Kävimme tosiaan pari päivää sitten Töölössä, kun olimme Kelan vieraana heidän pääkonttorissa. Välipalat jäi kotiin, mutta onneksi muistin Ekovintin olevan ihan Kelan kulman takana Mannerheimin tiellä ja suuntasin sinne hakemaan äänenvaimenninta jälkikasvulle ja löysinkin kaksi loistotuotetta.
Meillä on kyllä kotona luomulaatuisia maissinaksuja, mutta ne eivät ole mun lemppareita. Maissinaksut eivät maistu millekään ja sen lisäksi kerran suussa käydessään ne tarttuvat hiuksiin, vaatteisiin, äitiin ja joka paikkaan. Nyt kun sokeri ja suolakaan ei ole enää niin ou nou pojalle, päätin hankkia jotain helppoa retkievästä, mikä säilyy kauan ja jota munkin on kiva syödä. Paino sanalla kiva, maissinaksu on ehdoton ei-kiva.
Uudet suosikit kuvasin tänään fancysti ruokakaapissamme, kun en päheämpääkään paikkaa keksinyt.
Mukaan Ekovintistä lähti aika pyhän näköisiä Sonnentorin Hildegard Speltti-amaranttivohveleita. Hassua, että googlaillessani huvikseni vohveleiden taustaa, huomasin itävaltalaisen Sonnentorin laittaneen raaka-aineidensa viljelijöistä kuvat nettiin, ja siellähän oli myös Hildegard-niminen farmari-leidi. Liekö vohvelien nimi tullut hänen mukaansa vai olisikohan kyseessä jokin kuuluisa nunna (kuvan perusteella)? Oli miten oli, ne olivat mahtava eväs, mikä ei tarttunut edes tukkaan kiinni.
Toinen välipalasnäksimme oli luomu banaanilastut, mistä ei löytynyt mitään Hildegardin kaltaista tarinaa, mutta jotka olivat tosi hyviä. Enkä ihmettele, sillä banaanin lisäksi kookospalmuöljyä, sokeria ja hunajaa. Ei siis mikään vauvamaailman huipputuote muuta kuin makunsa perusteella. Näillä mennään varmaan tämän kuun menot ja siksi luomusnäksien kalliimpi hinta ei niin kovasti kirpaise. Monesti vertaan lapsen luomuruuan hintaa ravintoloiden oluttuoppeihin ja nopeasti tulee sellainen olo, että oikealla tiellä ollaan vaikka muutaman euron kuussa laittaakin luomuun.
Olisiko teillä suositella seuraavaan välipalanhakuun jotain omaa luomuisaa suosikkituotetta mitä testata? Mielellään tuollaisia laukussa avattunakin säilyviä juttuja, jotka eivät paina paljoa.
Ekovintin kuva lainattu heidän sivuiltaan ekovintti.com
12 kommenttia
Hildegard-vohvelit on varmaankin keskiajalla eläneen nunnan, Hildegard Bingeniläisen mukaan nimettyjä. Hildegard oli näkyjen näkijä, varo vaan, ettei vohvelit ole näky-sellaisia! Mulla on muuten oivallinen spelttipikkuleipien resepti, Hildegardin hermo- ja älypiparit.
VastaaPoistaKyllä mä kans tuohon nunnaan luulen nimen viittaavan jo ihan kuvankin takia. Mutta olisi ollut aika hauska, jos se olisi ollut sen farmarinaisen mukaan :D Onks sun ohje oikeasti ton niminen? Voisinko saada ohjeen, sillä keksit säilyvät hyvin myös eväänä. Varmaan moni muukin haluaisi lapselleen noin komean nimisiä keksejä leipoa!
VastaaPoistaMeillä vähän isompi lapsi syö usein luomumyslipatukoita ja joskus luomujuureslastuja. Juureslastuissa saa olla tarkkana, useimmisssa on merisuolaa.
VastaaPoistamä en ole juureslastuja koskaan syönytkään! Onko ne sellaisia rapeita öljyssä paistettuja sipsejä vai pehmeämpiä kuivattuja lastuja. Merisuola ei pienissä määrin haittaa, mutta toi koostumus kiinnostaa enemmän. Sipsejä en kyllä anna laittaa suuhun.
VastaaPoistaUrtekramin aurinkokuivatut taatelit on aika namia.
VastaaPoistaHuuh, kuivatut hedelmät ei ole meidän matkaevästä. nimim tänään kuivattuja luumuja metrossa ja ei enää koskaan :D
VastaaPoistaLuumut on ihan nounou, taatelit on aivan eri kastia. Nih.
VastaaPoista:D Pitää testata! Luumut todellakin on ounou, huomasin tänään.
VastaaPoistaHaha, mulla on käytössä tuo sama vertailu oluen hintaan. Koska entisestä elämästä poiketen persettä ei tule enää puudutettua terasseilla istuen, voi ihan hyvin ostaa just vaikka luomua. Tai ruusukimpun itselleen joka viikko.
VastaaPoistaNo todellakin. Viikottaiseen (tai joskus päivittäiseenkin) baarinotkumiseen verrattuna lapsi on aika halpa harrastus.
VastaaPoistaMeidän ipana tuntuu rakastavan vesirinkeleitä. Niitä kovia, joita itsekin tuli järsittyä muutama kilo lapsena.
VastaaPoistaMeillä on matkanaksuina rasiassa mukana TalkMuru-muroja ja riisikakkuja. Ei ne oikein ruoasta käy, mutta onpahan askaroitavaa joukkoliikennevälineessä ilman että menee ruokahalu ennen varsinaista varikkopysähdyspaikkaa.
VastaaPoistaKommenttien valvonta päällä.