Lapsen oma lintukirja

Yksi ihanimmista asioista, mitä blogin perustamisesta on poikinut, on tiedotteet uusista lastenkirjoista suoraan sähköpostiin. Pidempään muk...

Yksi ihanimmista asioista, mitä blogin perustamisesta on poikinut, on tiedotteet uusista lastenkirjoista suoraan sähköpostiin. Pidempään mukana pysyneille ei liene yllätys, että olen hulluna kirjoihin ja etenkin lastenkirjat ovat viehättäneet aina ja siksi jaan kirjanvinkkejä niin paljon kun suinkin ehdin lukemaan. Nytkin siis hypin henkisesti tasajalkaa (fyysisesti makasin sohvalla) kun sain kuulla kauniisti kuvitetusta Lapsen omasta lintukirjasta (Minerva 2012). Koska tiedotteeseen liittyi optio arvostelukappaleen tilaamisesta, tartuin tietenkin toimeen ja tilasin omani ilmestymispäiväksi kotiin.



Lapsen oma lintukirja on sisältä juuri niin kaunis, mitä kansi antaa olettaa. Laila Nevakiven maalaukset ovat kauniita ja niin yksityiskohtaisia, että lukijan on helppo tunnistaa kirjan linnut luonnossakin. Titta Kuisman kirjoittama tarina toukokuussa kuoriutuvasta Eetu-sinitiaisesta on ihanan satumainen, mutta samalla hyvin informatiivinen. Kirja ei olekaan pelkkä satu, vaan oikea lapselle suunnattu tietokirja mistä myös aikuinen oppii paljon uutta tietoa linnuista ja niiden elämästä.

Tarinan lisäksi kirjassa on havainnollistavia tietoiskuja esimerkiksi munasta kuoriutumisen vaiheista ja siitä kuinka lintu oppii lentämään. Asiaa löytyy myös lintuharrastuksesta, välineistöstä ja lintujen suojelusta laajaa suomalaista lintukuvastoa unohtamatta. Itselleni tuli hieman jopa haikea olo tarinasta, missä esimerkiksi leppälintunaaras syöttää itseään suurempaa käenpoikasta mitä luulee poikasekseen, käkiemo kun oli jättänyt munansa sen pesään. Luonto on ihmeellinen.

Vauvakirjahan tämä ei ole, vaikka oma poika hiljentyikin yllättävän hyvin kuvien ääreen. Otollisimmillaan varmasti 4 vuodesta ylöspäin. Itselleni tuli mieleen, että tämä kirja soveltuisi erityisen hyvin kesämökkikirjaksi isommallekin lapselle niihin päiviin kun kaikki on tylsää ja kaverit kaukana. Lintubongailu kun on helppo ja halpa harrastus, sivistäväkin kaiken lisäksi.

Lapsen oman lintukirjan lisäksi Lapsen oma-sarjasta löytyy kolme muuta Laila Nevakiven kuvittamaa tietokirjaa:


  • Lapsen oma luontokirja, 2007

  • Lapsen oma vesikirja, 2009

  • Lapsen oma petokirja,2010

10 kommenttia

  1. Toinen lastenkirjahullu ilmoittautuu :) Vaikuttaa tosi mainiolta opukselta tuo, kiitos vinkistä! Meillä on semmoinen lintukirja mistä voi kuunnella lintujen ääniä (ei ole lastenkirja, mutta lapset sitä eniten lukevat) ja tästähän saisi vielä mainiosti harrastukseen lisäpontta. Äidinkin lintutunnistustaidot kyllä kaipaisivat ehkä hieman (kröhm) päivitystä...

    VastaaPoista
  2. Noi äänethän on mainio keksinö, ei tarvi nähdä lintua kun tunnistaa äänen jo kaukaa! Mun omat bongaritaidot eivät myöskään ole parhaat mahdolliset, joten pitäisi ihan opettelemalla opetella muutama helppo laji, että saisi sitten isompana vaaville elvistellä...

    VastaaPoista
  3. Luontokirjat ovat lasten mielestä ihania! Siksi kai lastenkirjoissa hahmotkin on usein eläimiä? Kiitos kun jaksat kirjoittaa näin pitkiä ja hyviä esittelyitä, jo pelkkään lukemiseen menee kauan aikaa.

    VastaaPoista
  4. Mulla on ihastus nimenomaan kauniisti maalattuihin luontokuviin. Ne sopivat lastenkirjoihin tosi hyvin, vaikak en mitään lintumaalausta ikinä seinälleni haluaisikaan! :)

    VastaaPoista
  5. Oi, kuulostaa ja näyttää ihan mahtavalta, varmaan pakko hankkia! Kiitos vinkistä! =)
    Ja väittäisin että sopii nuoremmallekin kuin 4 vee, ainakin meidän 1,5-vuotiaan suosikkikirja tällä hetkellä on Puutarhan asukkaat -koko perheen lajiopas, jonka tyttö jatkuvasti nappaa hyllystä ja kiipeää sohvalle "lukemaan".
    Aivan mieletöntä riemua tuotti kun kirjassa nähty mato löytyikin livenä pihalta lehtikasasta! Ja osaa tyttö jo muutaman lintulajinkin tunnistaa!

    VastaaPoista
  6. Vähänkö hienoa! Mä perustin arvioni ihan omiin arvioihin lasten ja oman lapseni taidoista. Koska epäilen vielä imettävänikin rippikoulussa, voi olla että hieman yliammuin ikäsuositustakin :)

    En muuten missään tapauksessa voi uskoa, että mun lapsi 1.5 vuotiaana lukisi mitään kirjaa niin, että sitä voisi joku muukin lukea sen jälkeen.

    VastaaPoista
  7. Kiitokset vinkistä, pitänee etsiä noita kirjoja kirjastosta. Kaikenlaiset tietokirjat ovat edelleen varsin paljon pinnalla, nämä olisivat oikein hyvä lisä.

    VastaaPoista
  8. Hei, en tiedä sun asuinpaikkakuntaa mutta Helsingissä on ilmaista varata kirjoja lastenosastolta! Tää on ihan just ilmestynyt, että pistä varaukseen!

    VastaaPoista
  9. En miäkään olis vielä pari kuukautta sitten uskonut että tuolle voisi pitkään aikaan antaa mitään kirjaa käteen jossa on paperisivut, mutta sitten meille siunaantui jostain sellainen joku tyhmä kirja jonka raaski antaa harjoittelukappaleeksi. Parin repeämän jälkeen sitäkin kirjaa on oikein nätisti luettu, ja sitten nuo luontokirjat uskallettiin antaa ja ne on säilyneet ehjinä.
    Se kasvun ja kehityksen nopeus on ihan huimaa, joka päivä saa hämmästyä jostain mitä ei vielä hetki sitten olis ikinä uskonut!

    VastaaPoista
  10. Laitetaan juu. Ja petokirja myös, jostain syystä kaikenlaiset pedot ja hirviöt ovat nyt pop.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta päällä.

Flickr Images