkillisesta pullosta ja kotona tavallisesta mukista, juomana yleensä vesi. Lapsi saa myös rintamaitoa muutamia kertoja päivässä.
Parasta lapsen syömisessä on, että lähestulkoon kaikki tuntuu uppoavan. En ole ollut missään vaiheessa minkäänlainen ruoka-absolutisti, vaan antanut lapselle jo varhain makupaloja mauista mitä ei ehkä alan kirjoissa vauvalle suositeltaisi. Ensimmäinen "kiinteä ruoka" taisi olla marenginpala, mutta toinen ihan perus peruna-porkkanasose. Lähes kaikkea on saanut maistaa, lähes kaikki on maistunut. Tällä hetkellä teen kotona ihan tavallista, vähäsuolaista kasvisvoittoista ruokaa, mihin itse lisään herbamarea omaan annokseeni. Vaikka itse käytän eineksiä erittäin vähän, on lapsi saanut maistaa myös kaikki mahdolliset einesnakit ja lihapullat, koska ne on kiinnostanut. Ja maistunut. Kuka lapsi nyt ei nakista tykkäisi?
Päiväkodista hakiessa hoitaja yleensä huikkaa lapsen syöneen 2 tai 3 annosta ruokaa lounaalla. Se tuntuu hämmästyttävän aina, että ruoka todellakin maistuu. Ehkä hämmästynein oli kuitenkin tukholmalaisen pastaravintolan tarjoilija, kun ymmärsi aikuisten tortelliniannoksen tulevan herra 1 veelle. Tuntuu jotenkin turhalle tilata ravintolassa jotain lasten perunamuusiannoksia, kun aikuisten annoksien ruoka kiinnostaa aina enemmän. Siksi ravintolassa tilaan yleensä normiannoksen ja otamme loput ruuat iltapalaksi mukaan. En kuitenkaan kasvata lapsestani mitään michelintähtidiivaa, mutta nykyään ohjenuorana on, etten syötä lapselle mitään mitä en itse suostuisi syömään.
Viime viikkoisella Tukholman matkalla oli kulinaristilapsen kanssa helppoa, sillä meni minne tahansa, kaikki maistui. Blogissakin hehkuttamani libanonilainen meze-paikka hieman arvelutti, mutta hyvin upposi kalat, artisokansydämet ja viininlehtikääryleet. Tässä mielessä olen onnekas, sillä kauhutarinoita huonosti syövistä lapsista on yllin kyllin. En kuitenkaan usko, että vanhempi voi tehdä mitään radikaalia lapsen syömisen edistämiseksi, jos kyse on selkeästi lapsen mielestä epämiellyttävästä mausta. Maalaisjärjellä tuntuu, että makuskaalan laajentamiseen ei auta kuin monipuolisten makujen tarjoaminen pitkin päivää ja lapsen ennakkoluulojen asteittainen pieneminen, vai mitä luulette?
Sormiruokailun kokeilemista jo vauvana suosittelen itse monestakin syystä, suurimmaksi syyksi tarjoan sitä, että voit syödä lapsen kanssa samaan aikaan. Yleensä lapsi myös tykkää istua ruokapöydässä pidempään kun passiivisen suun aukomisen lisäksi saa aktiivisesti osallistua ruokailutapahtumaan. Lisää sormiruokailusta voi lukea mm. Tammen juuri ilmestyneestä Minä syön itse-kirjasta (fb linkki) sekä yhden kirjan kirjoittajista Ella ja essu blogista. Pieneksi vinkiksi voin antaa, että esimerkiksi Rax-pitsapuffetissa on loistava salaattipöytä, missä voi käydä harjoittelemassa erilaisia makuja, alle 1v ilmaiseksi ja 1-4 vuotiaat 1.95 eur. Tätä me olemme monesti hyödyntäneet kun nälkä iskee kesken kaupunkireissun. Rax ei ole mikään fancyin mesta, mutta viherpuoli on LOISTAVA.
