Luen paljon mielelläni mutta tunnustan että nämä lapsioppaat jäi kyllä vähemmälle, etenkin raskausaikana ellei niitä neuvolan työntämiä mainossponsorioppaita lasketa mukaan. Vaan sattuipa kerran että bongasin kirpputorilta Benjamin Spockin opuksen, Järkevää (tai järjetöntä?) lastenhoitoa. Kiinnostuin siitä ihan siksi että muistelin kyseisen tohtorismiehen olleen oikeudessa Ameriikoissa useampaankin kertaan siksi että kirjan mukaan kasvatetut lapset (nyt jo aikuiset) oli hänet haastaneet. Syyttivät siitä siis kirjaa, kirjan kirjoittajaa siitä että he olivat syvästi traumatisoituneita aikuisia kun heidät oli oppien mukaan kasvatettu.

Olen lueskellut tuota kirjaa (hyvin vanhoillinen ja osittain varmaan jo lukijaakin traumatisoiva, haha) mutta että on siellä paljon hyviäkin pätkiä. Kuten otteet joka asiaan puuttuvista isovanhemmista ;) Eli siis jos haluatte erilaisia näkökantoja (vaikka ette halua niitä edes ymmärtää) niin kyllä tuo kannattaa jo eurolla ostaa mikäli tuon opuksen näkee.

Anna W. Lapsikirja (bongattu kirpputorilta tämäkin) on meillä myös, olen sitä selaillut ja lueskellut itseäni kiinnostavia pätkiä. Minusta tässä on sama asia, tästä saa erilaisia näkökantoja.

Koska tunnustin etten juuri lapsiaiheisia kirjoja lue niin odotan kommentteja innolla - tiedä vaikka innostuis lukemaan niitä enemmän! Tuossa Spockin ja Annan kirjan alla on heti meikäläisen Tri Atkinsin Dieettivallankumous- opus from seitkytluku että tosiaan, vähintään yhtä tasokasta kirjavinkkiä otetaan aina vastaan!

Tuo Varo varo varo! täytynee ainakin lukea - kiitos vinkistä! Myös tuota Vuoden Mutsia pitänee jonotella kirjastossa, veikkaan sen olevan kiireinen opus...

Please, do so! Eli etenkin kokemuksia paskoista kirjoista otetaan mieluusti vastaan. Toki myös niistä, joista huutaisit mieluusti vaikka ääneen: "ostakaa". :-D

Alfie Kohn: Unconditional Parenting

Ihan paras lastenkasvatuskirja. Luulen, että on sunkin periaatteisiin hyvin sujahtava, kun olet kerran huvikumpuvanhempi. Perustuu tosi vankkaan tieteelliseen pohjaan, mutta on silti helppolukuinen ja välillä hauskakin.

Kohnin idea on, että lasta on rakastettava ehdoitta, ja nimenomaan niin, että lapsi kokee sen niin, eikä vain vanhemman omassa päässä. Siksi lasta ei saa rankaista eikä kehua. Molemmat tekevät rakkaudesta ehdollista. Lisäksi Kohnin mukaan lasta (kuten aikuistakaan) ei voi kontrolloida. Tätä ideaa on aika vaikea myydä hiekkalaatikoilla, mutta kannattaa lukea kirja, sen jälkeen on ihan myyty ja alkaa pitää jäähypenkkiä varsin epäilyttävänä kapineena. Paljon muitakin hienoja lapsilähtöisiä juttuja on Alfiella. Tiukat rajat, mutta niiden sisällä kaikki mahdollinen vapaus.

älytön kirjastopalvelu! voisin ilmottautua jonoon. viralliseen kirjastoon en voi enää mennä, koska olen krhm lainauskiellossa. en ole eläissäni lukenut yhtä ainoaa lapsenkasvatusopasta, mutta sun "kasvattajakassissa" on kaksi teosta, jotka tekisi mieli lukea (listan eka ja vika), sekä oikein hyviä mustia hevosia muut.

ja joo, todellakin jakoon ne kamalatkin kirjat.

Hei pitkästä aikaa! Positiivinen vinkkaus on hieno juttu. Tyyliisi sopii myös se, että kerrot, mikä ei miellyttänyt. Muista perustella mielipiteesi! Olen kanssasi samaa mieltä, että Pupu Tupunat on huonoja (=paskoja). Perustelen sillä, että niitten teksti on imelää, jopa lässyttävää, ja kuvitus jatkaa samalla linjalla.

Lapsille kannattaa tarjota parasta; kysy neuvoa ja vinkkejä kirjastosta, siellä on lastenkirjallisuudesta innostuneita ammattilaisia. Muista myös, että kirjastosta saat varata lastenkirjoja maksutta ainakin HelMet-alueella!

