Aamen! Sä oot ihana <3

Mä oon "vaan" blogien lukija, mutta kävin myös samankaltaisen ahdistuksen läpi vähän aikaa sitten. Tajusin että olin haalinut blogloviniin suunnilleen kaikki blogit mihin olin törmänny ja tuntui että (rajallinen) aika koneella kului täysin hukkaan ja välillä jopa aiheutti pahaa mieltä/ärsytystä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Kävin sitten listan läpi ja rankalla kädellä lopetin suurimman osan seuraamisen. Sä tietysti jäit, ja moni muukin blogi missä tyyli, sisältö ja arvot (?) on kohdallaan. Uusia lisään tosi nirsosti, esim noi sun vinkkaamat vaikutti tosi kivoilta, mutta en ruvennu seuraamaan.

Mulla on tosi korkea kynnys kommentoida, usein jo kirjoitan jotain mutta sitten jätän lähetämättä. Kuten tänkin tekstin meinasin..

Niin olet ihana! Mä olen jäänyt lukijaksi,vaikka mulla ei ole edes lapsia!

Mä olen seurannut blogiasi reilun vuoden ajan ja ehkä kerran pari, kommentoinut, vaikka usein nyökyttelen lukiessa ja aattelen että hyvin sanottu tms. Mä tykkään syn blogista just siks, että mua ei ahista sitä lukiessa, kuten suurinta osaa blogeista, mitä oon vilkassut, mutta en oo jäänyt juuri sen takia seuraamaan. Sä oot aito, pidä se! Mullakaan ei ole vielä lapsia (tosin pari päivää sitten tehty raskaustesti näytti plussaa, mutta kaikki tuntuu aika epätodelliselta vielä) mutta musta on ollut ihana seurata teidän elämää, sen mitä oot siitä jakanut on ollut ihan tarpeeksi ja sulla on kiva tyyli kirjoittaa :)

<3 ihanasti sanottu mun blogista! Sä ja sun blogisikin, ootte huippuja! <3

Moi! Mäkin oon lukenut sun blogia jo pitkään, varmaan vuoden, ja tää on t mun toka kommentti! Oon lapseton ja sellaisen ajattelin vielä pysyäkin melko pitkään, mutta sun juttuihin on jäänyt koukkuun. Monesti ajattelen täysin eri lailla joistain jutuista mitä kirjottelet, mutta tyylistäs tykkään ja nyt kun mietin, varmasti se johtuu just siitä että tää blogi on aito isolla A:lla. Monet muut blogit ketään nyt nimeltä mainitsematta on sellasta aurinkoista ja hattarankevyttä ihanaa hömpötystä päivästä ja vuodesta toiseen. Kuka sellasta jaksaa lukea? Toki ymmärrän, että on varmasti monelta bloggaajalta tietoinen valinta kirjoittaa vain positiivista asioista ja sellaisesta, mihin ei saa mitään henkilökohtaista tarttumapintaa, kun kaikki on siloteltu ja pakattu nättiin pakettin, liioteltu tai vähätelty tarpeen mukaan näyttämään mahdollisimman mukavalta.

Siksi onkin jännä, että mietiskelit pistätkö lukijoiden näkökulmasta tarpeeksi persoonaasi peliin. Mut on pitänyt pitkäaikaisena lukijana just se henkilökohtaisuus ja aitous mikä tästä blogista välittyy (sekä tiheä päivitystahti!) Kyllä itsestään voi antaa kuvaamatta joka päivä omaa naamansa tai paljastamatta nimeään ja perhesuhteitaan.

Amen to that, kuulostaa niin tutulta. Aikaa on aina (liian) vähän ja huomaan lukevani päivittyneistä blogeista vain ne lempparit, nekin usein kovalla kiireellä. Kommentoida ei yleensä ehdi, vaikka haluaisikin, ja iso osa teksteistä jää lukematta. Ei ole oikein, että blogien lukeminenkin tuntuu suoritettavalta velvollisuudelta, josta jää paha mieli sen takia, että se(kin) jää kesken. Niinpä lukulistalta poistui blogeja rankalla kädellä, ja lisääkin saisi vielä lähteä. Jätän jäljelle vain ne, joista ei tule paha mieli eikä ala ahdistaa!