Tämä nyt ei ollut kovin tiivistettyä tekstiä, mutta nyt on näin :)
Kuvat: Kotimaiset kasvikset ry/ Liia Rissanen, Tommy Selin,Teppo Johansson
27 kommenttia
Hieno juttu, että kaikki tuntuu maistuvan ja sormiruokailu on minustakin tosi jees juttu! Mutta miten sen nyt sanoisi sinua loukkaamatta, että älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Nimittäin tuo seikka, että reilun vuoden ikäisenä on kaikkiruokainen ei takaa sitä, että sama meno jatkuu esim. 4-vuotiaana. Mullakin oli muutama vuosi sitten lapsi, joka söi kaikkea, hoidossa pyysi kolme kertaa ruokaa jne. Tällä hetkellä tuntuu nimittäin uskomattomalta, sellaista ronkelointia se syöminen joskus on. Useille lapsille kuuleman mukaan tulee ruoan ronkelointivaihe jossain vaiheessa, on varmaan osa jotain halua itsemääräämiseen tms.
VastaaPoistaMeillä kuitenkaan ei silti ole lähdetty sille linjalle, että tarjottaisiin vain sitä mikä kelpaa. Jos ei kelpaa, niin sitten voi olla syömättä. (Maistaa pitää)
Mutta toivotaan nyt, että sun lapsen hyvä ruokahalu säilyy jatkossakin!
T.Hansu
KadeKadeKade ja vielä kerran KADE!!!!! Meillä neiti 1v 5 kk ja syöminen on maailman kamalin asia!!! Olen antanut jo pirulle koko helvetin käteni, sillä olen alentunut jopa Teletappeihin ruokapöydässä, jotta ruokaa menisi edes lusikallinen alas. Kaikkea kyllä maistetaan, uutta ja outoakin, mutta voitan enemmin lotossa kuin, että lapsi söisi reippaasti. Olen tehnyt kaikki temput ja ollut tekemättä temppuja ja mikään ei auta. Ei puhettakaan itse lusikalla syömisestä, eikä siitä, että syöttäisin häntä. Sormiruokailukin onnistuu vain harvoin. Saan myös haaveilla vain pillillä juomisesta, että vesi tai mehu maistuisi. Maito ja nokkamuki. Niillä mennään. HUOH... Että todella kateellisena täällä luen tekstiäsi!!! Mutta ehkä meilläkin tässä joskus 15 v sisään.......
VastaaPoistaJos jotain oon oppinut niin juuri sen, ettei tilanteet pysy samana koskaan, kun kyse on lapsesta :) Mutta siitä mitä on pitää iloita, niinkuin nyt tästä ruokailun alun helppoudesta, ei sitä kannata itkeä etukäteen että voi olla että muutoksia tulee. Useinhan lapsilla on ennakkoluuloja ruokiin myöhemmin, se ei silti haittaa tätä hetkeä yhtään.
VastaaPoistaJoo, ainakin jossain vaiheessa toi Rax on aika varmasti kova sana, viherpuolesta en sano mitään...Tiedän, että tuo on se toinen ääripää, mistä meillä ei ole kokemusta. Tunnen kuitenkin ihmisiä, joiden lapsien syöminen on yhtä takkuilua ja kuinka sen eteen on jouduttu yöpymään sairaalassakin, se on kurjaa varsinkin kun vanhemmat ei oikeastaan voi sille mitään. Mutta joskus kun homma kunnolla ahdistaa kannattaa muistaa, että paljon ihmisiä kokee myös tuon kaltaisia tilanteita päivittäin. Mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa, ihan varmasti!
VastaaPoistaSyömiskuvio kuulostaa tutulta. Meillä syömään myös hyvin ja kaikkea. Vielä ei ole tullut vastaan ruokaa tai makua joka olisi jäänyt maistamatta / syömättä. Ruokailu tapahtuu myös samankaltaisesti, eli porukalla syödään ja apuna lusikkaa, mutta sormin menee pääasiallisesti ruoka.
