Eli vattupuskiin!

Eilen oli pojan päiväkodin aloituskeskustelu ja siinä vaiheessa kun markkinoin päiväkodinjohtajalle potentiaalista XL-malliuraani, päätin rauhoittua. Onneksi olin jo sopinut naapurin tulevan tokaluokkalaisen kanssa vadelmapuskatreffeistä, joten jätin hetkeksi mallinurani, sen myötä tulevan jääkiekkoilijapoikaystävän, loistotalon Manilassa ja eläkepäivien Loreal becauce I'm worth it ryppyvoidekampanjan tähdittämisen mielestäni ja suuntasimme lähimetsän vattupuskiin.

Saalis ei ollut mitenkään mainittava kummallakaan, poimijakaveri sai nipin napin pohjan peittoon, minä pari senttiä enemmän. Mulla oli loogisesti mekko päällä, joten kaikki pikkuötökät suuntasivat oitis hameeni alle. Kun vielä sain nokkosen polttaman jalkaani, päätettiin lähteä takaisin kotiin ja yrittää muutaman päivän päästä uudelleen. Seuraavalla kerralla laitan kyllä ainakin Varustelekan kalsarit jalkaan, noista lahkeista ei ötökät pääse sisälle. (edit: suosittelen oikeasti noita kalsareita, ne on huiput!!)

Tämä kesä on mennyt lähinnä pensasmustikoita syödessä, joten vatut olivat virkistävää vaihtelua. Tiesihän kaikki, että yläkuvassakin näkyvän pensasmustikan sisus on vihertävä eli se ei sotke vaatteita niinkuin tavallinen mustikka? Tämä(kin) asia tuli mulle yllätyksenä kesän aikana ja siitä lähtien eväsrasiasta on löytynyt niitä, lapsi tykkää ja äiti etenkin tykkää. Välillä vaan ärsyttää, kun kaikki marjat on pakattu tuollaisiin muovirasioihin, jotka on niin ohutta muovia ettei niitä oikein voi uusiokäyttääkään. Maatuvia pakkausmateriaaleja ensikesäksi odotellessa!

On muuten aika hassua, että piti muuttaa Helsinkiin jotta asuisi ison metsän vieressä. Tämä on näes ensimmäinen kerta kun voin hypätä metsäpolulle melkein kotiovelta.

Nyt vähän jätskiä ja vadelmia, viimeisimpien käänteiden takia herkut maistuu TOSI HYVIN :D