Tässä on yks hyvän mielen blogi:
http://vinhapera.blogspot.fi/

Sun blogi on toistaiseksi ollut äly koukuttava, kuten tuo mainitsemasi Jennynkin blogi. Itse en ole pahemmin kommentoivaa tyyppiä, kuhan lueskelen. Omat väkerrykseni olen rustannut ilman sen suurempia mietteitä siitä kuka tykkää ja mitä suuntaa tai tyyliä blogi edustaa.

Sentimentaalisuusteippinainen .)

No ei kannata pitää kynnystä kommentointiin! Omalla kohdallani kommenteilla ja käydyillä keskusteluilla on yllättävän suuri merkitys sisältöön. Faktahan kuitenkin on, että olen yksin lapsen kanssa kotona ja kirjoitan huvittaakseni itseäni, yleensä kommentit piristävät aina valtavasti ja tuovat uutta katsantokantaa moniin juttuihin.

Mulla on sitä paitsi sellanen automaattinen meilijuttu käytössä, että kn kommenttiin vastataan, saat siitä infon jos oot jättänyt meiliosoitteen. Ei tarvi aina edes kytätä, et onko joku vastannut mitään :) ja kiva kun tuon seulan jälkeen jatkoit tämän blogin parissa!

Niin en ymmärrä :D Tulin koneelle ja huomasin että aika moni sanoo lukevansa vaikka ei ole lapsia. Luulisi tällaisen jaapatuksen olevan lähinnä puuduttavaa teille :) mutta ihana kuulla silti!

Hehehee ;)

Kääks! Hirvee vastuu nyt pitää yllä sitä harhaa, että vauvaelämä on vain ruusuilla tanssimista :D

Tää oli siinä mielessä selventävä postaus vastauksien kannalta, että tajusin ettei näistä mun kirjoituksista ajatella niin pinnallisia mitä luulin. kitti näistä sanoista!

Joo, maksettu mainos. toit aino-jäätelöä, mainitsin sut....:P mutta oikeasti tykkään kyllä tosi paljon sun blogista, minusta se on yksi inspiroivimmista tätä nykyä. juuri tuo diy-hommien nousu ja säännöllinen postaustahti on tehnyt ihmeitä sun bloggailulle uudessa osoitteessa.

Nämä on tosi jänniä asioita. Varmaan mun mielipide blogistani on eri siksi, että olen niin kiinni siinä, se on mulle päivittäinen henkireikä ihan sen näppäimistön näpyttelyn takia unohtamatta ihmiskontakteja. ainoita asioita, missä voi keskittyä johonkin muuhun kuin omaan arkeen. Vaikka kirjoittaisikin arjesta.

Blogin kirjoittaminen on varmasti pelastanut mut monelta itkulta ja antanut tosi paljon. Siloiteltu ei itseänikään niin kiinnosta, me ihmiset emme ole sellaisia. joskus ehkä lukijoiden määrän maksimoiminen kiehtoo bloggaria niin paljon, että kirjoituksista tulee "liian miellyttäviä". mä en nykyään käy katsomassa lukijamääriä lähes koskaan, koska menisin varmaan paniikkiin riemun sijaan. Mut se vois olla yks syy silottelule, vai mitä olet mieltä?

joskus sitä ottaa luettavakseen paljon kivoja blogeja, joiden aihepiiri kiinnostaa vain hetken. mulle kävi näin sisustusblogien kanssa, en enää kestä niitä aseteltuja stringhyllyjä täynnä lastenkamaa mikä maksaa kuitenkin 500. En vain jaksanut lukea päivästä toiseen sellaista, kuten en paljon muutakaan.

Eikö blogien pitäisi olla ilo niin kirjoittajalleen kuin lukijallekin, ei mikään velvollisuus. Monesti mä oikeen odotan, et saan omaa aikaa kirjoittamiseen ja nyt taas lukemiseenkin, mutta rajansa kaikella, onhan tässä omakin elämä elettävänä netin ulkopuolella :)

Kiitos, menen heti kurkkimaan1

varmaan tähän mietintään mitä muut ajattelee liittyy oma epävarmuus. Kiva, että nyt kommentoit sillä kuulumisia on mukava kuulla kaikilta! Palaappas asiaan joskus muulloinkin!

ah, vihdoinkin mun lahjontayritykset toimi!