VastaaPoistaKiitos rax-vinksistä kokeilemme :)
Kiitos RAX-vinkistä! Liikutaan paljon kapungilla vauvan kanssa, ja yleensä olen kuljetellut tyypille ruokaa kotoa. Tuollainen kiva salaattipöytä olisi ihan huippu! (Ja äiti saa tekosyyn syödä pitsaa, jeee.)
VastaaPoistaMeidän yhdeksänkuinen vauva on aika nirso. Olen nähnyt sen vetävän omin käsin napaansa kaksikymmentä mansikkaa, joten taidoissa tai mahan vetävyydessä ongelma ei ole. Melkein kaikki tarjottu vaan on yök. Maistaa kyllä voi, mutta lattialle ruoka yleensä silti päätyy. Paitsi ne mansikat ja pari muuta herkkua. Soseet taas ovat jo ihan kunnianloukkauksen tasoinen virhe, niin enpä ole niitä enää edes yrittänyt väsäillä. Syököön maitoa sitten, eläähän silläkin.
Ihana blogi sormiruokailusta on myös http://lenniledweaning.blogspot.fi/ jossa nyt jo kahden lapsen tarinaa :)
VastaaPoistaKiva kuulla että teillä sujuu ruokailut hyvin! Imetyksen ohella! Just pari viikkoa sitten sain kuulla miten taaperoni syömiset on muuttuneet päiväkodissa parempaan suuntaan kun "nyt kun sinä et enää imetä niin on tuo syöminenkin ihan toista luokkaa"
Hohhoijaa.
Odotan että meidän jälkikasvulle tulisi edes yksi hammas. Helpottaisi sormiruokailua, kun olisi jotain, millä järsiä! Olisi nastaa päästä kokeilemaan jo.
VastaaPoistaLaitoin kysymyksen muuten tuonne Lukijailta-postaukseen. Voisin kuvitella, ettei vanhempien postauksien kommentteja tule nuohottua toiveikkaasti läpi uusien toivossa, joten...
auts, unohin vastata sulle. Siis että se stokkaa vastapäätä oleva mesta, aion laittaa teille vielä muistutuksen. K:lla on korvatulehdus+silmätulehdus= mulla muisti pois.
VastaaPoistabtw, ooksä tulossa pe? Mua hieman ahistaa koko homma, mutta kai se on pakko...hokasin vasta nyt et voitit tokan kierroksen. Oon ollu ihan jumissa viime viikot, ei oo lukenu blogeja eikä paljo muutakaan.
VastaaPoistaRax on ihan pop ;D Hyvä et teilläkin luistaa, toivotaan että myös jatkossa!
VastaaPoistaNo sit toi rax on just teidän juttu, siellä on varmaan 30 eri makua salaattipöydässä mistä valita, toki osa juustoja ym. Mutta varmasti löytyy mansikan veroinen ruoka!
VastaaPoistaKiitti linkistä!
VastaaPoistaMeillä on mennyt aina hyvin ruoka, mutta myös nyt taaperona imetyksen kanssa. Nyt toki toi rintamaito on enemmän aamuharrastus ja hellittelyjuttu, ei mikään puolet päivän energiansaannista. Vaikka kyllä mulla ihan desilitroittain tulee aamuisin jos pumppaan joskus kiristykset veks.
Mä oon kade!
