Olen viimeisen puoli vuotta valittanut valehtelematta päivittäin, kuinka en saa tehtyä mitään kivaa, mitä ennen tykkäsin tehdä. Eilen otin härkää sarvista ja nostin ompelukoneen pöydälle, vaikka tiesin ajatuksen olevan äärimmäisen toiveikas. Olen kouluttanut lapsestani seurallisuushirviön, joka kavahtaa heti kun huomioni on hetkeksi jossain muualla ja niin toki kävi nytkin. Minä leikkasin Ottobresta kypärälakin kaavaa, hän ulvoi vieressä. Minä laitoin koneeseen lankoja, hän huusi jalkaani tarrautuen. Minä ompelin, hän repi johtoa seinästä. Päivän sana on kuitenkin karaisu, kyllä minä perkele yhden lakin ompelen vaikka päällään seisoen ja kun herra alkoi nukkumaan (pinnasänkyynsä! ilman tappeluita) viimeistelin hengentuotokseni.

Tänään menimme sitten lakin koeajolle tutustumaan Joskus tekis-blogiakin kirjoittavan Irenen kasvimaahan ja heille syömään. Skidi oli innoissaan kasvimaasta, Irene vähemmän innoissaan skidin innostuksesta mutta tästä retkestä jäi kyllä kytemään ajatus omastakin palstasta. Sen vain pitäisi olla lähellä kotia ja tyypin hieman vanhempi, että voisimme yrittää yhteisviljelmää niin, että jotain kasvaisikin. Tällä hetkellä täysin utopistinen ajatus siis. Otin palstalla muutamia kuvia, joissa tuo uusi myssykin näkyy paremmin. Kolme lähes samanlaista kuvaa tuon myssyn takia, very fashionblog like, indeed.



Mulla on fiilis, että olen joskus aikoja sitten tehnyt listauksen kuumottavista äiti-lapsi-asioista ja maininneeni mätsäävän pukeutumisen. Nyt on pakko kyllä ottaa taas pari lausetta takaisin, sillä mullahan on itselläni tuosta samasta Mansikkavuori-kuosista trikoomekko. Ja nyt mietin juhannusvaatetusta sillä mielin, että mätsimätsi vaan. Pakko tunnustaa samaan syssyyn, että olen luopunut periaatteestani jo kauan sitten ja meillä on kyllä samanlaiset pallopaidatkin, mätsääviä asusteita ja muuta todella kotiäitimäistä höpsötystä. Ja höpsötyksestä puheenollen, joku tarkkasilmäinen voi huomata lapsen eriparisukat. Nolostelin ensin kun en ikinä löydä sukkapareja, mutta kuulin tänään niiden olevan muotia. Kiitos teinit. Ja kiitos Irene ihanan ruohosipulisesta juhannuskimpustamme!

Mukavaa juhannusta kaikille ja pysykää sitten kans hengissä. Pelastusliivit päälle ja nätisti liikenteessä. T: kaupunkijuhannusta viettävät