Sinä, joka olet lainauskiellossa, maksa sakot pois, pääset taas lainaamaan. Kirjojen lisäksi tarjolla on niin lapsille kuin aikuisillekin myös musiikkia, leffoja, lehtiä...

Lapsille, jo pienillekin, kannattaa lukea joka ilta iltasatu. Eikä mitään 365-iltasatua, vaan vaikkapa Peppiä...

Terveisin kirjastotäti.

itseasiassa sakkoja ei ole, vaan yksi palauttamaton äänikirjan levy, jota en myönnä. olemme pattitilanteessa. vieläkö lainan päivänä saa anteeksi kaikki rikokset?

onneksi äitini on säästänyt kaikki mun vanhat kirjat (myös pupu tupunat, joiden ääressä itse opin lukemaan), ja lapsi saa iltasatunsa joka ilta :)

Hei, sekä positiivisia että negatiivisia kommentteja joo! Ja toi Uhmakirja lähtee niin heti tilaukseen :-) Ton Anna Wahlgrenin sain lahjaksi raskausaikana, enkä kyl tykänny yhtään. Ihan ihmessäni luin niitä juttuja sieltä. Esim neuvot koliikkivauvan hoitoon olivat "hieman" erikoisia..

Totta kai myös kritiikkiä kehiin! On helpompi olla valveutunut kuluttaja, kun saa vinkkejä sekä hyvistä että huonoista. Musta on mielenkiintoista lukea erilaisia näkemyksiä, vaikka ne olisivatkin välillä erilaisia kuin omani. Tuota Uhmakirjaa selailin, ja sinänsä ihan hyvä kirja. Mutta sen olisi voinut tiivistää yhteen lauseeseen; uhma on normaalia, koittakaa kestää :)

Kimurantti aihe. Varsinkin kasvatusopuksissahan tulee kirjakritiikissä se oma kasvatustyyli ja elämäntilanne lapsen kehityksessä esiin. Toisaalta me lukijat varmastikin osaamme lukea postauksesi sinun mielipiteinäsi. Mitään kun ei voi yleistää. Ehkä kiinnostaisi kuulla, mitä itse olet saanut irti lukemistasi kirjoista kuten esimerkiksi keväällä Unihiekkaa etsimässä-kirjan kanssa. Olen kohdannut tyttäreni rajua uhmaa puoli vuotta, ja samalla pohtinut, pitäisikö ostaa Uhmakirja, jotta jaksaisi vielä toiset puoli vuotta kenties kauemminkin! Samoin Minä syön itse! kirja kiinnostaa, jotta saisin vinkkejä kuopuksen ruokailuihin, vaikkakin sama käyty läpi esikoisen kanssa.

Hei!

Mun mielestä ehkä kannattaisi pitäytyä positiivisissa kirjakokemuksissa. Kun makuja on niin monenlaisia ja joku mikä toisen mielestä on täyttä kuraa onkin tosi hyvä toisen mielestä! Joku ketä saattaisi kirjasta oikeasti pitää/hyötyä jättääkin kirjan lukematta/ostamatta kirjoituksen perusteella-kun koskaan ei tiedä! Suosittuna bloggaajana sinulla on myös paljon vaikutusvaltaa ja olisi varmaan ikävää, jos jostain kirjasta tulisi tällainen kuva ja kommentti jäisi vielä bittimaailmaan pyörimään, ehkä ikiajoiksi-kirjoittajat ovat varmasti kuitenkin olleet tosissaan ja tehneet paljon työtä ja se saattaa loukata heitä.

En tiedä, tällaisia mietteitä tuli mieleen ja jaoin ne täällä positiivisessa hengessä kun kerran kysyit;)! Ja sit vielä, oon kyllä kade teille/näille kaikenmaailman tuotelahjoituksille mitä suositut bloggaajat saa...Vähänks siistii;)!

Mä luen mielelläni mielipidettä positiivisista kirjoista, pskaan saa tutustua ihan muutenkin kyllä :)

Aion silti vinkata mielestäni huonon lapsikirjan, kun nyt vauhtiin pääsin. Ostin kirpparilta esikoistani oottaessa Äidiksi ensi kertaa -kirjan ja siitä jäi kauhea olo. Kun kaikki oli uutta ja itse oli epävarma niin syyllistyin jostain syystä tuosta kirjasta ihan valtavasti. En tosin osaa sanoa nyt neljä vuotta myöhemmin että miksi ja mistä (annoin sen lähi-pelastusarmeijalle nopeasti takasin), mutta en voi sitä suositella kenellekään...
http://wsoy.fi/yk/products/show/28399