VastaaPoistaVoi kun meilläkin olisi ruokailu noin helppoa, vaikka kyllä poika söisi kaikkea, mutta kun ei voi antaa :/ Meidän sormiruokalu jäi siinä vaiheessa, kun pojalle pystyi noin seitsemän kuukauden vanhana syöttämään vain poroa, maissia, riisiä ja luumua, jouduttiin tiputtamaan kaikki muu pois kun ei enää tiennyt mistä oireet tuli. Yksin me vielä jouduttiin tuossa suossa tuolloin tarpomaan, nyt on onneksi ravitsemusterapeutti apuna. Kauhulla odotan taas tulevaa laivamatkaa, saapi nähdä miten järjestetään minun ja pojan ruokailu. Vaan en minä valita, onhan se ihanaa kuunnella tuota tyytyväistä tuhinaa tuossa metrin päässä. Anoppi sanookin, että miniä ei jaksanut hoitaa "koliikkivauvaa" ja aloitti tiukan ruokavalion jolla huuto loppui :)
Pienen lapsen makutottumukset on tietysti toista kuin aikuisten, mutta kun aikuinen kerran tekee sen virheen, että maistaa itse jotain mikrossa lämmitettyä bonaa à la "paisti ja vihannekset", niin kyllä ymmärtää miks ne lapset työntää puolet lusikallisesta pellolle... :P
VastaaPoistaNo todellakin!
VastaaPoistaNo mutta onneksi tuo on noita aika aikaansa kutakin juttuja! Ymmärrän kyllä ahdistuksen, koska jo pelkkä lapsen ruokkiminen vauvaiässä on hankalaa, saati sitten ruoka-aineille herkistyneen lapsen. Ei kiva, mutta kyllä tekin vielä buffetteihin pääsette :)
VastaaPoistatasan ei mene ruokahalun lahjat - nää mun pojat ei taaperoina vaan syö. juuri mikään ei maistu, tai sit maistuu kerran mut ei enää toiste. kuopukselle uppoaa parhaiten (eli muutaman haarukallisen verran) makaroni voilla ja tääysjyväiset lastenkeksit, esikoinen eli suurinpiirtein ilmasta hetuloimalla tuonne 3-vuotiaaksi, kunnes alkoi syödä. ja sitten söikin kaikkea ennakkoluulottomasti: herkkuina homejuustot, etanat, ravut, pesto... makaronilaatikko oli yäk. nyt on noi nilviäiset ym. alkaneet tökkimään.
VastaaPoistamut se ON välillä stressaavaa kun lapsi ei syö. mulla on kymmenkiloinen 1v8kk. eihän toi oo tosin pitkäkään (geneettistä).
mä hylkäsin tuon sormiruokailuajatuksen heti siinä 6kk jälkeen, koska olin palaamassa töihin lapsen ollessa 8kk ja koska ravinto piti saada päivisin muualta kuin tissistä, soseilla mentiin. ja silloin ne vielä uppos ihan ok, 1-vuotiaana alkoi tökkiä.
niin ja esikoinen tosiaan tilaa raflassa mieluiten aikuisten listalta, ei ole koskaan ollut "nauravat nakit" -lapsi. tukholmassa sai jopa puolikkaan annoksen sairaan hyvää bolognesea "aikuiseen makuun". että onneksi siihen ennakkoluulottomuuteen voi oppia taaperoiän jälkeenkin :D enitenhän se on kiin ni vanhempien mallista - suurin osa meillä visiteeranneista esikoisen kavereista ei syö edes kalapuikkoja, kun ovat tottuneet pelkkään broiskuun ja jauhelihaan.
VastaaPoistaOi niitä aikoja. Meidän kohta 3vee söi kaikkea ja yllinkyllin vielä päälle puoli vuotta sitten. Nyt ei mene edes ne nakit.
VastaaPoistaOn jotenkin jännää, että ensin lapsena pitäisi osata ja oppia syömään hyvin= paljon. Ja sitten aikuisena pitäisi oppia syömään uudelleen hyvin= tarpeeksi vähän. Meillä on taapero ja leikki-ikäinen, joista molemmat saavat kehuja syömisestään. Isompi on aina syönyt siististi ja osaa kauniit pöytätavat, pienempi on ihanan ennakkoluuloton ja kaikkiruokainen. Toinen syö hyvin vähän, toinen todella suuria määriä. Mutta molemmat syövät meidän mielestämme hyvin, itselleen sopivasti. Tuon vähempiruokaisen hoikkeliinin syömiset tuntuvat olevan ongelma kaikille muille paitsi meille. Terve lapsi ei tarvitse tuputusta, uhkailua, kiristystä tai lahjontaa ruokapöydässä, kyllähän se nälkäänsä syö. Tietysti enemmän huolta täytyy pitää siitä, että se vähä määrä on sitten laadukasta. Mehujäätelö tai vanukas on ihan ok erikoisherkku muun ruokavalion ohessa, mutta ei päivän ainoana ateriana.