Kadehdittavaa. Mä en vaan voi olla kurkkimatta muutamia inhokkiblogejani. Joskin siltä ajalta kun seurasi yksinomaan muoti- ja tyyliblogeja olen karsinut ällökit, mutta nyt mulla on pari äitiblogiällökkiä listalla. Miten masentavaa! Ehkä mä otan tavoitteeksi vierottua niistäkin. Aika kuitenkin on niin rajattua, että voisi taas karsia listaa kun ei sieltä kuitenkaan enää tule kaikkia klikattua ja huomaa kyllä itsekin mitkä päivittyneistä ensimmäisenä kurkkaa ja mitkä ehkä plärää nopeasti viikon ajalta läpi, ehkä jälkimmäisiin ei kannattaisi käyttää sitäkään vähää aikaa.

Kiitos kiitoksista! Tuo sudenhetki on mulle tuttu, olen käynyt ennenkin siellä :)

Eiks hei nää kommentit voi aina poistaa? Sairasta kyllä, mulla on mahdollisuus myös editoida kommentteja. Mutta tosi mielellään niitä kommentteja lukee ja niihin vastaa, piristystä omaan päivään jokainen!

Mun on pakko myöntää, että mullakin on pari, itseasiassa ehkä vain yksi, äitiblogiällötys, jota kyllä luen :D Mutta sen sisältö on niin uskomatonta asioilla leuhkimista ja tavaran ja lukijoiden keräämistä etten saa siitä pahaa mieltä, huvituksen vain. Mutta niin varmasti moni lukee tätäkin ahdistuakseen :D

ehkä yksi ällötys lasketaan, mutta jos suurimmasta osasta blogeja saa pahan mielen, on pakko katsoa peiliin et miksi mä näitä luen kun hyviä blogeja on pilvin pimein!

Ahdistus on tuttua täälläkin. Ja hei mullahan ei ole edes blogia;)

Mä haaveilen minimalistisesta sisutuksesta,mutta totuus on inkkariteltta ja pyykkiteline olkkarissa ja röykkiö kenkiä eteisessä. Haluaisin olla kätevä DIY emäntä,mutta oon maalannut noita ovenkarmejakin jo viikko tolkulla.

Olis ihanaa leipoa ja kokata joka pvä vaikka mitä hienoa,mutta niinkun sanot niin eipä ole kotihoidontuella hirveästi budjettia(ja tuskin mulla olis jaksamistakaan).

Mutta mä oon tällänen. Istun mielummin koneelle kahvikupin kanssa tai piirrän esikoisen kanssa kun nuorempi nukkuu. Joku toinen käyttää sen ajan sitten vaikka sitten neulomiseen tai armottomaan siivouksen:)

Ja hei rakastan sun blogia kaikkine ahdistuksineen ja tukikalsareineen! Ihan parasta

Toinen lapseton ilmoittautuu. Olen vieläpä vakaumuksellisesti lapseton, joten tätä ei voi ottaa edes tulevaisuuteen valmistautumisena, mutta pidän sun kirjoitustyylistä ja olen laajan yleissivistyksen tavoittelija. Ja kun kaveri tuskitteli kantoliinan kanssa, suosittelin kietaisuristikakkosta ja löysin videonkin sen tekemisestä ja auttoi kuulemma suuresti. :D

Allekirjoitan blogiahdistuksen. Ja siksi kieroutuneesti aloin itse pitää blogia täysin olemattomalle lukijakunnalle.

Hyvää kesää!

(Onpa lame lopputoivotus mutta en nyt keksi mitään inspiroivaa, sori!)

Kiitos vertaistuesta :) Mä en saa aikaseksi kuin tän kirjoittelun, mut onhan sitä toki tässäkin sarkaa.

Haa! Mä menin heti lukemaan ja luin kauhukseni, että bloggaus on kohta passe. KUKA NIIN SANOI?!?! :D apua.