Maria

Mun on nyt kyllä pakko kysyä, miksi Pupu Tupuna on paska?:D Mä itse muistan fanittaneeni pienenä Pupu Tupunaa, mutta fanitin kyllä lähes kaikkia lastenkirjoja, Mikko Mallikkaat, Mintut, Richard Scarryt, Miinat ja Manut jne. oli niin mahtavia ja äidin "harmiksi" keräsin kirjastoreissuillamme aina ihan hillittömän määrän kirjoja lainattavaksi :D Mulle tuli vaan mieleen, että jos noita kirjoja lukisi nyt, niin löytäisikö niistä jotain kasvatuksellisesti "ärsyttäviä" viitteitä. Täytyy varmaan vierailla kirjaston lastenosastolla joku päivä :D

En oo lukenu Pupu Tupunoita uudelleen nyt aikuisena, joten laatua en sikäli voi arvioida. Lapsena luin kyllä tosi paljon, ja nyt kun mietin, niin Tupunat on kyllä ainoita kirjoja joiden sisällöstä ei ole jäänyt päähän tuon taivaallista vaikka aivan varmasti niitä luin. Että ei ne ehkä sit hirveän laadukkaita olleet.

Itse ainakin luen mielelläni sekä positiivisista että negatiivisista lukukokemuksista, jos mielipiteen kirjoittaja vaan on perustellut mielipiteensä. Voihan olla, että itse olisin jostain kirjasta täysin eri mieltä, mutta sehän nyt on lukijan vastuulla päättää, jättääkö jonkun kirjan kokonaan lukematta vain sen takia, että joku on esittänyt sitä kohtaan kritiikkiä. Sanoohan sen jo järkikin, että kaikki eivät voi pitää samoista asioista, ja joskus kiinnostun lukemaan teoksen juuri SIKSI, että joku toinen on sen haukkunut. Esittelemäsi kirjakassin kirjoista itse esimerkiksi tykkäsin tokavikasta kirjasta todella paljon, vika oli ok, mutta ei mielestäni kaiken sen saaman hypetyksen arvoinen. Unihiekkaa etsimässä oli mielestäni valaiseva ja Pupu Tupunoista tykkäsin lapsena (en silti vetänyt hernettä nenään, vaikka niitä haukuitkin). Mielestäni blogisi linjaan sopii hyvin, että kerrot omat mielipiteesin kainostelematta!

Ei Lainan päivänä saa enää sakkoja anteeksi, eikä se ennenkään koskenut muuta kuin sakkoja eli myöhästymismaksuja.

Milloin viimeksi tsekkasit tilanteen? Ehkä levy onkin löytynyt? Paljonko korvaus on? Kantsisko kuitenkin maksaa - kirjastossahan on laajat valikoimat ja saisit myös uusia kirjoja...

Niinpä - koittakaa kestää!

Olisit pannut paperinkeräykseen! (Kannet toki ensin roskiin.)

Ai kamala, toi Wahlgrenin Lapsikirja oli musta aivan hirveää kuraa. Hänenkin lapsensa ovat muuten aikuisina kertoneet karmeasta lapsuudestaan. Suutarin lapsella ei ole jalkoja?

Mä en ihan hirveästi ole lukenut vanhemmuusopuksia, koska luotin siihen, että Siperia opettaa. Ja opettihan se. Suosittelen kuitenkin yksinodottajille Eve Mantun kirjaa Musta tulee perhe, kaikille odottajille Jean Liedloffin The Continuum Concept -kirjaa sekä hiukan hipimpää Ingrid Bauerin Diaper Free: The Gentle Natural Wisdom of Natural Infant Hygiene. Nämä kaksi jälimmäistä sisältävät melko paljon tutkittua tietoa myös lapsen psyyken kehityksestä ja korostavat lapsen ja vanhemman kommunikaation merkitystä. Itselle ainakin vaikeina aikoina oli jotenkin helpompaa keskittyä kirjojen avulla psyykkaamaan itseä luomaan suhdetta vauvaan. Lapsi kaipaa kantamista on musta myös hyvä kirja, ja sitä saa vähän joka paikasta edullisesti.

Mun mielestä on mainiota, jos joku jaksaa arvioida kirjoja, myös niitä huonoja, muille. Itse tulee harrastettua lähinnä fb:ssä ja livenä kirjojen arviointia, ja sekin taitaa olla tänä päivänä enimmäkseen tentti- ja lasten kirjojen arviointia... Mielipiteitä maailmaan riittää ja mä en yhtään ymmärrä, miksi jonkun pitäisi vetää herne nenään siitä, että sä et vaikka tykänny jostain kirjasta, joka on toisen ihmisen raamattu. Ei kaikki tykkää suklaastakaan (those weirdos!).