VastaaPoistaMeillä on toinen lapsista ollut 100% sormiruokailija ja toinen on syönyt myös soseita. Molemmissa ruokintavoissa on puolensa ja tuon joustavamman ruokailijan kanssa onkin ollut kiva kun on voinut valita kulloiseenkin tilanteeseen ja hetkeen paremmin toimivan tavan. Vaikka meillä se imetys onkin ollut ehdottomasti helpoin ruokintamuoto. Jos se pelkästään riittäisi pidempään kuin puoli vuotta niin en tiiä oisinko vieläkään aloittanut kiinteitä kummankaan kanssa.
Toivossa on hyvä elää, ehkä tämä tästä vielä helpottuu ja hyvinä hetkinä jaksan siihen uskoakin, on siitä jo joitakin pieniä merkkejäkin. Mutta, aina ei jaksa uskoa ja viine aikoina on ollut äidillä taisteluväsymystä, joka saa aikaan sen ettei jaksa kokeilla uusia ruokia, kun se on niin vaikeaa välillä. Buffettien ongelma on se, että ne sisältää paljon kalaa ja maitotuotteita, jotka on nou nou. No itsehän pääsen niistä nauttimaan kuhan imetys joskus loppuu, en tosin aijo kiirehtiä. Vaikka kyllä mua kiukuttaa, että saatiin odottaa 5kk jotta lääkärit sai aikaiseksi kirjoittaa b-lausunnon kelaan erikoismaidosta, nyt se vihdoin odottaa käsittelyä ja mä toivon ettei poika oo sille maidolle allerginen. Mut joo, mä eksyin aiheesta, on vaan aika tunteita herättävää näin meillä päin :)
VastaaPoistaYmmärrän, meidän pojat taitaa olla kuin yö ja päivä. Toi painaa varmaan 13 kg, on pitkä ja paksu (geneettistä? :D), syö mitä vain. Mutta tämä kaikki voi muuttua, mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
VastaaPoistaMä toivon todella ettei mun lapsesta tulekaan nauravat nakit-lapsi. Mutta annan toki maistaa niitä, olis aika jeesustelua mennä Raxiin "sormiruokailemaan", syödä itse pitsaa ja evätä lapselta nakit. Toivon tietenkin, ettei tollaset lisäainemöykyt muodostuisi lempiruuaksi, mutta sen näkee sitten.
VastaaPoistaMutta kyllä se on vanhempana lapsena varmasti muustakin kiinni kuin "ikäkaudesta" jos ei maistu ku jauheliha ja broisku, aika harvalla on sairaus tms joka estää terveellisen syömisen. Se mitä kotona lapetaan lautaselle antaa kyllä viitteitä tulevaan, jos siellä on vaan harmaata mössöä, ei kai lapsesta voi tulla ennakkoluuloton maistelija?
Voi voi! Nämä on näitä kausia. Toivotaan että menee ohitse nopeasti. Näin muuten sun meiliosoitteen ja muistan sut ehkä kai vuosien takaa bodmodista...tai jotenkin toi nimi tuntu tutulle.
VastaaPoistaNo musta toi paljon syöminen ei ole muuten olennaista kuin kasvun kannalta. Enemmän arvostan itse ennakkoluulotonta syömistä ja sitä, että voi viedä melkein minne vain tankkaamaan ilman kiukkukohtauksia tai pakotusta.
VastaaPoistaMä en olisi halunnut aloittaa kiinteitä, se imetys oli niin helppoa. Mutta on se ihan kiva, ettei se lapsi kokoajan roiku vieressä!
Hei joo! Nyt kun sanoit, tajusin että sähän oot SE!
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.