Tää on taas tällaista sarjaa "luottevat lähteet" mutta oisinko just NYT-liitteestä lukenut jotain tälläistä, kuinka vanhanaikaista on jorista turhanpäiväisyyksiä omasta elämästään netissä, ja kuinka ehkä vielä säälittävämpää on lukea moista. Nyt en kyllä vanno mikä lehti oli, MUTTA JOSTAIN LUIN!

no on se kyllä, itsekin oon kirjoittanut vuosikausia ja vanhanaikainen olen muutenkin :)

Mutta kääntöpuoli, päiväkirjoja on kirjoitettu aina. Ihmisten kanssa on kommunikoitu aina. Nämä yhdistyvät bloggaamisessa hyvin! ja kavereitakin blogeista löytää. enemmän passe on ehkä lukea jotain mikä ei kiinnosta yhtään ja mistä ei saa mitään iloa.

Ilmeisesti Bellablogeissa on sama kuin Bloggerissa: kommenttejaan voi poistaa ainoastaan jos on rekisteröitynyt käyttäjä. Ja koska bloggaan Bloggerissa, en viitsi hankkia tunnuksia muihin blogipalveluihin pelkkää kommentointia varten, kun tuntuu että kaikissa käyttäjätunnuksissa ja salasanoissa on muutenkin muistamista... Mutta se on tosi kuin vesi että kommenttien saaminen ja niihin vastaaminen piristää aina - ja kivaahan se toisten blogeissa kommentoiminenkin on jos ei pingota :)

voip muuten olla niin, että wordpress tilin vaatii. mun on pakko sanoa sellanen salaisuus et omistan kaikki maailman tilit tietääkseni samalla salasanalla :D

Mun taytyy sanoa, etta oon heivannut monta blogia maken, kun niihin on alkanut tulla sisistusjuttuja ja vaatepostauksia. EN vaan jaksa niita yhtaan, mua ei vois vahempaa kiinnostaa mista joku oli ostanut jotain (ellei se sit ollut just joku tosi mahtava ale).

Oon sit varmaan saalittava ja vanhanaikainen, silla tykkaan lukea nimenomaan omasta elamasta olevia juttuja. Harmi, etta sellaisia blogeja tuntuu kylla olevan vahemman ja vahemman koko ajan... Anywys, blogiahdistus on tuttua ja siksi ma en blogannutkaan moneen kuukauteen. Nyt aloittelen taas (tai aiankin harkitsen), joskin jutunaiheet on vahan hakusessa viela.

Mua kyllä kiinnostaa vaatteet ja sisustus, joten aion jatkossakin postata myös niistä. Itse tykkään laaja-alaisista blogeista, missä se arki tulee esille vaikkei sitä kokoajan raportoi mitä tänään tehtiin. Ja ne vaatejutut voi olla krijoittajalleen sellainen tosi suuri henkireikä arjen keskellä, joten en niitäkään kavahda maltillisissa määrin. Vaatteet ja kodinlaitto on aika inhimillisiä ja esteettisiä harrastuksia kuitenkin :)

lähinnä mietin omaa bloggaustyyliäni, niin tää on siitä perusarjesta kuitenkin kaukana, kun en tahdo raportoida mistään liian henkilökohtaisesta ja mulla on rima aika korkeella siinä ihan siksi, että en kerro vain itsestäni vaan yhdestä toisestakin tyypistä ilman hänen suostumustaan.

Hei kiva, kun linkkasit ja vielä kivempaa, että löysin sinut. :) Hauskaa, että blogini ilahduttaa, vaikka itse aina joskus ajattelen, että pitäisi yrittää vähän enemmän jotain.. ehkä avautua vähemmän ja luoda jotain upeeta enemmän. Mutta kun se on niin tylsää, hehe. Ja siksi aina repsahdan, avaudun ja lohduttaudun sillä, että elämää se vaan on. :)

[...] mun on pitänytkin kirjoittaa, että se oikeasti kannattaa! Kun kerroin jo taakse jääneestä blogiahdistuksestani, tosi moni yhtyi mielipiteeseeni että välillä blogit tuottavat pahaa mieltä liiallisina [...]

Moikka, piti tulla vielä tätä postausta kommentoimaan.

Olen myös lukenut jonkin aikaa blogiasi, vaikka tähän bellablogiin siirtymisen jälkeen oli hieman taukoa.

En ole kommentoinut, koska usein tuntuu että kommentteja on niin paljon ja mulla on ollut fiilis, että tulisi kuulua johonkin "sisäpiiriin" kommentoidakseen.. Nyt kuitenkin niin monta uutta kommentoijaa että kommenttia pukkaa täältäkin.

