Muistan miten meidän äiti vihasi Pupu Tupunaa... Ja nyt ymmärrän kyllä miksi: :D Me taas rakastettiin niitä. Yritän suojella lastani niiltä mahdollisimman pitkään, heh.

Tykkään kyllä itselle nostalgisista kirjoista, mutta bongailen säännöllisesti erinäisistä alelaareista ym. uudempaa tuotantoa, usein lähinnä kuvituksen perusteella mutta selaan kyllä aina vähän tekstiäkin ettei ole ihan tuubaa. Mutta harvoin ihan kura teksti löytää kaverikseen maailman kauneinta kuvitusta.

Odotan innolla sitä kun Astrid Lindgrenin tuotanto pääsee tehokulutukseen!

Ite oon viimeaikoina ihaillut Stina Wirseniä ja Strömmanin pariskuntaa, sekä tarinat että kuvitukset sopivat (ainakin mun) aikuiseen makuun, tiedä sitten tykkäävätkö kakarat. Meinasin aiheuttaa paskamyrskyn parin äidin keskuudessa, kun julistin vihaavani Debi Gliorin söpöstelevää tuubaa, kaipa sillekin on faninsa. :'D

Äh, eikun Strömmanit onkin sisaruksia. No mitäs omistavat saman sukunimen.

Jotkut "klassikot" kuten Babar, Barbababa ja Mikko Mallikas ovat kyllä kestosuosikkeja sekä tyttärelle että äidille. Nyt kun tyttö on jo kertomuskirjallisuuden parissa on omat suosikit kuten Dahlin kirjat, Mimmi-sarja ja tietty A. Lindgrenin kirjat, kas kummaa, luetuimpien listalla.
Itse kyllä nautin myös uudemmista lastenkirjoista kuten Risto Räppääjä ja Ella-sarjasta. Molempi parempi. Jotain uutta jotain vanhaa.

Meillä poika tykkää tosi paljon Pupu Tupunasta ja se minusta on pääasia, ei se mistä äiti tykkää. Toki parempia kirjojakin on ja onneksi niistäkin löytyy pojan suosikkeja. Vaikea kyllä sanoa mistä tulee tämän ajan klassikko, tuntuu että tarjontaa on niin paljon enemmän nyt kuin ennen joten sellaisia kaikkien tuntemia ei jättämättä enää tulekaan.

T. Hansu

Ihan kauheinta lastenkirjallisuuden saralla on Pupu Tupunat! Jopa Disneyn versiot klassikkosaduista on Tupunaan verrattuna loistokamaa.

Oikeestihan mä en suostu lukemaan kumpaisiakaan, en omille en vierailla.

Aion ostaa pojalleni Jason-kirjoja ja josjostain löytyisi Piilomaan pikku-aasi, voisin ostaa sen itselleni (luin sitä pienenä itsekseni ja se oli ihana, mutta vähän lian pelottava..). Lindgrenin tuotanto on säilynyt hyllyssä omasta lapsuudesta, ne on kaikki ihania! :)

anoppi oli antanut miehelle kansiollisen tupunoita, ne menivät suoraan mökille. kesällä yritin lukea niitä veijon kanssa mut ei me kumpikaan niille lämmetty. en tajua, luin niitä lapsena jonniinverran. mut ei ne kyl mitään hyviä enää olleet.

veijoo kyl muutenkaan kirjat kiinnosta, se plärää ne supervauhdilla läpi ja lähtee kiitämään.

Ai, musta Pupu Tupunat on ihan ok. Isot kuvat ja tarpeeksi vahan tekstia sivulla, etta jaksan lukea. Ma tykkasin niista lapsena ja nyt oma lapsi tykkaa. Eihan ne tarinallisesti mitaan kauhean mahtavia ole, mutta... Sen sijaan oma lapsuuden suosikki Barbababa on musta nykyaan aivan idiootti enka todellakaan jaksaisi lukea niita lapselle. Ikava kylla niita on tullut lahjaksi jostain ja lapsi aina raahaa niita ja vaatii luettavaksi. Uh.

Mä tykkään Pupu Tupunasta (se oli muuten mun suosikki pienenä joten ehkä siksi en osaa sitä arvostella vieläkään)! Ja se on yksi pojan suosikki Miinan ja Manun ohella. Pupu Tupunat varsinkin on sopivan lyhyitä ja yksinkertaisia iltasaduiksi.
Tuo lapsonen myös tykkäsi Kössi Kenguru-videosta mikä lainattiin kirjastosta joten saattaisi tykätä tuosta kirjastakin.

Meidän 5-vuotiaalle pojalle luetaan nyt neljättä kertaa Piilomaan pikku aasia! :) harmi kyllä tästä meidän (melko uudesta ts. Alle 10v) painoksesta iertoilee nyt sivut urakalla. Peppi Pitkätossu oli myös varsinanen suksee ja suosittelen todellakin sitä uutta suomennosta. Ei enää sitä n-sanaa tummaihoisista ja miten ieno Lauren Childin kuvitus! Onneksi kolmesta lapsesta edes kaksi tykkää samoista kirjoista kuin äiti :) (ai, se kolmas, teini, on lukenut kaksi kertaa Pelen elämäkerran ja muutenkin lukee vain jalkapalloaiheista kirjallisuutta, mieluiten faktaa)

Mä rakastin Pupu Tupunaa muppelona ja tahdoin äidin lukevan ne yhä uudestaan ja uudestaan. Nyt ymmärrän miksi äitini lopulta luki osan kirjoista nauhalle, joita sitten kuuntelin kuulokkeet päässä haha! Mutta vaikka niiden teksti on mitä on, kuvituksesta tykkään edelleen.

Kössi taas ei ole jättänyt mainittavaa muistijälkeä.