Tää blogiahdistus on mielenkiintoinen juttu, ja mua kiinnostaisi tietää ja tutkia enemmän, mistä kaikesta se oikein koostuu. Luulen että mulla ainakin ahdistusta herättää joku kateus muita kohtaan ja jonkinlainen vertailukuvio, vaikka luulen olevani sellaisen yläpuolella, mutta kumminkin. Joku alemmuudentunne, en tiedä sitten, mutta olisi mukava tutkailla enemmän asiaa. Kirjoitin samaa aihetta sivuten joskus blogiini (Bloggerriippuvuus niminen teksti), mutta asian pohtiminen jäi kuitenkin hiemanpintapuoliseksi..

Blogit aiheuttaa paljon tunteita, ja ainakin itse koitan kuitenkin bloggaamalla jollain lailla saada omaa tunne-elämääni haltuun. Siitä syntyy tietenkin ihme pakonomaisuuskierre. Myös pienen lapsen äitinä oma minuus on niin mysötty jonnekin, että blogin kautta saa pidettyä jotain "omaa juttua", edes jotenkin yllä. Haluaisin myös säilyttää blogimaailman (kirjoittelun ja lukemisen) kivana juttuna. Mutta väkisinkin kaikenlaisia tunteita on pelissä, ja minulla ainakin joku pakonomaisuus vaivaa.

Itse tykkään lukea rehellisiä ja jotain asiaa tai uutta näkökulmaa sisältäviä blogeja. Olen alkanut myös kyllästymään pelkkiin arjen kuvaus blogeihin ja olen pohtinut paljon, minkälainen on hyvä blogi/blogikirjoitus. Syötesiivous olisi minullakin ajankohtainen. Tällaisia ajatuksia täältä, mutta siis hyvää pohdintaa ja ehkä uskaltaudun taas kommentoimaan!

hei, ekaksi että kommentointi olisi tosi mukavaa aina, harmi jos se tuntuu sisäpiirijutulta välillä. tosin ymmärrän sen siinä mielessä, että olen tutustunut moniin bloggaajiin myös livenä, mutta hedelmällisintä keskustelu onkin useamman ihmisen voimin, ei pelkästään tuttujen.

mulle blogiahdistukseen liittyi ehkä jollakin tavalla myös kateus, se että mulla ei yksinhuoltajana ole aikaa eikä voimia sellaisiin saavutuksiin mitä muut tekevät lapsielämän ohella. sit siihen liitty myös, että tietyiltä bloggaajilta alkaa odottamaan samanlaista reaktiota mitä silloin "rakastumisvaiheessa" oli, että jokainen teksti puhuttelee ja luulisi, et tosta tulisi hyvä ystäväni. eniten varmaan kuitenkin tulee stoppi sen kanssa, että jonkun kulutustottumukset tai elämänasenne alkaa ahdistamaan ihan vain ahdistuksena. Ettei voi lukea enää viikko viikon perään mitä on tullut ostettua ilman mitään maamerkkiä ajattelusta ja kulutuskriittisyydestä. pelkäsin tulevani samanlaiseksi, että materia olisi se onnellisuuden ykköskriteeri.

hyvä blogikirjoitus on mielestäni niin vaihteleva käsite ja riippuu täysin lukijan mielentilasta. ehkä yksi tärkeä kriteeri olisi mulla ihan vain virheetön kieli ja suh. kivat kuvat. kaikkeen kyllästyy, arkeen, lastenvaatteisiin, muotiin, sisustukseen, se menee niin aaltoliikkeessä mitä jaksaa lukea ja milloin joku asia on ihan liikaa. optimaalisesti jokainen hyvä blogikirjoitus puhuttelisi kaikkia lukijoita, mutta se ei taida olla mahdollista, oli lukijoita sitten 2 tai 2000 päivässä?

äh, enempää ei kannata yrittää. paras on juuri noin, inspiroivaa mietiskelyä ja arjen tekosia!

pakko lisätä, että blogihan on usein postauksien summa. eli vaihtelevat aiheet kiinnostavat mua eniten. ei mikään koko ajan samasta asiasta jauhaminen.

Pohdiskelevia ja kantaaottavia ovat kirjoituksesi ainakin minun silmissäni. Turhaan syyttelet itseäsi pinnallisuudesta blogissasi :)